Treasure – elokuva-arvio

  • by

Vuonna 2017 ilmestynyt Treasure on geokätköilyelokuva tai elokuva, jossa geokätköily on ainakin vahvasti läsnä. Julkaisustaan asti olen kovasti halunnut elokuvan nähdä, mutta erinäisistä syistä se ei ole ollut mahdollista ennen kuin nyt. Eli ihan tuoreen elokuvan arviosta ei voi puhua tässä tapauksessa. Yritän olla kertomatta isoja spoilereita arviossani, mutta jos et tietää elokuvan sisällöstä yleisesti, niin hyppää seuraavan osion yli.

Synopsis – saattaa sisältää spoilereita

Elokuvan päähenkilö on Erica (Ansley Gordon), jonka elämä pyörii bilettämisen, alkoholin ja pikkurötösten ympärillä. Kunnes kerran biletys menee yli ja hän joutuu tekemisistään vastuuseen ja yhdyskuntapalvelukseen. Yhdyskuntapalveluksensa hän suorittaa kansankeittiössä (soup kitchen), jossa tarjoillaan ruokaa vähäosaisille. Keittiössä on myös töissä Angela, joka toimii paikan lempeänä johtajana ja mentoroi Ericaa. Erica tapaa keittiössä myös Ryanin, joka tekee hyvää työtä ja johdattelee jästi-Erican kätköilyn maailmaan.

Hiljalleen Erica innostuu sekä kätköilystä ja muiden auttamisesta kansankeittiössä ja elämän prioriteetit muuttuvat. Bilettäminen alkaa tuntua vähemmän tärkeältä. Treasure onkin siis eräänlainen kasvutarina.

Treasure on Erican kasvutarina

No onks se hyvä?

Minulla ei ollut suurempia odotuksia elokuvaa kohtaan ja lähestyin sitä avoimin mielen. Arvasin toki etukäteen, että ihan AAA-luokan elokuvasta ei varmastikaan ole kyse. Elokuva on yleisesti ottaen hyvin tehty. Pääosan esittäjän Ansley Gordonin näyttelijän suoritus on mielestäni erinomainen ja hän kannattelee elokuvaa hyvin. Samoin kansankeittiön Angelaa näyttelevä Rebecca Blair tekee hyvän roolisuorituksen. Muut roolisuoritukset ovat hieman epätasaisia. Pääosin näyttelijäntyö on kuitenkin hyvää, joskin eräs koditonta näyttelevä miesnäyttelijä välillä kuitenkin kiinnittää huomion huonolla tavalla. Lisäksi Erican isää näyttelevä John Hardy vetää roolinsa välillä reilusti ylitse ja välillä taas on oikein hyvä. Ohjaajan olisi kannattanut pyytää vielä ottaa muutama lisäotos hänen kanssaan. Mutta mikä tärkeintä, näyttelijäntyö ei kuitenkaan tule tarinan tielle.

Erican isää näyttelevä John Hardy välillä hieman ylisuorittaa näyttelemistä.

Elokuvan kerronta kuitenkin välillä ontuu. En osaa tarkkaan erotella, onko ongelma käsikirjoituksessa vai ohjauksessa. Alkuun tarina etenee melko verkkaisesti, kunnes jossain kohtaa juoni alkaa edetä turhankin vauhdikkaasti. Ilmeisesti kuukaudet vilistävät minuutissa kollaasin aikana. Erican kasvutarinaa ryyditetään niin imelällä kuvakollaasilla, että ei tarvitse olla elokuvakriitikko huomatakseen, että liika on liikaa. Etenkin kohtaus, jossa Erican isä jostain kumman syystä liittyy kansankeittiön kokkausjoukkoon ja elokuvan päähenkilöt kaikki hämmentävät samaa keittoa ja maistelevat sitä hymyillen on jopa kiusallinen katsojalle. Herättää myös kysymyksiä, miten aina töitä tekevällä Nasan rakettitieteilijällä (Erican isä) on yhtäkkiä aikaa tulla kokkaamaan kansankeittiöön, kun hän ei ole kyennyt aiemmin löytämään yhteistä aikaa tyttärelleen.

Elokuvan kuvaus on pääosin mainiota.

Eräs elokuvan heikkouksista on se, että elokuvassa on monta henkilöä, joiden tarinaa jollain tasolla seurataan, koska he vaikuttavat Erican kasvutarinaan. Näiden henkilöiden motiiveja ei oikein ehditä puolentoista tunnin kestossa avata riittävästi ja he jäävät pintapuolisiksi. Jos näiden henkilöiden motiiveja taustoitettaisiin paremmin, niin ehkä osa elokuvan loppupuolen vauhdista ei haittaisi niin paljon. Ehkä elokuvan pidempi kesto, jolloin tarinan kehittelylle jäisi enemmän aikaa, olisi saanut paremman kokonaisuuden aikaiseksi. Tai sitten olisi voinut keskittyä täysin päähenkilön tarinan kertomiseen ja jättää sivuroolit oikeasti taka-alalle, eikä niin, että lopussa kaikki palaset punoutuvat hieman siirappisella tavalla yhteen.

Vaikka elokuvan rakenne kaipaisikin lisätyöstämistä, niin tarinassa on jotain outoa viehätystä ja elokuvan haluaa katsoa loppuun. Jostain syystä homma puutteistaan huolimatta kiinnostaa. Mahdollisesti tästä saa osittain kiittää Ansley Gordonin loistavaa näyttelijätyötä. Eikä Ryania esittävä Matt Mercuriokaan missään nimessä huono ole. Hänen hahmonsa vain jää kovin etäiseksi katsojalle johtuen tarinan puutteista. Missään nimessä en moittisi elokuvaa huonoksi, vaikka pientä viilattavaa osaa maallikkokin helposti bongata.

Kuvaus oli huippuluokkaa, pois lukien jokunen geokätköilykohtaus. Selkeästi elokuvan tekijöillä on ollut sama ongelma kuin monilla GIFF-finalisteilla, että on huomattu, ettei geokätköilyn visualisointi elokuvakankaalle ole aivan yksinkertaista. Jos kaksi henkilöä harhailee maastossa, niin miten tämä kannattaa esittää siten, ettei se ole tylsää katsottavaa?

Elokuvan musiikit ovat kauniita ja ajavat asiansa. Muutamassa kohdassa ohjaaja Chris Williamson oli mielestäni käyttänyt hieman liikaakin musiikkia ja se jopa häiritsi katsomiskokemusta. Ehkä musiikki olisi vain kannattanut miksata enemmän taustalle.

Geokätköily elokuvassa

Eräs mitä etukäteen pelkäsin oli, miten geokätköily esitetään. Pelkäsin, että se on vaivaannuttavaa ja kankeaa kuten joissakin TV:tä varten tehdyissä geokätköilyn esittelyvideoissa. Tai sitten geokätköily esitettäisiin jotenkin väärin. Pelkoni osottautui aivan turhaksi ja geokätköily oli mitä luontevimmalla tavalla osa elokuvan kokonaisuutta. Geokätköilystä selitetään perusteet ja ne ovat pilkulleen oikein. Geokätköilyyn liittyvät kohtaukset olivat toteutettu hyvällä otteella ja olivat realistisia. Etenkin lämmitti kohtaus, jossa Erica vie jästiystävänsä kätköilemään. Tilanne oli hyvin samaistuttava kaikille geokätköilijöille.

Onkikätköä etsimässä.

Geokätköilyä elokuvassa oli ehkä hieman vähemmän mitä arvelin etukäteen. Mutta toisaalta hankala nähdä, miten sitä tarinan kuljetusta silmällä pitäen olisi voinut olla yhtään enempääkään. Ja geokätköilyä oli enemmän kuin missään muussa näkemässäni elokuvassa. Lisäksi elokuvaan on piilotettu 10 matkaajan koodia bongattavaksi. Ihan kaikkia emme onnistuneet ensi katselulla bongaamaan.

Yhteenvetona Treasure on pienistä puutteistaan huolimatta ihan kiva elokuva ja sen katsoo mielellään loppuun. Etenkin, kun elokuvassa on rakas harrastuksemme läsnä.

Mistä sen näkee?

Alun perin Treasure tuli suoraan DVD-levitykseen. Itsekin tilasin oman muovikiekkoni, mutta se ei koskaan saapunut. Olin yhteydessä tasaisin välein Sunfire Filmisiin, mutta seurantakoodin lisäksi en koskaan mitään saanut. Seurantakoodi myös hienosti näyttää, että tuote ei ole koskaan heiltä lähtenyt.

Myöhemmin Treasure tuli nähtäville Amazon Prime Video -streemauspalveluun. Valitettavasti Suomen Amazon Prime videon valikoimista Treasurea ei löydy. Viimeisimpänä Treasure tuli ilmaiseksi katsottavaksi Tubi.tv -palveluun. Valitettavasti tuokaan palvelu ei ole Suomesta saatavilla EU:n GDPR -vaatimuksista johtuen.

Jos olet itse katsonut elokuvan, niin kerro kommentoimalla toki mitä mieltä olit.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.