61° 23° Tampereen erikoistoimittaja Nusut kävi vierailulla Kalevan Raili -powertraililla. Nusut kirjoitti pienen raportin kierroksesta ja uskomme, että siitä on hyötyä muillekin omaa kätköilyretkeä Kalevan Railille suunnitteleville.
Kalevan raili – yleisesittely
Kalevan Raili on 64 kätkön mittainen rengasmainen patikkatraili Mikkelin keskustasta pohjoiseen. Kätkötraili kiertää Kalevankangas – Mäntyniemi ulkoilureitin ja sen pituus on noin 20 km. Kätköt ovat kahta purkkia lukuunottamatta PET-putkia puussa. Kaksi muuta purkkia ovat kalliokohteisiin sijoitettuja small-kokoisia rasioita, jotka löytynevät vaativammissa talviolosuhteissakin.
Kierroksen alun ja lopun tuntumaan jää Kalevankankaan laavu. Muita levähdyspaikkoja ei ole tarjolla. Maasto on enimmäkseen loivasti kumpuilevaa, pitkälti tasaisehkoa. Jyrkkiä korkeuseroja ei siis tarvitse pelätä. Polku vaihtelee tavallisemmasta polusta traktoriuran ja metsätien kautta pieniin maantien laidassa kulkeviin pätkiin. Kätköt ovat valtaosin sijoitettu lähes minimietäisyydelle toisistaan.
Alun ja lopun välissä on pidempi siirtymä ja parissa muussa kohdassa reitin varrella on noin 300-500 m siirtymiä. Kuvauksessa on annettu kaksi parkkialuetta, jotka jäävät melkoisen kauas itse trailista. Näitä parkkeja käyttävän täytyy siis varautua lisäpatikointiin. Parkkialueiden ja trailin välille jää muutamia Kalevan Railiin kuulumattomia kätköjä haettavaksi. Patikoinnin lisäksi reitti vaikuttaa soveltuvan hyvin kierrettäväksi esim. fatbikella. Kätkökuvauksiin onkin 24/7 saatavuuden ja talvilöydettävyyden lisäksi laitettu myös fillari-attribuutti. Paksummalla lumella reitti vaikuttaisi olevan myös oikein mukavaa lumikenkäiltävää.
Nusut ja ih55 Kalevan Raililla 30.11.19
Mietiskelimme ih55:n kanssa sopivaa päiväretkikohdetta marraskuun loppuun ja päädyimme Kalevan Railille. Minä starttasin auton aamulla klo 5.30 kohti Kiteen Tolosenmäkeä, mistä ih55 hyppäsi kyytiin klo 6.15. Päädyimme aikaiseen lähtöön siksi, että halusimme hyödyntää mahdollisimman tarkkaan valoisan ajan traililla. Olimme arvioineet, että ehtisimme Mikkeliin noin klo 9 ja trailin kiertämiseen menisi vähintään 6 tuntia. Sää vaikutti todella lupaavalta, sillä viikkokautisen vesisateen jälkeen päivä valkeni poutaisena ja pakkasta oli noin kolme astetta.
Päädyimme käyttämään omaa epävirallista parkkia sijainnissa N 61 42.781 E 27 14.804. Vieressä näytti menevän valaistu kuntopolku/hiihtoreitti ja siihen kuuluva silta, mutta valitsemamme tienpisto näytti käyttämättömältä ainakin tähän vuodenaikaan. Päädyimme parkkipaikkaan sillä ajatuksella, että se oli melko lähellä Railin loppupäätä (n. 400 m) eikä alkuunkaan ollut kohtuuton matka (n. 600 m). Ennakoimme vähän sitä, että 20 km kävelyn jälkeen voi olla mukavaa, että auto on jo melko lähellä.
Pääsimme aloittamaan kävelyn noin klo 9.20 ihanan kirkkaassa säässä. Maassa oli pieni kerros lunta, mikä teki kävelystä hieman kesäkeliä raskaampaa, mutta ei edellyttänyt varsinaista kahlaamista. Valitsemastamme parkista veti polku purkkien #2 ja #3 väliin, joten jouduimme tekemään pienen edestakaisen sahauksen käyden ensin #2:n ja #1:n ja palaten takaisin reitille kohti #3:a. Tahtimme reitillä oli noin 50 min/ 8 kätköä.
Reitin kätköt olivat tosiaankin PET-putkia puussa. Naatit olivat tarkat ja lumesta huolimatta maassa näkyi polkupainautumia purkeille. Aivan polkua lähimmissä puissa purkit eivät yleensä olleet, mutta eivät kovin kaukanakaan. Kaikki lokivihkot olivat hyväkuntoisia ja kynien puuttumisesta olimme vain tyytyväisiä – eivätpä tipahdelleet vahingossa maahan jahdattavaksi. Kaksi purkkia (#12 ja #14) oli piilotettu kalliokohteisiin. Tämä ratkaisu oli mielestämme hyvä, sillä kohteet olivat näkemisen arvoiset. Etenkin #12:n kohdalta löytyvä harjakattoinen molemmista päistä auki oleva luola oli kaunis. Näissä kohteissa kätköttäjä oli lisännyt hyvät lisävihjeet kätköjen löytämiseksi. Kiitos hänelle tästä.
Maasto reitillä oli helppokulkuista ja polut enemmän isoja kuin pieniä. Ainoan lisähaasteen matkaan toi paikoittainen kosteus. Monessa kohtaa täytyi poiketa polulta puskan puolelle etsimään kuivempaa jalansijaa. Tähän kosteuden määrään vaikutti varmasti valitsemamme vuodenaika ja reissua edeltäneet sateiset kelit. Ojien yli johti useammassa paikassa sillat, muutamia hyppelyitäkin joutui tekemään, mutta nämä onnistuivat ilman kummempaa taiteilua.
Kostein paikka löytyi #33:n ja #34:n välistä. Täällä yritimme ensin suunnistaa #33:lta suoraan tien yli maastokartassa näkyvää polkua myöten #34:lle, mutta päädyimme sen verran leveän ojan ääreen, että ylitys jäi haaveeksi. Palasimme tielle ja löysimme kuivemman polun kohdasta N 61 45.347 E 27 14.591. Polku vei kätköjen #34 ja #35 väliin ja pienesti koukkaamalla pääsimme loggaamaan #34:n ilman suolla rypemistä.
Kätkö #38 kaartoikin jo etelään ja paluu autolle alkoi. Kätköjen #40-#46 kohdalla maastokartalla ei näkynyt minkäänlaista polkua, mutta kyllä sielläkin ihan hyvä ja selkeä reitti kulki. Kätköltä #46 kätkölle #52 kuljimme tietä pitkin. Tämä tuntui tässä vaiheessa mukavalta helpotukselta matkan alkaessa painaa jo jaloissa.
Valon suhteen ajoituksemme osui lähes täydellisesti. Tarvitsimme taskulamppuja vain kuudella viimeisellä kätköllä. Puoli tuntia aikaisemmalla startilla olisimme onnistuneet täysin ilman lisävalaistusta kiitos upean aurinkoisen sään. Viimeisen kätkön kirjasimme löydetyksi klo 16.02 ja sen jälkeen edessä oli vielä väsynyt, mutta erittäin onnellinen taaperrus autolle.
Summa summarum
Tätä reittiä voi suositella patikoinnista, lumikenkäilystä tai pyöräilystä pitäville. Reittiä on mahdollisuus kulkea osissa, koska teitä kulkee lähellä. 20 km patikointia talvikelissä oli itselle jo melkoisen vaativa ja pitkällinen ulkoilusuoritus ja aikaa siihen meni n. 6h 45 min. Syömään joutui kävellessä, sillä levädyspaikkoja ei ole. Purkit ovat erinomaisessa kunnossa tarkasti koordinaateissaan, joten kaikki edellytykset onnistuneelle kätköilypäivälle ovat olemassa. Lämmin kiitos kätköttäjälle.