SUP-lauta geokätköilyssä

Nyt kun blogissa on jo käsitelty reppulauttailu ja ilmatäytteinen kajakki, niin otetaanpa vielä SUP-lauta geokätköilyssä käsittelyyn. Nusut innostui hankkimaan SUP-laudan (SUP=Stand Up Paddling, seisoen melonta) vuonna 2018 pian sen jälkeen, kun eräs hänen kätköilykaverinsa hommasi sellaisen itselleen. Nusut onkin päässyt kolmena kesänä perättäin päässyt nauttimaan yksin ja geokamunsa kanssa saarikätköilystä SUPpaillen. Annetaanpa Nusujen kertoa kommenttejaan, miten SUP-laudan kanssa kätköily onnistuu.

Sup-laudan hankinta, täyttö, kuljetus ja säilytys

Pari vuotta sitten löysin oman lautani Motonetistä noin kolmensadan euron hinnalla, eli kajakkiin tai veneeseen verrattuna vesille pääsee edullisesti. Pakettiin kuului ilmatäytteinen Sup-lauta, mela, pumppu, paikka-aine ja kantoreppu. Muistelen, että nilkkaan kiinnitettävän turvanyörin ostin erikseen, samoin kuin pelastusliivit ja vedenpitävän kaulaan ripustettavan suojapussin kännykälle. 

Sup-lautapaketeissa on eroja tietenkin laudan kantavuuden suhteen ja lisäksi esim. evät voivat olla erilaisia. Itsellä on laudassa irrotettava isompi peräevä ja kaksi kiinteää pientä evää, kaverilla kolme pientä kiinteää evää. Ohjautuvuuden erosta en evien suhteen osaa sanoa, mutta matalista paikoista lähtiessä 15-20 cm korkea iso evä voi välillä olla hankalakin ja samoin heinikossa se voi takertua helposti kasvustoon. 

Myös pumpuissa ja meloissa on eroja. Kaverini Sup-pakettiin kuului mela, jota voi käyttää yksipäisenä seisten tai kaksipäisenä kajakkityylisenä Supissa istuen tai polvillaan meloskellen. Omaan Sup-lautaani tuli vain yksipäinen pituussäädettävä mela, jota olen käyttänyt sekä polviseisonnassa tai seisten ollessani. Minun ja kaverini Sup-lautojen pumput ovat toiminnaltaan hieman erilaisia. Minun pumppuni saa kytkettyä aluksi ‘tuplateholle’ siten, että pumppu pumppaa ilmaa sekä työntäessä että vetäessä. Vastuksen käydessä raskaammaksi, venttiilin aukaisemalla pumppu muuttuu yksitehoiseksi ja on samalla hitaampi, mutta kevyempi käyttää. Kaverini pumppu pumppaa pelkästään työntäessä ja on selkeästi hitaampi täyttämään laudan. Itsellä laudan täyttämiseen menee noin 5 minuuttia. Kun on ensimmäisen kerran pumpatessa unohtanut tarkistaa venttiilin asennon ja työllä pumpattu ilma karkaa ulos laudasta, muistaa jatkossa aina varmistaa pumppauksen aluksi venttiilin asennonkin.

Ilmatäytteinen Sup-lauta sopii mukavasti auton takakonttiin ja pienikokoisempikin ihminenkin jaksaa sitä hyvin liikutella. Pitkiä matkoja Suppia tarvitsee harvoin raahatakaan, kun vesille pääsee mistä vain. Pidempiä kuljetuksia varten Sup-lauta kannattaa pakata paketissa mukana tulleeseen reppuun (mikä vaatii kyllä huolellisuutta ja tetristaitoja, koska reppu on todella tarkasti mitoitettu). Lyhempiä siirtymiä varten lauta on helpompi kuljettaa kantokahvasta täytenä, kuin sylissä tyhjänä nyyttinä. 

Talvisäilytystä varten Sup-lauta tarvitsee lämpimän varastotilan ja käytön jälkeen parasta on, jos Supin voi kuivattaa auringossa ennen rullaamista.

Sup-lauta geokätköilyssä – edut ja rajoitukset

Kajakkiin tai veneeseen verrattuna Suppailu on herkempi laji kylmälle ja tuulelle. Matkan alussa ja lopussa joutuu väistämättä hieman kahlailemaan, koska muuten lauta saattaa jumahtaa matalaan tai heinikkoon evästään kiinni. Ellei kyseessä ole kallioinen ranta, ei yleensä kahlailulta voi välttyä ja jalat kastuvat polvia myöten. Ja kun kumisaappaatkaan eivät ole kovin mukava valinta suppailukengiksi, niin kovin kylmällä vedellä hommasta tulee jäätävää. Tuulella lautaa keikuttaa, mutta jos suppailee polvillaan, niin lauta on virtaavassa vedessä ja pienessä aallokossakin ihan mukavasti toimiva ja yllättävänkin tukevan tuntuinen. Isoille selkävesille ajatus tuulella lähtemisestä on kyllä aika hirvittävä. Suppailla jaksaa kerrallaan useita kilometrejä, joten toimintasädettä on ihan mukavasti. Veneisiin verrattuna suurin ilo on helppo kuljettaminen ja mahdollisuus laskeutua vesille melkeinpä mistä vain, eli mahdollisimman läheltä kätköä tietenkin.

Suppailu on helppoa, eikä minullakaan ollut aiempaa kokemusta suppailusta ennen kuin lautani ostin kolme vuotta sitten. Kanootilla toki olin aiemmin joskus melonut. Toiset ovat heti alkuun rohkeita laudalla seisomaan ja toisista lauta saattaa alkuun tuntua huteralta ja totuttelu kestää hieman kauemmin. Pakko myöntää, että oli se alkuun minullekin jännittävää nousta laudalle seisomaan ja vieläkin teen niin että suppailen tutuissa vesissä tyynessä seisten ja vieraissa vesissä, aalloissa ja virrassa polviseisonnassa.

Kätköelämyksiä suppaillen

Yksi mieleenpainuvimmista Sup-reissuista on suuntautunut Savonlinnaan. Pakkasimme kaksi Sup-lautaa kaverini farmarin takakonttiin ja suppailimme Pullinlahdella helteisenä päivänä katsellen järveltä päin mökkiläisten elämää ja etsien kätköjä. Tuntui uskomattomalta, että pystyi sillä tavalla vieraalta paikkakunnalta hakemaan saarikätköjä keskellä kesää. Pullinlahdelta löytyi kaksi tradia, yksi multi ja yksi mysteerikätkö.

Vuonna 2019 syyskuun alussa oli kuuma ja aurinkoinen päivä ja Pielisjoen saareen ilmestyi uusi kätkö. Suppilauta löytyi jo valmiina takakontista ja matkaa purkin lähelle rantaan ei ollut montaa kilometriä, joten päätin tavoistani poiketen lähteä FTF-jahtiin. Rannalla oli jo pari miestä kärkkymässä venekyytiä purkille. Minä pumppasin suppini, meloskelin paikalle kuittaamaan makoisan FTF:n ja tuulettelin mielessäni suppailun keveyttä ja helppoutta.

Kesän 2020 mieleenjäävin suppailureissu suuntautui Hollolaan, josta löytyy mukavan tiivis yhdeksän saarikätkön rypäs, joukossaan yksi multi, yksi mysteeri ja seitsemän tradikätköä, joista Biosfäärilammas ja Saarimultin alkupiste sijaitsevat lähellä kotaa, jossa on hyvä pitää taukoa. Hollolan saarirypäs antoi mukavasti täytettä Sulavesi Joensuu 40 – gold challengeen.

Joensuussa asuvalle Sup-lauta on tehnyt mahdolliseksi lukuisat mukavat reissut Pielisjoen saariin ja myös Pyhäselälle tai Höytiäiselle. Aiemmin saarikätköjä tuli haettua vain talvella jäätilannetta jännitellen ja nyt on mahdollista valita kesäinen ja aurinkoinen päivä saaripurkkeiluun ja etsiä nekin saarikätköt, jotka eivät ole talvilöydettäviä. Pielisjoki on virtaavan veden takia ollut talvikätköilijälle pelottava paikka, mutta suppailijalle miellyttävä kohde, johon tuuli ei pääse pahemmin vaikuttamaan ja matkat ovat rannasta saareen lyhyitä. Tosin kätköilipä millaisella kulkineella tahansa, pitäisi aina alkukesästä muistaa lintujen pesimäpuuhat. Tämä syöpyi omaan mieleen tänä kesänä, kun suppailin neljä kilometriä uskaltamatta rantautua hakemaan kätköä äärimmäisen ärhäköiden lokkien vuoksi.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.