Matkaraportti: Tales of the Coastal Folk – Viron toinen mega

Kesän megakierros jatkui heti Pietarsaaren perään etelässä, kun Tales of the Coastal Folk (GCBDYHY) keräsi kätköilijät Viimsin ulkoilmamuseoon 8.8.2026 Viroon. Kyseessä oli Viron toinen suuri kansainvälinen kätköilytapahtuma, ja edellisestä oli ehtinyt vierähtää tasan kymmenen vuotta: Geojaanipäev Vanamõisassa järjestettiin vuonna 2016. Tällä kertaa matkaan lähdettiin kolmisin kahden minikätköilijän kanssa. Tässä matkaraportti tapahtuman tunnelmista.

Laivalla Tallinnaan ja Boltilla Viimsiin

Tällä reissulla geopögötti sai jäädä kotiin. Satamaan mentiin julkisilla ja sieltä Tallinkin kyytiin. Perjantain ja lauantain välinen yö vietettiin laivassa, joten lauantaiaamuna kellon lyödessä kahdeksan oltiin jo Tallinnassa ja valmiina aloittamaan kätköily. Ensin kierrettiin rauhassa keskustan kätköjä, ja sieltä ruokailun jälkeen suunnattiin kohti tapahtumapaikkaa.

Viimsiin oli tarkoitus päästä ilman omaa autoa, ja se onnistui vaivattomasti. Bolt-kyyti kolmelle hengelle keskustasta tapahtumapaikalle maksoi 15,90 euroa, eli ei todellakaan paha kolmen hengen porukalle. Paluukyyti tuli vielä hitusen halvemmaksi 13,90 euroa. Jännitimme etukäteen hieman sitä, saako Viimsin suunnalta kyydin takaisin, mutta huoli oli turha: auto löytyi alle minuutissa. Julkisilla liikkuvalle kätköilijälle Viimsin mega oli siis logistisesti helppo rasti, sillä paikalle olisi päässyt myös bussilla.

Ulkoilmamuseo tapahtumapaikkana

Tapahtumapaikkana toimi Viimsin ulkoilmamuseo aivan Itämeren rannalla. Museoalue oli mega-alueeksi toimiva: vanhoja rakennuksia, polkuja ja merimaisemaa. Tapahtumaa varten tehty Viimsi Open Air Museum -labiseikkailu kierrätti kätköilijät museon rakennuksissa ja pihapiirissä. Siitä tuli väkisinkin mieleen alkukesän Merellinen Kemi, jossa labipisteet oli sijoitettu vastaavasti kotiseutumuseon rakennuksiin. Toimiva idea, joka kannattaa kopioida jatkossakin, jos mega-paikkana toimii kotiseutumuseo. Hieman yllättäen lab-seikkailu on tapahtuman jälkeen arkistoitu, koska hyvin se olisi voinut jäädä etsittäväksi tapahtuman jälkeenkin.

Tapahtuman päänäyttämön eli ulkoilmamuseon lisäksi reilun 500 metrin kävelymatkan päässä oli Museum of Coastal Folk, johon pääsi samalla rannekkeella ilmaiseksi kuin megaankin. Labien johdattamana kävimme tutustumassa toiseenkin museoon, jossa oli oma kymmenen kohteen labikierroksensa. Tämä taas on tapahtuman jälkeenkin edelleen etsittävissä. Tämän museon kierroksella tuli hieman pyörimistä edestakaisin, koska lokaatioita ei ollut mitenään numeroitu tai kohdistettu näyttelyn huoneisiin, joten museokierroksella sai olla tarkkana jos halusi kaikki lokaatiot löytää yhdellä kierroksella.

Lasten kannalta tapahtuma-alue oli ihan onnistunut. Alueelta löytyi perinteinen paikallinen keinu, tavallisia keinuja ja keinukaruselli, ja lisäksi vanha vene oli valjastettu leikkipaikaksi. Minikätköilijöiden kanssa liikkuvalle tällainen on kullanarvoista: kun aikuinen haluaa jäädä juttelemaan, lapsille löytyy tekemistä läheltä. Toki leikkipiste oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta vielä se tarjosi riittävästi iloa minikätköilijöille. Muuta lasten ohjelmaa ei tällä kertaa tapahtumassa ollutkaan.

Pysäköinti oli järjestetty kadunvarteen, ja autoja riitti pitkälle matkalle. Erillinen pysäköintialue olisi ollut sujuvampi, mutta paikka tuskin sellaista mahdollisti. Meille asia ei onneksi kuulunut, kun tulimme Boltilla suoraan portille. Liikenteenohjausta emme havainneet.

Sää suosi

Aamu alkoi Tallinnassa sateisena, koleana ja epävakaisena, eikä ennuste juuri hymyilyttänyt. Kätköillessä saimme muutaman kevyen sadekuuron niskaamme, mutta ne eivät kuitenkaan hirmuisesti kastelleet. Megan alkamisaikaan sää kuitenkin selkeytyi ja aurinko pääsi esiin, ja loppupäivä oli kaunis. Merenrannalla tuuli sen sijaan puhalsi kunnolla. Sen verran kovaa, että Kiven Alla oli ottanut myyntiteltastaan katon kokonaan pois, ettei tuuli olisi heitellyt telttaa pitkin museon pihaa. Ilmeisesti aiemmin joku teltta alueella olikin lentänyt auton päälle. Onneksi isommilta vahingoilta vältyttiin. Suomessa tapahtumissa teltoissa vaaditaan aika paljon painoja kulmatolpissa, eikä näemmä ihan syyttä.

Tunnelma ja osallistujat

Saavuimme mega-alueelle joskus yhden jälkeen ja poistuimme hotellille viideltä, eli tapahtumaan ja labeille kului nelisen tuntia. Kävijöitä vaikutti olevan mukavasti etenkin tapahtuman alkupuolella. Jonoja ei juuri ollut ja sisäänpääsy sujui vaivattomasti. Pientä jonoa kertyi ruokakojulle ja Kiven Allan myyntipisteeseen, mutta jono Kiven Allan pisteelle ei ollut läheskään niin pitkä kuin mitä Rauman megassa nähtiin.

Ilmeisesti järjestäjät eivät olleet odottaneet näin montaa mega-vierasta, sillä saapuessamme tapahtuman rannekkeita oli vielä jäljellä, mutta ei kovin montaa. Myöhemmin ne olivatkin loppuneet kesken. Sama kävi logikirjalla. Logikirja yksi hienoimmista pitkään aikaan. Paikalle oli ripustettu muikkuverkkkoja ikään kuin kuivumaan. Osallistujille annettiin vanerista leikattu kala (tai vene) ja tusseja ja erilaisia koristeita, joilla sai askarrella oman kalan, johon tietysti kirjoitettiin myös nimimerkki. Lopuksi kalaan tehtyyn reikään vielä naru ja sitten solmimaan kala roikkumaan verkosta. Todella hieno ja teemaan sopiva logikirja. Valitettavasti vain kalat (ja veneet) loppuivat myös kesken, koska järjestäjät eivät osanneet odottaa näin suurta väen paljoutta. Järjestäjät itse mainitsivat, että odotivat noin 500 megavierasta, mutta paikalla olisi ollut lopulta n. 800 vierasta. Logit eivät täysin tue tätä väitettä, sillä will attendeja on kirjattu 685 kpl ja osallistumisloggauksia tähän mennessä 560 kpl. Toki usein yhden nimimerkin takaa löytyy useita ihmisiä, joka selittää rannekkeiden loppumisen, mutta ei logikirjan kalojen.

Tuttuja geokätköilijöitä ja tulevia tuttavuuksia tuli tavattua paljon. Hauska havainto oli se, että paikallisia virolaisia kätköilijöitä oli melkein vaikeampi bongata kuin suomalaisia. Paikallisten kätköilijöiden lisäksi suomalaisia oli liikkeellä tosi paljon, ja saksalaisia jonkin verran. Lisäksi paikalla oli ainakin latvialaisia, puolalaisia ja ranskalaisia kätköilijöitä. Muista Pohjoismaista emme sen sijaan törmänneet kehenkään, mikä oli hieman yllättävää näin lähellä olevaan tapahtumaan. Ruotsista ainakin taitaisi päästä suht kätevästi Tallinnaan.

Tätä kirjoittaessa tapahtumalla on 564 attended loggausta. Näistä englanniksi on noin puolet ja niistä tietysti ei voi oikein sanoa mistä päin kätköilijät ovat. Viroksi tapahtuman on kuitannut 227 kävijää ja suomeksi 199. Kolmantena on Puola (33 loggausta) ja sitten tulevat perässä Saksa, Tsekki, Latvia ja Ranska sekä Liettua. Silmiinpistävää on, että ruotsiksi loggauksia on vain 2 kpl.

Geokolikko, arvonta ja myynti

Megalla oli oma geokolikko, ja se näytti olevan pitkälti loppuunmyyty siinä vaiheessa, kun me paikalle saavuimme. Tästä toki etukäteismarkkinoinnissa varotettiin, että vain ennakkotilaamalla voi kolikon itselleen varmistaa. Alueella myi kuitenkin myös JP Geodesigns (kätköilijä JPBARR), jonka artistiedition hinta oli kohtalaisen suolainen 30 euroa. Pietarsaaren megassa tapahtuman geokolikko maksoi 29 euroa, joten hinnat ovat samaa luokkaa. Herää kysymys, onko suunta se, että kun geokolikoita myydään aiempaa vähemmän, kappalehinta nousee reippaasti. Noh, tuskin näitä kukaan enää kätköihin laittaa kiertämään. Keräilijälle tietysti kolikot alkavat olemaan melkoinen investointi, jos megoja tulee kesässä useampi ja jokaisessa useampia kolikkoversioita kerättäväksi.

Mukava yllätys oli early bird -lipun ostaneille järjestetty arvonta. Sisäänpääsyn yhteydessä sai arpalipun, ja palkinnot olivat ilmeisen hyviä. Kuulimme heti portilla Hämeen ja Pirkanmaan Geokätköilijöiden paitoihin sonnustautuneelta joukolta tuttuja geokätköilijöitä, että heidän retkikuntansa oli voittanut tageja, geokolikoita ja lippiksen. Hetken päästä raaputimme oman arpamme, ja sieltä paljastui Premium-jäsenyys. Se osui tarpeeseen, sillä Maukisulin premium oli ehtinyt umpeutua ja olimme ostaneet tätä reissua varten vain kuukauden pätkän. Nyt jäsenyys jatkui 12 kuukaudella, joten kätköily onnistuu premiumina ensi kesänäkin.

Megabingoa tapahtumassa ei ollut. Suomalaisiin megoihin tottuneelle se tuntui pieneltä puutteelta, sillä bingo on juuri se juttu, joka pakottaa juttelemaan tuntemattomien kanssa. Mutta toisaalta vaihtelu virkistää.

Ohjelma meni osittain ohi

Ohjelmaa tapahtumassa oli, mutta meidän aikataulullamme siitä ehti kokea vain osan. Opastettu museokierros ja kierros pontinkan keiton historiasta jäivät väliin. Eipä ne varmasti lapsia olisi jaksaneet kiinnostaakaan. Myös maalaismarkkinat menivät ohi, koska saavuimme paikalle vasta iltapäivällä ja kiersimme ensin mega-alueen. Kun markkinoille olisi ollut aika suunnata, ne olivat jo ohi. Savukalan tuoksu kyllä leijaili markkina-alueelta tapahtumapaikalle asti. Ilmeisesti savukala oli ollut makoisaa.

Musiikkiesitystä seurasimme hetken ja kansantanssia hieman kauempaa. Molemmat olivat ihan vaikuttavia, mutta kumpikaan ei tuntunut keräävän suurta yleisöä. Vaikutti siltä, että esitykset eivät saaneet kätköilijöitä tähtäämään paikalle tiettyyn kellonaikaan, vaan niitä katselivat ne, jotka sattuivat muutenkin olemaan alueella. Tämä on tuttu ilmiö megoista: ohjelma toimii parhaiten silloin, kun se on rakennettu kätköilyn ympärille. Toisaalta tapahtuman viestintä etukäteen ikään kuin kehotti suuntamaan kätköilemään tapahtumassa ajan viettämisen sijaan ja näin porukka toimikin.

Ruokailun hoidimme itse. Söimme ennen tapahtumaan saapumista ja olimme varautuneet omilla eväillä, koska etukäteen ei ollut kovin tarkkaa tietoa siitä mitä on tarjolla. Lapset eivät myöskään aina lämpene perinneherkuille, joten oma eväsreppu on minikätköilijöiden kanssa harvoin huono ratkaisu. Ruokarekalla riitti kyllä jonoa, joten ilmeisesti sen antimet maistuivat vieraille hyvin.

Labeja riitti joka lähtöön

Labi-kierroksia tapahtumassa riitti moneen makuun. Toiminnallisten labien eli MEGA-seikkailun lisäksi tarjolla oli useampi muukin kierros.

• Viimsi Open Air Museum: tapahtumaa varten tehty kierros museon rakennuksissa ja pihapiirissä. Arkistoitu tapahtuman jälkeen.
• Thank You!: seikkailu, jossa piti selvittää vapaaehtoisen nimi. Idea oli kiva, toteutus vähän kömpelö: samalla vastauksella sai kaikki lokaatiot kuitattua. Itse selvitimme kaksi nimeä, mutta moni vieras oli kuullut yhden vapaaehtoisen nimen joltakulta ja vastasi sillä kaikkiin lokaatioihin.
• Museum of Coastal Folk: kymmenen kohteen kierros toisessa museossa. Tämä on edelleen pystyssä tapahtuman jälkeenkin.
• Road to Mega #1 ja #2: megatunnelmaan johdattelevat seikkailut, joiden pisteitä oli sekä Tallinnan keskustassa, että matkan varrella. Me emme suorittaneet näitä loppuun, koska pisteet olivat laajalla alueella, mutta vastaan tulleet pisteet kierrettiin.

Road to Mega -seikkailuista jäi erityisesti mieleen AEGAON watches -lokaatio, jossa oli paikallisen kellomerkin liike. Merkki oli lahjoittanut arpajaispalkinnoksi paikallista tuotantoa olevan rannekellon, joka taisi olla koko arvonnan arvokkaimpia palkintoja. Mainio tapa esitellä sponsoreita tällä tavalla ja lisäksi lokaatiossa oli mielenkiintoinen kohde, jossa kello oli purettu osiin ja kaikki osat olivat esillä.

Toiminnalliset labit: MEGA

Tapahtuman toiminnalliset labit oli koottu MEGA-nimiseen seikkailuun, jossa oli kymmenen lokaatiota. Näistä vain yksi kymmenestä lokaatiosta sijaitsi itse tapahtuma-alueella. Loput oli ripoteltu lähiympäristöön, ja kauimmainen taisi olla reilun kilometrin päässä. Jalan lasten kanssa liikkuvalle se ei ollut mieluisin ratkaisu. Onneksi minikätköilijät ovat tottuneet kävelemään, mutta kierroksen jälkeen he olivat kyllä aika puhki. Sivusta seuranneena auto ei silti vaikuttanut sen paremmalta ratkaisulta: useasti kävelimme seuraavalle pisteelle lähes samaan aikaan autoilleen porukan kanssa, tai otimme heidät kiinni siinä vaiheessa kun he vielä pähkäilivät lokaation vastausta.

Varsinaista jonoa lokaatioilla ei ollut, mutta pidempään vieville tehtäville kerääntyi porukkaa. Tehtävät olivat yleisesti ottaen tavallista haastavampia, ja osassa kului reilusti aikaa. Meillä toiminnallisiin labeihin meni kaikkiaan pari tuntia, mutta samalla lenkillä tuli suoritettua myös museon oma labikierros sekä muutama muu labi ja kätkö. Osaa labeja kiertäneestä porukasta tuntui kovastikin kismittävän, että lokaatiot vaativat aikaa, kun kuulemma ei ehdi kaikkia suunniteltuja kätköjä kiertämään. Onneksi slow caching -retkueemme ei kärsinyt tällaisista suorituspaineista.

1. Welcome to Estonia!

Welcome to Estonia oli tapahtuma-alueella sijainnut toiminnallinen labi. Paikalla oli Viron kartta, jonka päälle oli tehty kehikko, jossa pystyi liikuttamaan viivotinta kartan päällä. Vieressä oli paikan nimiä Virossa ja nämä tuli etsiä kartalta ja katsoa viivottimen lukema paikan kohdalta. Näin saatiin koordinaatit kerättyä ja tehtävänä oli selvittää mikä paikka sijaitsee koordinaateissa. Tämä oli sitten lokaation ratkaisusana. Yksinkertainen, mutta toimiva idea. Tehtävä oli haastava, sillä kaikkia paikkoja ei tahtonut löytyä edes Google Mapsilla, joten paikkoja joutui kartalta vähän hakemaan. Onneksi paikalla oli riittävän monta silmäparia etsimässä niin tehtävä sujui kohtuudella. Mukava ja sopivan haastava tehtävä.

2. The Caged Key / Vangistatud võti

Toinen lokaatio oli avain häkissä. Täältä löytyi 3D-tulostettu pulma ja kaksi vapaaehtoista pöydän vieressä. Tartuimme innolla ratkomaan pulmaa, mutta hieman yli-innokkaat tapahtuman vapaaehtoiset tarttuivat pulmaan ennen kuin ehdimme kunnolla aloittaa ratkomisen ja näyttivät miten ensimmäinen vaihe ratkotaan. Sen jälkeen selostivat vaiheen 2 ja saimme sen sitten tehdä itse. Tämän jälkeen taas meille neuvottiin mitä pitää tehdä ja kun emme englannistaan saanet selvää, heti taas tarttuivat ja näyttivät miten ratkonta etenee. Lopulta saatiin esiin NFC -kiekko, josta piti vielä lukea ratkaisusana. Senkin olivat jo skannaamassa meidän puolesta kun hieman sähelsin oman NFC -sovellukseni kanssa. Pulma vaikutti kivalta, mutta olisi kyllä ilman apua ollut oikeasti hankala ratkoa. Toisaalta olisin toivonut hieman enemmän aikaa meidän porukalle pähkäillä pulmaa ennen kuin apuja annetaan. Etenkin kun paikalla ei ollut jonoa ollenkaan. Hauska pulma, mutta vaikea. Ilmeisesti 3D-mallia tähän ei ole julkisesti saatavilla vapaaehtoisten mukaan.

3. Sandbox / Liivakast

Tästä lokaatiosta löytyi sininen laatikko. Kun kannen nosti paljastui pyöreä aukko ja purkissa oli hiekkaa. Ensin ajattelin, että ahaa, hiekasta pitää etsiä kätköpurkki, jossa on ratkaisusana, mutta ei. Purkissa oli hiekan lisäksi ulkoleluja ja niissä oli jokaisessa yksi kirjain. Näistä piti sitten muodostaa sana, joka liittyy hiekkaan. Meille ei ylivoimaisen vaikea, mutta toisaalta jos et osaa suomea tai eestiä, niin sanan arvaaminen voi olla hankalampaa.

4. Geoslicer

Tämä lokaatio oli sijoitettu museon takapihalle. Täältä löytyi hauska vekotin, jota piti operoida kaksin käsin. Idea on hyvin yksinkertainen: Taustalla on valkoinen levy, johon on kirjoitettu kirjaimia. Osassa kirjaimissa on numero alaindeksinä. Kun kirjaimet poimii numeroiden osoittamassa järjestyksessä muodostuu ratkaisusana. Kirjainlevyä peittää kaksi vanerilevyä, joita ohjaillaan sivusta. Levyissä on vinoon sahattu aukko kummassakin ja yhdessä kohtaa aukkojen sopivasti osuessa kohdalleen paljastuu alla oleva levy kirjain kerrallaan. Nerokas ja yksinkertainen systeemi, jonka operointi oli kuitenkin sopivan hankalaa. Ehdottomasti kierroksen kohokohtia.

5. On-Off

Toinen museon pihassa ollut lokaatio. Täällä seikkailtiin parin latvialaisen kätköilijän kanssa. Koordinaatit näytti vähän sivuun ja nollista ei oikein mitään löytynyt. Minikätköilijä kuitenkin huomasi purkin puussa, joka erehdyttävästi muistutti riistakameraa. No nappasimme purkin käteemme ja sieltä löytyi kaukosäädin. Mielenkiintoista! Aistit herkiksi ja painamaan virtanappia (joka oli ainoa jota ei ollut teipattu umpeen säätimessä). Heti ei huomattu mitään, mutta hetken ihmettelyn jälkeen huomasimme, että museon ikkunassa ollut näyttö oli mennyt päälle ja siinä pyöri teksti, josta löytyi myös ratkaisusana. Yksinkertaista ja kaunista. Hauska piste.

6. Why Knot?

Ei toiminnallista labikierrosta ilman solmutehtävää. Voi, että sitten inhoan näitä tehtäviä, missä pitää tunnistaa mikä solmu on kyseessä. Ehkä siksi, että olen toivottoman huono näissä. Täältä löytyi siis erilaisia solmuja ja ne tuli järjestää pohjalla olleen tekstin mukaiseen järjestykseen, jolloin köysissä olleet kirjaimet muodostivat ratkaisusanan. Haastava tehtävä. Onneksi tähän kerääntyi isohko joukko ratkaisemaan tehtävää ja saatiin apuja.

7. PIN1 PIN2

Lokaatiosta löytyi linnunpönttö, joka oli lukittu numerolukolla. Pönttö oli sisältä täynnä erilaisia johtoja ja teksti, että älä koskaan yhdistä älylaitettasi USB:llä johonkin tuntemattomaan laitteeseen tai latauspisteeseen. Lisäksi oli toinen luukku, jonka takana ratkaisusana oli. Idea täällä oli käyttää vain voimaa ja avata yläosa väkisin, vaikka varmasti monet yrittivät yhdistää virtalähdettä kätköön. Sen sijaan se, mistä pöntön lukitsevan numerolukon koodi olisi pitänyt keksiä jäi meille täydeksi mysteeriksi sillä pönttö oli auki paikalle saapuessamme. Kun muut paikalta lähtivät jäimme vielä muutaman HäPin edustajan kanssa ihmettelemään, mistä numerolukon koodi olisi pitänyt löytää, mutta emme tätä onnistuneet koskaan päättelemään.

8. Blue box

Tänne tulimme autoilijoiden perässä edelliseltä ja taas oli jo ihmettely ehtinyt käyntiin, kun meidän jalkapatikkapartio ehti mestoille. Kovin turhautuneita kätköilijöitä oli pähkäilemässä purkin parissa ja ilmeisesti tässä tarvittiin taskulamppua tai jotakin apuvälinettä. Kuulimme avainsanan jonossa, niin emme sitten jaksaneet jäädä odottamaan omaa vuoroamme purkin parissa ja tällä kertaa tehtävä jäi vähän mysteeriksi. Tuskaisuuden asteesta päätellen vaikutti kuitenkin siltä, että tehtävä oli haastava.

9. Chest

Kuulimme etukäteen jo, että tämä lokaatio lienee kadonnut. No tietenkin kävimme kuitenkin itse toteamassa tilanteen. Paikalta löytyi 5 saksalaisen kätköilijän joukko, joka vaikutti olevan allapäin ja tappiomielialalla. Heidän kanssaan juteltiin ja olivat jo 20 minuuttia etsineet alueelta labia tuloksetta. Hetken ihmettelimme heidän kanssaan ja sitten totesimme, että kyllä tämä on kadonnut. Onneksi tiesimme ratkaisukoodin ja saimme ilahdutettua myös saksalaisia kätköilijöitä kertomalla ratkaisusanan.

10. Clownundrum

Chasten jälkeen kävimme toiminnallisten labien bonuskätköllä (mysteeri), kun se sattui osumaan matkalle ensin. Toki olimme jo ennen edellistäkin pistettä arvanneet bonuksessa tarvittavan avainsanan. Bonuksen jälkeen vielä jatkoimme viimeiselle labille, joka oli ilahduttavan helppo 3D-tulostettu purkki. Purkista irtosi osa, jossa oli 3D-tulostettu labyrinttipulma, jonka ratkomalla sai avainsanan käsiinsä.

11. Bonuskätkö

Toiminnallisten labien kierroksella oli myös bonusmysteeri. Tämä oli ilahduttava yllätys. Suomalaisissa megoissa ei tällaista ole hyödynnetty. Toisaalta tämä vaatisi, että toiminnalliset labit jäävät paikoilleen. Viron megan toiminnalliset labit on jo arkistoitu ja myös bonusmysteeri on arkistossa. Eli 3 kk pysyvyyssääntö ei nyt bonusmysteerin kohdalla toteutunut. Ehkä mysteeriä olisi voinut hieman muokata tapahtuman jälkeen niin se olisi voinut jäädä paikalleen.

Bonusmysteerissä pisteeltä löytyi vähän puhelinkioskilta (jonnet ei muista!) näyttävä katos, jossa oli jonkinlainen apparaatti. Siihen piti laittaa virrat päälle ja hetken odottelun jälkeen vihreä valo syttyi. Sen jälkeen tuli skannata QR-koodi ja liittyä apparaatin tarjoamaan WLAN-verkkoon. Tämän jälkeen skannattiin toinen QR-koodi, joka vei verkkosivulle, johon piti avainsana syöttää. Avainsanan syöttämisen jälkeen apparaatin luukku aukesi ja lokikirjat putosivat esiin. Tai näin sen olisi pitänyt toimia, mutta paikalle saapuessa joku oli jättänyt logikirjat jo valmiiksi apparaatin päälle. Hauska tekninen kätkö.

Kätköilyä megailun sivussa

Reissun tavoite ei ollut kerätä mahdollisimman montaa löytöä vaan nauttia megasta ja kätköillä rauhassa siinä sivussa. Kätköjä tuli silti haettua kohtalainen määrä siihen nähden, että liikkeellä oltiin jalan ja mukana oli kaksi minikätköilijää. Tallinnan aamukierroksella reitille osui muutama mainio toteutus. Sataman letterbox ja uuden sataman perinteinen kätkö jäivät molemmat mieleen, ja hauskan erilainen oli myös tippukiviaiheinen earthkätkö.

Tapahtuman ympärille oli rakennettu kiitettävä paketti oheistapahtumia: Tallinnan vanhankaupungin kierros (GCBVAB8) ja The Coastal Crew Says Hello (GCBQ7Q9) perjantaina, Night Time With The Coastal Folk (GCBRJZ9) heti keskiyöllä, sekä sunnuntaina CITO (GCBRKP6) ja Final Greetings From The Coastal Folks (GCBRKQG).

Meiltä nämä jäivät kaikki väliin. Perjantain tapahtumiin emme ehtineet, koska saavuimme Tallinnaan vasta lauantaiaamuna. Yötapahtuma puolestaan oli minikätköilijöiden kanssa liikkuvalle aivan mahdoton kellonaika. Sunnuntaina emme enää jaksaneet lähteä uudestaan Viimsiin asti.

Lauantaista tulikin aika pitkä kätköilypäivä. Herätys oli puoli seitsemältä ja nukkumaan päästiin vasta kymmenen jälkeen illalla, kun oltiin käyty kansainvälisen kätköilyseurueen kanssa ensin illallisella. Toinen minikätköilijöistä totesi vielä sänkyyn mennessään, että olipa aika rankka, mutta kiva geokätköilypäivä. Niinpä sunnuntaina otimme rennosti kylpylässä ja kätköily jäi vähemmälle. Se on minikätköilijöiden kanssa reissaamiskokemuksen tuomaa viisautta: minikätköilijätkin pysyvät tyytyväisenä, kun ei aina paahdeta täysillä.

Kymmenen vuotta Vanamõisasta

Olin paikalla myös Viron ensimmäisessä megassa Geojaanipäevillä Vanamõisassa vuonna 2016, joten tapahtumia tulee väistämättä vähän verrattua toisiinsa. Viime kerrallakin 10 labin seikkailu oli tarjolla Viron megassa, mutta tuolloin kaksi labeista oli tapahtuma alueella ja kahdeksan muuta 10 km säteellä tapahtumasta eli sinänsä vähän samaan tyyliin oli labit tehty tälläkin kertaa.

Yksi hauska yksityiskohta eri vuosien tapahtuman välillä on, että vuoden 2016 megaan julkaistiin oma FTF-peli, joka tuli silloin ostettua. Nyt tarjolla oli ulkonäöltään hyvin samantapainen TFTC-peli, ja sekin tuli ostettua, kun ensin selvitin itselleni, että kyseessä on eri peli. Ehkä pelien nimet voisivat olla vähän mieleenpainuvampia tai toisistaan erottuvampia. Arvio pelistä on tulossa blogiin myöhemmin, kunhan testiryhmämme saa riittävästi kokemusta vyön alle.

Tapahtumassa tavattu Viron kätkötarkastaja Pohatu Nuva vitsailikin, että seuraava mega tulee Viroon taas kymmenen vuoden päästä. Vähän jäi herran mystisen hymyilin varaan arvailu oliko hän ihan tosissaan vai heittikö vain legendaa. Toki Viron kätköily-yhteisö on melko pieni, ja megan järjestäminen on sille iso ponnistus. Nykyään Virossakin tapahtuman järjestäminen vaatii viranomaisilmoituksia ja muuta paperityötä, kuten Suomessakin.

Yhteenveto

Viron toinen mega oli onnistunut tapahtuma kauniissa paikassa. Ulkoilmamuseo tarjosi labeille luontevan näyttämön, lapsille löytyi tekemistä ilman erillistä lastenohjelmaa, ja logistiikka toimi ainakin ilman omaa autoa. Sää selkeni juuri oikeaan aikaan, ja tunnelma pysyi rentona koko vierailun ajan.

Reissun kohokohta oli yksinkertaisesti onnistunut megapäivä, jonka sai viettää rauhassa lasten kanssa. Moitittavaa on vaikea keksiä. Ehkä tapahtuma-alueella olisi voinut olla enemmän kätköilyyn liittyvää ohjelmaa. Geokätkömyyjiä oli neljä: Kiven Alla, JP Geodesigns, pelimyyjä ja edellisen megan kolikoita myynyt kauppias.

Tapahtumaan oli 7€ pääsymaksu, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Lapset pääsivät tapahtumaan lipunostaneen aikuisen kanssa ilmaiseksi. Pääsymaksun vastineeksi early bird -lipun ostaneet pääsivät mukaan arvontaan, jossa oli makeita palkintoja, joten maksaminen ei harmittanut lainkaan.

Suomalaiselle kätköilijälle Viron mega oli matalan kynnyksen ulkomaanmega, johon on helppo tulla omalla autolla tai julkisilla. En tiedä, koska Viroon saadaan seuraava mega, mutta jos sellainen tulee, kannattaa lähteä. Kävitkö itse Viimsissä? Kerro kommenteissa, millainen fiilis päivästä jäi ja mikä MEGA-seikkailun lokaatioista oli sinun suosikkisi.