Tämän vuoden GIFF-elokuvafestareilla yleisöä ihastutti australialainen chooknchunk nimimerkin tekemä elokuva Geocare – Home for the Aged Geocacher filmi. Eipä siis ihme, että kyseinen filmi voitti myös maailmanlaajuisen äänestyksen ja valittiin People’s choice palkinnon saajaksi. Saimme haastattelun voitokkaan elokuvan tekijäpariskunnalta, joka tunnetaan nimimerkillä chooknchunk.
Mikä sai teidät osallistumaan tekemällä filmin GIFF -tapahtumaan?
Minulla oli idea tarinaa GIFF:iä varten monta vuotta, ihan siitä asti, kun katsoin varhaisia GIFF-elokuvia. Mutta minulla ei ollut niin minkäänlaista kokemusta videokuvaamisesta saati elokuvan tekemisestä. Olin muutaman vuoden jaaritellut elokuvaideastani työpaikan teehuoneessa ja kollegani kannustivat minua vihdoin tekemään elokuvan. Kun lopulta sain myös apua Seemyshell:ltä päätin antaa elokuvalleni mahdollisuuden.
Mistä sait idean filmisi käsikirjoitukseen?
Olen sairaanhoitaja koulutukseltani ja olen työskennellyt ikääntyneiden hoitokodissa viimeisen 10 vuotta. Olen aina rakastanut auttaa ihmisiä säilyttämään heidän kykynsä tehdä päivittäiset askareet itse ja jatkaa harrastuksiaan samaan aikaan, kun he saavat hoitoa terveyshuoliinsa. Niinpä voisi sanoa, että idea tehdä elokuva, joka perustuisi tähän periaatteeseen, tuli tästä intohimostani auttaa ihmisiä. Tämän pohjalta oli helppo lähteä miettimään filmiä, jossa olisi tyypillinen ikääntyneiden hoitokoti ja heittää joukkoon muutamia geokätköilyvitsejä.
Montako ihmistä teillä oli mukana elokuvan tekemisessä?
Meillä oli 16 näyttelijää (kaikki geokätköilijöitä) ja 3 henkilöä kameroissa (kaikki Android puhelimia) ja lisäksi tukijoukkoja lavasteissa, maskeerauksessa ja varusteosastolla. Yhteensä meitä oli siis 21 elokuvantekijää.
Mikä oli sinun roolisi elokuvan tekemisessä?
Minä olin käsikirjoittaja, ohjaaja, editoija ja tuottaja. Chunk (Glen) oli poloinen kärsivä puolisoni, jonka kanssa pallottelin ideoita ja hän sai kerätä lavasteita ja muita varusteita. Lisäksi hän auttoi järjestelyissä ja kuvaamisessa sekä oli yleisesti paras mahdollinen henkilökohtainen avustaja, mitä kukaan saattaa toivoa itselleen.
Onko sinulla aiempaa kokemusta elokuvan teosta?
Ei sitten yhtään. Itse asiassa en ole varmaan juuri koskaan käyttänyt edes videokuvausominaisuutta puhelimessani. Kun olin päättänyt tehdä GIFF-filmin enkä löytänyt ketään, joka voisi tehdä kaiken työn minun puolestani, aloin lukea elokuvanteosta ja aloin tutkimaan miltä otokset näyttivät elokuvissa ja TV:ssä. Rupesin harjoittelemaan sellaisia otoksia, joita halusin tehdä filmiini ja lisäksi häiritsin Seemyshell-kätköilijää aloittelijakysymyksilläni.
Kuinka kauan elokuvan tekeminen kesti?
Kun päätös elokuvantekemisestä oli tehty, kesti noin 18 kuukautta suunnitella ja valmistella kuvauksia. Tämä sisälsi kuvakäsikirjoituksen valmistelun. Kuvakäsikirjoituksen tein kameralla otettujen still-kuvien avulla, koska en osaa piirtää alkuunkaan. Lisäksi suunnitteluvaiheessa pidin yhteyttä kuvauslokaation kanssa sekä keräsin välineistöä, suunnittelin ja keräsin rekvisiittaa ja asuja sekä kalastelin näyttelijöitä ja lopulta koitin järjestää kaiken tarpeiston ja kaikki näyttelijät paikalle yhtenä ja samana iltapäivänä kuvauksia varten. Kuvauspäivänä meillä oli vain 2 tuntia aikaa saada kuvaukset valmiiksi – joten kaiken tuli olla tarkasti etukäteen suunniteltua. Kun olimme saaneet kaikki otokset, kesti noin kuukauden editoida ne kaikki 3 minuutin ja 28 sekunnin mittaan, jonka näitte GIFF-tapahtumassa.
Filmin kuvaussijainti näytti autenttiselta hoitokodilta. Oliko kuvauspaikka oikeasti hoitokoti ja kuinka löysit näin osuvan kuvauskohteen?
Geocare kuvattiin työpaikallani Beaufort & Skiptonin terveyspalveluiden Skiptonin campuksella. Käytimme päiväkeskuksen aktiviteettihuonetta ja sitä ympäröiviä alueita. Varasin tilan kuvauksiin melkein vuosi ennen kuvauspäivää. Puutarha-alueen annettiin tarkoituksella hieman villiintyä kuvauksia varten ja se palautettiin alkuperäiseen hoidettuun tilaansa muutaman päivän sisällä kuvauksista. Valitsimme kuvauspäiväksi uudenvuodenaaton, koska silloin valitsemamme näyttelijät ja muu filmiryhmä oli kaikki vapaana ja toisaalta päiväkeskus ei ollut käytössä.
Mikä oli hankalin osuus elokuvan tekemisessä?
Ehdottomasti COVID-19! Täällä Victoriassa Australiassa meillä oli monia lockdowneja tämän ärsyttävän viruksen takia. Virus päätti järjestää tartuntapiikin juuri silloin kun olimme suunnitelleet kuvaavamme elokuvan. Joka tapauksessa, kiitos uuden vuoden hiljaisen jakson, pystyimme asettamaan kuvauksessa käytetyt tilat viikoksi karanteeniin kuvausten jälkeen, jotta kukaan ei varmasti saanut niistä tartuntaa. Minun piti pitää pihalla COVID-19 testiklinikkaa ja testata kaikki kuvauspaikalle saapujat. Sen lisäksi piti vielä desinfioida kaikki tilat kuvausten jälkeen. Meillä ei myöskään saanut olla mitään kontaktia hoivakodin asukkaiden kanssa. Olen kuitenkin kiitollinen, että pystyimme kuvaamaan filmin lopulta tästä hankaluudesta huolimatta.
Tapahtuiko kuvauksissa hauskoja kommelluksia, jotka haluaisit jakaa blogin lukijoille?
Koko näyttelijäkaarti oli geokätköilijöitä, jotka ovat täydellisiä näyttelijöitä elokuvaan (parempia kuin oikeat näyttelijät olisivat olleet). Geokätköilijät todella paneutuivat rooleihinsa ja vaikka meillä on tarkka kuvakäsikirjoitus elokuvasta, niin joka kerta kun katsomme omaa elokuvaamme huomaamme uusia asioita, joita näyttelijät tekevät kuvissa taustalla. Osuus, jossa asukas ottaa hatkat ja talutetaan takaisin muiden joukkoon parkkipaikalta ei ollut käsikirjoitettu – se oli Mary Maccamobista, joka ei koskaan luopunut roolistaan “vaeltajana” edes kuvaustauoilla.
Entä mikä on oma geokätköilytaustasi?
Aloitin geokätköilyn huhtikuussa 2013. Tätä ennen harrastimme molemmat täysillä hevosten pitkän matkan juoksukilpailuja. Kun tutustuimme geokätköilyyn tuli siitä pian pakkomielle ja kuten monilla muilla, varmistimme, että kilpailumatkoillamme on reitillä geokätkö tai kymmenen. Löytöjä on tähän mennessä kertynyt reilu 9200 ja piilotuksia päälle 200.
Mistä pidätte geokätköilyssä eniten?
Ihmiset! Me rakastamme kätköilytapahtumissa vierailua ja muiden kätköilijöiden tapaamista ja uusiin ystäviin tutustumista. Rakastamme myös paikkoja, joihin geokätköily meidät vie. Löydämme vähemmän tunnettuja helmiä, jotka paikallinen kätkönomistaja on päättänyt jakaa kanssamme.
Minkä tyyppisistä kätköistä pidät eniten?
Emme ole kovin kranttuja kätköjen suhteen, mutta arvostamme ovelaa piilotusta tai vempainkätkön tuottamaa iloa. Mutta olemme myös onnellisia kun löydämme tavallisen puskan alle piilotetun kätkön, joka vie meidät uudelle alueelle. Rakastamme oppia tuntemaan maailmaa kätköilyn kautta. Olemme onnekkaita, kun saamme asua maaseudulla ja vaikka piilotuksissamme on kaikenkokoisia purkkeja, niin joskus voimme piilottaa vähän isompia kätköjä kuin ne, jotka asuvat urbaanimmassa ympäristössä.
Mikä on paras geokätköilymuistosi tähän mennessä?
Niin monia ikimuistoisia hetkiä: Aina kun mennään pois mukavuusalueelta, jotta saa kätkön löydettyä. Oli se sitten vaeltamista, kajakointia, kiipeämistä tai luolassa ryömimistä. Kuitenkin ikimuistoisin hetki meille oli, kun saimme seuraksi hyvän ystävän ja kätköilykaverin, jonka avulla pääsimme Mt Bulletin huipulle Victoriassa. Tämä ei ehkä ole kovin kummoista keskimääräisen kätköilijän silmissä, mutta tällä kaverillemme se oli iso virstanpylväs ottaen huomioon, että muutama vuosi aiemmin hän ei pystynyt kävelemään 50:ttä metriä terveysongelmistaan johtuen. Kun saimme todistaa tämän saavutuksen tuottamaa riemua, koimme sellaista onnellisuutta, jota ei ikinä unohda. Tosin melkein unohdimme etsiä kätkön ennen kuin lähdimme paluumatkalle.
Mitä haluat sanoa suomalaisille kätköilijöille?
Olemme niin iloisia, että piditte Geocare-filmistämme ja kiitämme kaikkia, jotka äänestivät sitä suosikikseen. Jos haluat joskus vierailla Australiassa, erityisesti Victoriassa, niin voitte olla meihin yhteydessä, niin voimme auttaa ideoimaan ja jakaa tietoa, jotta saatte kätköilytavoitteenne täyteen reissullanne. Sitä ei koskaan tiedä, josko tapaamme joskus miitissä jossain.
Kiitos haastattelusta chooknchunk!
Filmin voi katsoa alta, jos et vielä ole sitä nähnyt.