Tänä kesänä auringon paisteesta ei ole paljon saatu nauttia, mutta MegaFinland 2015:ssa paistoi sekä aurinko, että tyytyväisyys ihmisten kasvoilta. Kolmihenkinen tiimimme tähtäsi megaan siten, että paikalla oltaisiin vähän puolenpäivän jälkeen ja päädyimme keskelle pahinta Megan kaaosta. Nimittäin pysäköintiä ja kapeita teitä mega-alueelle.
Pysäköintiongelmia
Ajoimme kohden ohjeistettua parkkipistettä, mutta pian kävi selväksi, että alue oli jo täynnä, kun tiellä oli muutaman sadan metrin jono autoja. Jo matkalla hiekkatietä pitkin arvelimme, että tilanne voisi olla tämä, kun autoja tuli kapealla tiellä vastaan jatkuvasti. Lopulta jonon hänniltä käänsimme mustikan ympäri ja ajoimme 2.5 kilometrin päähän parkkiin. Onneksi olimme varautuneet kävelemään paikalle 2 kuukautisen jäsen K:n kanssa, joten kävely vain piteni suunnitellusta matkasta kaksinkertaiseksi. Toista se tietysti oli sellaisilla lapsiperheillä, joilla oli jo rattaista uloskasvanut minikätköilijä mukana. Käveltävää tuli aika paljon. Ja se ei ollut kaikkein mukavinta käveltävää, kun kapealla tiellä kulkevat autot nostivat mahtavan pölypilven ilmoille. Myöhemmin mega-alueella kuuluteltiin autojen siirtämisestä pois tien vierestä, mutta ei kerrottu mihin auton voi viedä, joten kuulutukset jäivät monilta huomiotta. Eikä varmasti jälkikasvun kanssa 2.5 km reitin kulkeminen neljään kertaan innostanut.
Epämieluisa pysäköintiin liittynyt yllätys oli myös se, että Leppäniemen omistaja oli aamulla ilmoittanut perivänsä 5 euron maksun pysäköintipaikoista. Itsekin huomasin tämän ilmoituksen vain 5 minuuttia ennen matkaan lähtöä. Maksu piti vieläpä maksaa käteisellä, jota ei välttämättä ole kaikilla mukana. Ilmeisesti omistaja oli nähnyt mahdollisuuden rahastaa, kun paikalle tuli paljon vieraita. Muuten hyvä, mutta tämän olisi voinut kertoa Megan järjestäjille etukäteen, jolloin ihmisille olisi voinut ilmoittaa asiasta eikä tästä olisi tullut hässäkkää. Järjestäjiä asiasta ei tosiaan voi syyttää, koska tämä tuli heillekin täytenä yllätyksenä lauantaiaamuna. Jokainen voi tietysti tehdä tästä omat johtopäätöksensä tapahtumapaikan ja sen tulevaisuuden käytön suhteen 😉
Megahauskaa!
Lopulta kun pääsimme Mega-alueelle, siellä vallitsi leppoisa tunnelma. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja aurinko paistoi lämmittäen mukavasti. Parkkihässäkästä ei ollut tietoakaan. Markkinoilla kauppa kävi ja ihmisiä riitti ihmettelemässä kauppiaiden tuotteita. Paikalla oli mukavasti myös keskiaikaispukukilpailuun osallistujia ja he loivat mukavasti tunnelmaa läsnäolollaan. Seppä paukutti vasaraansa alasinta vasten ja ihmiset viihtyivät.
Lab cachet
Lab cacheja löytyi alueelta kymmenen kappaletta. Kylmille rasteille (paitsi Turkis ja Kallo -rastille) ei tarvinnut odotella. Ilmeisesti Turkis ja Kallo -labrakätkölle syntyi jonoa, kun se oli aivan sisäänkäynnin vieressä ja siihen oli jo pitkä jono ja uteliaat mega-vieraat liittyivät jonoon – koska kyllähän pitkän jonon päässä täytyy olla jotain mielenkiintoista. Miehitetyille Lab kätköille oli koko ajan jonoa. Lab kätköissä oli erilaisia tehtäviä oravien narulta pötkylällä pudottelusta (Kolkkapojat), magneettisen purkin onginnan (Kalastus) kautta aina SPR:n vapaaehtoisten pitämälle ensiaputaitoja kerranneelle rastille (Kikka jos toinenkin).
Labeista kannattaa huomata, että ne tulee logata viimeistään viikon kuluessa Megasta. Aikaa on siis ensi viikon sunnuntaihin asti, jolloin Lab cachet menevät kiinni eikä niitä voi enää logata. Labien loggaaminen onnistuu täällä.
Ajattelimme, että jos Megaan saapuu puolelta päivin, niin aika riittää hyvin kaiken olennaisen kiertämiseen. Jäsen A kyllä varoitteli, että viime vuoden Megassa Labien kiertäminen oli vienyt oletettua huomattavasti enemmän aikaa jonojen takia. Ja niin kävi myös tänä vuonna. Mega-tapahtumassa on tietysti paljon väkeä ja jonoja syntyy väistämättäkin joka paikkaan. Ensin jonottelimme ruokakojulle ja ruokailun ohessa ratkoimme yhden Lab Cachen (Keskiajan elämää), jossa piti vastata neljään kysymykseen koskien keskiajan elämää. Tehtävä ei ollut helppo ja vastauksia piti vähän Googletella.
Muuten hyvä, mutta Leppäniemi on hieman sivussa, eikä siellä mobiiliyhteydet ole kummoiset. DNA:n liittymällä sain vain hetkittäin 3G:tä tai 4G:tä ja pääosan ajasta tarjolla oli vain etanaakin hitaampi Edge-verkko. Samaa valittelivat muiden operaattoreiden liittymien asiakkaat. Ongelmaa tietysti pahensi se, että paikalla oli 2000 mobiilidatan suurkuluttajaa eli kätköilijää. Internetiin ei juuri siis ollut Mega-alueelta asiaa. Olisikin ollut mukavaa jos tarjolla olisi ollut joku paikka, johon langaton verkko olisi järjestetty. Tästä vinkkiä mahdollisen ensi vuoden Megan järjestäjille: Testatkaa, kuuluko mobiilidata paikalla ja jos ei, järkätkää paikalla WiFi, koska kätköilijät kuitenkin ovat tottuneet siihen, että mobiilidata toimii.
Ruokailun jälkeen kiersimme miehittämättömät Lab cachet ja sitten olikin jo aika siirtyä kuuntelemaan kätkötarkastajia Meet the Reviewers -ohjelmaosioon. Kattavaa raporttia siitä on tulossa blogiin myöhemmin (osin videotallenteen muodossa). Kätkötarkastajille oli tullut lukuisia kysymyksiä ja niinpä heidän jutustelussaan meni tunti. Enää oli siis tunti aikaa kiertää Lab cachet! Tässähän tulisi vielä kiire. He&To -nimimerkin kanssa kiersimme rasteja, joskin suurin osa ajasta kului edelleen jonossa.
Megan jonot eivät haitanneet kuitenkaan tippaakaan, koska se oli hyvä paikka jutustella entuudestaan tuntemattomien kätköilijöiden kanssa. Jonossa aina löysi jotain aihetta juttuun ja siinä sitä oli mukava rupatella auringon paistaessa ja rastille odotellessa. Muutenkin siirtymät Megassa paikasta toiseen tuntuivat kestävän, kun aina törmäsi johonkin tuttuun tai joku tuli nykäisemään hihasta. Välillä oli vain pakko mennä eteenpäin, jotta ehtisi kaikki rastit kiertää. Pahoittelut siitä, että ihan kaikkien kanssa emme ehtineet pitkään rupatella.
Noin vartin yli viisi olimme kiertäneet kaikki rastit. Sitten vietimme aikaa rupatellen kätkötuttujen ja -tuntemattomien kanssa ja markkinoita kierrellen. Sitten alkoivatkin jo sikajuhlat. Jälleen mahtavan pitkä jono kiemurteli kohden possuja. Jonottelun jälkeen vihdoin saimme eteen omat palasemme possua. Maukkaan aterian jälkeen haimme vielä pari kätköä ja vaihdoimme viimeiset kuulumiset tuttujen kanssa. Sitten olikin aika jättää hyvästit tämän vuoden Megalle ja lähteä kotimatkalle.
Kaiken kaikkiaan Megasta jäi hyvä fiilis ja vapaaehtoiset olivat nähneet homman eteen paljon vaivaa. Aivan kaikilta osin järjestelyt eivät menneet nappiin (lähinnä se parkkikriisi), mutta eipä tuo ketään haitannut. Väki oli hymyhuulilla tapahtuman alusta loppuun asti ja pidettiin hauskaa yhdessä. Niin kuin pitääkin. Vielä kun löytyisi seuraavan vuoden Megalle järjestäjä, vaikka monien katseet ovatkin tietysti suuntautuneet etelään ja Viron Megaan vuonna 2016.
61°23° Tampere kiittää kaikkia Megan järjestämiseen osallistuneita onnistuneesta ja mukavasta tapahtumasta!
Alla vielä kuvia tapahtumasta ja stay tuned. Tarkempaa raporttia luvassa Meet the reviewers-ohjelman tiimoilta.