FTF-huntti Thaimaan viidakossa

  • weellu 

Facebookin Suomen Geokätköilijät -ryhmässä herätti hiljan ihastusta juhhin postaus Thaimaasta, jossa hän oli käynyt viidakossa FTF-huntissa. 61°23° Tampere tarttui asiaan ja pyysi juhhilta pientä raporttia huntista. Sellainen myös saatiin, joten tässä se nyt on. Isot kiitokset juhhille matkaraportista!

FTF-huntti Thaimaan viidakossa

Isäni asuu Thaimaassa Phitsanulok -nimisen kaupungin lähellä, joten siellä tulee käytyä silloin tällöin. Alue ei ole turistien suosimaa ja falang (=eurooppalainen) on täällä nähtävyys jo sinänsä. Thaimaalaiset eivät juurikaan kätköile ja miltei kaikki Thaimaan kätköt ovat joko turistien tai maassa asuvien falangien tekemiä.

Vuodenvaihteessa 2013-2014 kävin isäni luona ja tuolloin katselin alueen niukkaa kätkötarjontaa ja mitä siellä olisi tarjolla. Silloin jo huomioni kiinnitti isän kotoa n. 250 km päässä idässä oleva Phu Kradueng kansallispuisto, jossa näytti olevan vuoden 2013 alussa julkaistuja löytämättömiä kätköjä 11 kappaletta (kuva 1). Ehdotinkin, että lähdettäisiin käymään paikalla. Tarkempi reissun suunnittelu tosin teki selväksi, että matkaan menisi sen verran paljon aikaa, että tuolloin ajatuksesta luovuttiin.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja kätköt jäivät seurantalistalle. Kun seuraavan reissun aika vuodenvaihteessa 2015-16 koitti, osa kätköistä oli löydetty, mutta edelleen useita oli löytämättä. Joten kävimme toden teolla Phu Kraduengin matkaa suunnittelemaan. Matkaan menisi isän kotoa vähintään kaksi päivää.

Kuva 1 - Phitsanulok ja Phu Kradueng kartalla.

Kuva 1 – Phitsanulok ja Phu Kradueng kartalla.

Suuntana Phu Kradueng

Vuokrasimme vaimon kanssa taksin kuljettajineen, ja sovimme, että kuski jää meitä odottamaan vaelluksen ajaksi. Starttasimme taksilla klo 03:00 ja suuntasimme kohti itää. Mitä idemmäksi pääsimme, sitä jylhemmäksi maisemat ja kiemuraisemmiksi tiet kävivät. Aamuauringon noustua olimme perillä alkupisteellä Phu Kradueng-kylässä pöytävuoren juurella.

Phu Kraduengin pöytävuori on erikoinen paikka, se on ollut pitkään täysin eristäytyneenä omissa oloissaan vaikeapääsyisen reitin takia. Kerrotaan, että kun metsästäjät parisataa vuotta sitten löysivät paikan, heitä odotti paratiisimainen näky. Paikalla oli monia nisäkkäitä, lintuja ja kasveja, joita ei muualla Thaimaassa ole. Eläimet eivät osanneet pelätä ihmistä lainkaan, joka osoittautuikin osin niiden kohtaloksi.

Kansallispuistomaksujen ja muitten muodollisuuksien jälkeen kävimme vielä aamupalalla. Ennen vaelluksen alkua olin vielä Crocsit jalassa ja piti käydä vielä vesihuoneessa asioilla. Jätin vaelluskenkäni vesihuoneen edustalle ja kun parin minuutin päästä palasin, kenkäni olivat kadonneet. Ajatus vuoristovaelluksesta Crocsit jalassa ei ihan täysillä innostanut…

Vähän aikaa siinä levittelin käsiäni, kunnes pari englantia puhuvaa nuorta kysyi ”mikä hätänä?” Selitin tilanteen ja he auttoivat tulkkaamaan asian info-pisteellä. Sieltä kuulutettiin asia ja ei aikaakaan kun siivooja käveli paikalle kädessään muovikassi, missä kenkäni olivat. Hän oli vain tehnyt hommansa ja siivonnut paikat. Kuulemma aika paljon kenkiä heitetään menemään vaelluksen päätyttyä. Anteeksipyyntöjen ja valokuvien ottamisen jälkeen päästiin suuntaamaan lähtöportista läpi kohti korkeuksia (kuva 2).

Kuva 1 - Kuva lähtöpaikalta pöytävuoren juurelta. Minä ja kuuluisat vaelluskengät.

Kuva 2 – Kuva lähtöpaikalta pöytävuoren juurelta. Minä ja kuuluisat vaelluskengät.

Alku aina vaikeaa

Polun alku oli hyvin jyrkkää ja osin portailla paranneltu (kuva 3). Tätä jatkui noin puolitoista kilometriä. Sitten hiukan loiveni, matkan jatkuessa kuitenkin koko ajan ylöspäin. Matkan varrella oli muutama levähdyspiste, josta sai ostaa virvokkeita, hedelmiä ja pikkusuolaista. Nousun loppuvaiheessa jyrkkeni jälleen ja polku oli hyvin kivikkoista ja osin piti edetä pystysuoria portaita. Noin kuuden kilometrin vaelluksen jälkeen olimme pöytävuoren huipulla 1288 metrin korkeudessa. Tästä oli vielä noin kolmen kilometrin patikka alueen Visitor centeriin (GC446XM), jossa myös leirintäalue sijaitsi (kuva 4).

Kuva 2 - Alussa oli jyrkkää nousua reitillä aika paljon.

Kuva 3 – Alussa oli jyrkkää nousua reitillä aika paljon.

Kuva 3 - Vihdoinkin huipulla.

Kuva 4 – Vihdoinkin huipulla.

Vuokrasimme teltan ym. tykötarpeet ja asetuimme leiriin. Leirin pystytyksen jälkeen lähdin saman tien katsomaan lähintä vesiputousta, jossa oli myös löytämätön kätkö (GC446XN). Polku laskeutui kohti joenuomaa ja matkalla oli kyltti, jossa varoitettiin villeistä norsuista. En haluaisi törmätä niihin, mietin kävellessäni.

Kivilohkareiden välistä puikkelehtien ja ympäristöä tarkkaillen pääsin nollapisteelle. Kätkö löytyikin saman tien ja palasin polulle kirjaamaan nimen vihkoon. Olin juuri palauttamassa purkkia piiloonsa, kun metsänvartija huusi, että nyt pitää lähteä. Minulla oli purkki kädessä ja ajattelin, että jos nyt ihan nopeasti pujahtaisin takaisin viidakkoon ja palauttaisin paikalleen, niin se varmaan sopisi metsänvartijallekin. Metsänvartija pysyi kuitenkin tiukkana, että nyt on aika poistua. Norsut olivat nimittäin tulossa joelle (kuva 5). Ei auttanut mikään – purkki reppuun – ehkä huomenna pystyisin sen palauttamaan, pohdin. Onneksi en törmännyt norsuihin, se olisi sama kuin olisi Suomen metsässä törmännyt karhuun.

Kuva 4 - Varokaa norsuja!

Kuva 5 – Varokaa norsuja!

Fillarilla viidakossa

Vuokrasimme aamulla myös maastopyörät, joilla pääsi kätevästi etenemään tasaisella pöytävuoren huipulla. Etäisimmälle näköalapaikalle – suositulle ilta-auringon katselupaikalle – Lom Sak Cliffs’ille (GC446XR) oli noin 10 kilometrin pyöräily. Se oli meidän etäisin kätkö, joka oli tarkoitus hakea tämän päivän aikana. Sinne polkiessa oli matkalla muutamia muita näköalapaikkoja ja kätköjä. Maisemat olivat mitä mahtavimmat! (kuva 6).

Kuva 5 - Mahtavat näkymät kielekkeen päältä.

Kuva 6 – Mahtavat näkymät kielekkeen päältä.

Kansallispuistossa oli paljon myös muuta väkeä, joka koostui enimmäkseen opiskelijoista, jotka tulevat sinne viikonlopuksi leikkimään Indiana Jonesia. Myös puistonvartijoita oli lukuisia, jotka pitivät huolen siitä, että järjestys säilyy ja puiston järjestyssääntöjä ei rikota. Ja kun falangeja ollaan, niin kaikki liikkeet ovat paikallisten tarkan seuraamisen kohteena, mikä tietysti tekee kätköjen etsimisestä hankalampaa.

Kuva X - Kuuluisa ilta-auringon valaisema maisema Lom Sak Cliffs -kätköllä.

Kuva 7 – Kuuluisa ilta-auringon valaisema maisema Lom Sak Cliffs -kätköllä.

Ensimmäisellä matkan varrella olleella näköalapaikalla Mak Duk Cliffs’illä (GC446XT) sain puistonvartijan perääni, koska pysäköimme maastopyörät väärin. Onnistuin kuitenkin palauttamaan purkin takaisin piiloonsa juuri ennen kuin puistonvartija tuli paikalle. Toivottelin vaan hyvät päivän jatkot ja poistuimme kohti seuraavaa näköalapaikkaa. Pa Daeng Cliffs’illä (GC446XX) tuli reissumme toinen FTF. Paikalla oli kyllä yksi kätköilijäporukka käynyt, mutta he olivat merkanneet  kätköstä DNF:n. Ehdimme Lom Sak Cliffs’ille juuri ennen auringonlaskua, joka olikin todella upea (kuva 7). Matkaa oli vielä jäljellä, vaikka aurinko jo laski. Niinpä täältä sitten pyöräiltiin pöytävuoren reunaa otsalamput päässä takaisin kohti leirintäaluetta.

Kierros jatkuu

Telttayö oli melko viileä, lämpötila laski noin 10 asteeseen. Auringonnousu-näköalapaikalle Nok Aen Cliffs’ille (GC446XJ) oli parin kilometrin patikka. Nousimme ylös hyvissä ajoin ja suuntasimme hämärässä kätköpaikalle. Useita muitakin oli jälleen paikalla ja oli hauska seurata ihmisiä, jotka keikkuivat kielekkeen reunalla ottaen selfieitä. Yksi läheltä piti -tilanne tuli nähtyä, kun eräs nuori tyttö kaatui reunalla välttäen vain vaivoin putoamisen. Pystysuoraa kalliota oli kuitenkin usea sata metriä alaspäin. Kikattelun jälkeen selfien ottamiset kuitenkin jatkuivat kuin ei mitään olisi tapahtunut. Myös tätä kätköä on sama aikaisempi porukka yrittänyt löytää, saaden kuitenkin vain DNF:n saaliikseen. Meillä oli parempi onni ja poistuimme paikalta löydön sekä hienon auringonnousukuvan kera (kuva 8).

Kuva X+1 -

Kuva 8 – Nok Aen Cliffs:n auringonnousun katselupaikka.

Auringon noustua palasimme leiriin ja lähdin vielä jatkamaan muiden kätköjen perään. Yhdellä kätköllä oli lokissa nimimerkit, mutta lokkausta ei ollut laitettu nettiin. Tämä aiheutti kummastusta, mutta parempi STF kuin DNF. Samalla reissulla palautin purkin, jonka jouduin eilen ottamaan mukaan. Tästä jatkoin viidakkokierrosta kuuman kosteassa ilmastossa tehden noin 5 kilometrin reippaan kävelyn. Matkan varrella oli vielä kolme löytämätöntä kätköä, jotka onnekseni löysin. Viidakossa oli korvia huumava melu koko ajan. Linnut ja apinat pitävät ääntä. Niitä en kyllä reissulla nähnyt. Reissun kokonaissaldo oli siis 11 kätköä, joista 6 FTF:ia kätköistä (kuva 9) , jotka ovat olleet kolme vuotta löytämättä. Ei huono!

Sitten piti vielä laskeutua vuorelta alas, jotta pääsisimme kertomaan tästä unohtumattomasta kätköilyreissusta.

Kuva 8 - 6 x FTF

Kuva 9 – 6 x FTF

61°23°Tampere onnittelee juhhia hienosta saavutuksesta ja kiittää matkaraportista. Raportissa oli myös mainio sanonta: “Parempi STF kuin DNF”. Täytyypä ottaa käyttöön. Onko sinulla mahtava geokätköilytarina jaettavaksi? Ota yhteyttä niin katsotaan olisiko siitä ainesta blogipostaukseksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.