Haastattelussa kirjailija Johanna Hulkko

Kuva 1 - Geoetsivät on lasten ja nuorten seikkailukirjasarja.

Joku aika sitten kirjoitin pienimuotoisen arvostelun Geoetsivät -lasten- ja nuortenkirjasarjasta. Tiimimme vieraili myös kirjailija Johanna Hulkon luona Nokialla tekemässä pienen haastattelun Geoetsivien tiimoilta. Aurinkoinen Johanna toivotti meidät tervetulleiksi ja juttelimme tuokion kirjoista ja kätköilystä.

Ensimmäiseksi tietenkin meitä kiinnosti kysyä millainen kätköilytausta Johannalla on. Paljastui, että Hulkko onkin harrastanut geokätköilyä jo melko pitkään. Johanna on nimittäin perheineen harrastanut lajia kesästä 2004 alkaen. Heidän harrastuksensa lähti kuten niin monen muunkin – Nyt-liitteen geokätköilyjutusta. Perhe vietti kesällä 2004 reilun puolivuotisen nuorimmaisen lapsen vanhempainvapaita ja silloin oli hyvää aikaa aloittaa geokätköilyharrastus. Nuorimmaista lasta kannettiin selkärinkassa kätköille.

Johannan mielestä silloin reilu 10 vuotta sitten parhaat kätköt, ja ehkä edelleenkin, ovat laavukätköjä, joissa kätköilyn osuus on ehkä hieman pienempi suhteessa kaikkeen muuhun: maisemien ihailuun, makkaran paistoon ja yhdessä tekemiseen. Johanna jatkaa vielä, etteivät he ole koskaan oikein harrastaneet tai pitäneet kaupunkikätköistä. Niitä on myöhemmin jopa tietoisesti hieman vältelty.

Viime vuosina kätköily on Hulkon osalta ollut satunnaisempaa kuin silloin vauhdikkaimpana aikana. Nykyään, silloin kun kätköillään, löydöt saattavat jopa jäädä kirjaamatta geocaching.comiin kokonaan. Löytömäärät kun eivät ole Hulkolle enää niin tärkeitä kuin ne aiemmin ehkä olivat. Johannan perheen yhteiselle nimimerkillä TeamEimillä on kuitenkin kertynyt löytäjä yli 1700 kappaletta. Johanna lisää, että onhan tuo määrä vähäinen verrattuna niihin, jotka nykyään aktiivisesti kätköilevät, mutta on tuossa sen verran löytöjä, että uskaltaa geokätköilystä kirjoittaa. Ei ole tullut Geoetsivät-kirjoja kirjoittaessa olo, että tässä olisi nyt geokätköilytutkija, joka koittaa perehtyä vieraaseen maailmaan tai jotain muuta absurdia, Hulkko naurahtaa.

Johanna kertoo, että innostus kirjoittaa geokätköilystä lähti pääosin omasta harrastuksesta, joka vei mukanaan. Hetken mielijohteesta ei Johanna kuitenkaan lähtenyt kirjoittamaan. Jo pidempään ennen Geoetsiviä Johannalla oli ollut mielessä, että geokätköily sopisi hyvin lasten ja nuorten seikkailukirjasarjan aiheeksi, koska lapset voivat geokätköillä keskenään ja geokätköillessä yleensä sattuu kaikenlaista. Aihetta piti kuitenkin haudutella jonkin aikaa ennen kuin idea Geoetsivistä kiteytyi. Johanna toteaa vielä, että näissä kirjoissa hän on saanut hienolla tavalla yhdistää kaksi haavettaan: kirjoittaa lapsille ja kirjoittaa geokätköilystä.

Johanna Hulkko ei ole ainoastaan lastenkirjailija vaan on kirjoittanut aiemmin kaksi aikuisten kirjaa (Säkeitä Pietarista, 2009 ja Jostakin kotoisin, 2011). Näistä myös Jostakin kotoisin -kirjassa geokätköillään. Johanna paljastaa, että hänellä on myös kolmas aikuisten kirja tekeillä. -Kirja ilmestyy ehkä joskus tuhannen vuoden päästä, jos saan sen valmiiksi, Johanna nauraa.

Kun kysymme, miksi hän on halunnut kirjoittaa nimenomaan lapsille, Johanna ei epäröi vastaustaan. Hän kertoo, että lapsille kirjoittaminen on ollut hänen oma haaveensa ja lastenkirjallisuus on tärkeintä kirjallisuutta mitä on. Lastenkirjallisuus on erityisen tärkeää, koska lapsuuden lukukokemukset ovat niitä, jotka muuttavat ihmistä ja nämä kokemukset kulkevat mukana aikuisuuteen asti. Sellaiset taidot, kuten empatia, eivät kehity lapselle sisäsyntyisesti vaan ne tulee opetella. Kirjallisuus ja muukin taide on keino opetella näitä tärkeitä taitoja, Johanna perustelee.

Geoetsivä -kirjoja lukiessa tulee kätköilijälle mieleen, että Johanna tuntuu opettavan lukijalle myös asioita kätköilystä. Esimerkiksi eräässäkin kirjassa etsitään kätköä järven rannalta ja kirjojen päähenkilö Raparperi tietää, että kätköä on turha etsiä aivan rannan tuntumasta, koska eivät kätköilijät koskaan piilota purkkia aivan järven rannan tuntumaan. He tietävät, että talvella jäät voisivat viedä purkin mukanaan.

Tällaisten kätköilyn saloja avaavien kohtien innoittamina kysyimme, että onko Johanna tietoisesti lisännyt geokätköilystä opettavaa asiaa kirjoihinsa. Johanna hieman yllättyi tästä kysymyksestä ja kertoi, ettei se ole ollut  tietoista. Hän kyllä käy paljon kouluissa puhumassa kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta ja usein tällöin puhutaan myös Geoetsivistä ja geokätköilystä. Tällöin kirjailija yleensä kertoo kaksi tärkeää asiaa geokätköilystä: Jos löytää geokätkön tarkoituksella tai vahingossa, niin se pitää palauttaa lopuksi takaisin paikoilleen. Lisäksi jos löytää kätkön, niin ei saa kertoa muille missä se on. Nämähän ovat harrastuksen kannalta lasten kohdalla pahimmat uhat: kun joku löytää kätkön, niin kohta siitä tietää koko naapurusto. Eikä se kätkö sitten tietenkään pysy paikallaan, koska lapset saattavat tietämättömyyttään ottaa kätkön mukaansa. Kirjailijavierailuilla kouluilla opetuksellinen aspekti on tietoista, mutta kirjoissa ei niinkään. Ehkä ennemminkin kirjoissa yritetään luoda käsitystä siitä, mitä geokätköily on ja tällaiset asiat lisäävät autenttisuuden tunnetta. Lisäksi silloin kun Johanna aloitti kätköilyn, niin laji oli hyvin vastuullista ja geokätköily-yhteisö korosti tiettyjä asioita ja niistä puhuttiin paljon, joten ehkä sieltä on seurannut myös kirjoihin joitain geokätköilyetikettiin ja hyviin kätköilytapoihin kuuluvia juttuja.

Geokätköilyyn liittyviä faktoja Johanna ei ole kellään tarkistuttanut, koska uskoo, että oma geokätköilykokemuksensa on riittävää siihen, että pystyy geokätköilystä ja siihen liittyvistä asioista kirjoittamaan. Joskus hän on saattanut kuitenkin kysellä jotain tiettyä asiaa geokätköilytuttaviltaan.

Geoetsivät -kirjoissa liikutaan paljon Nokian seudulla ja uusimassa Geoetsivät ja Salaperäinen Sasu kirjassa käydään myös Tampereella. Kysyimme Johannalta, että miksi hän on halunnut sijoittaa tapahtumat oikean maailman paikoille fiktiivisen maailman sijasta. Johannan sanoo, että tätä hän ei osaa tarkkaan selittää. Hän kertoo, että vaikka tapahtumat sijoittuvat Nokialle ja oikeille paikoille, on tapahtumiin ja paikkoihin sekoittunut faktaa ja fiktiota. Kirjoissa puhutaan oikeista seudun kätköistä (piilottajien luvalla) ja osaa näistä kirjoista esiintyvistä kätköistä on sitten käytetty kirjojen mysteerikätköjen ratkaisuina. Johanna jatkaa, että ehkä oikeiden paikkojen käyttäminen helpottaa kirjoittamista, sillä täysin fiktiivisessä maailmassa liikkuminen näin konkreettisen asian kanssa voisi olla vähän vaikeata.

Kirjaa lukiessa ei voi välttyä huomaamasta, että faktaa ja fiktiota on sekoitettu paikkojen lisäksi muutenkin. Kirjassa perheen isä treenaa triathlonille ja juo punajuurimehua, kuten eräässä nokialaisessa urheilublogissa konsanaan. Myös kätkötarkastaja on Geoetsivissä nimeltään Lota Lota (=made), joten väkisinkin tulee mieleen kätkötarkastaja Thymallus Thymallus. Rohkaistuimme kysymään, että mikä on faktan ja fiktion suhde Geoetsivät -kirjoissa.

– Joillakin asioilla Geoetsivät kirjoissa voi olla tällaisia tosielämän esikuvia, mutta kyllä kaikki kirjojen tapahtumat ja henkilöt ovat silti ihan aitoa fiktiota. Vaikka kirjan päähenkilön Raparperin isä harrastaa juoksua ja meidän perheessäkin harrastetaan juoksua, niin ei Johannan kotona asu Raparperin isän kaltaista henkilöä.

Johanna jatkaa vielä, että näin se taitaa kaikessa kirjallisuudessa aina olla, että fakta ja fiktio jollain tapaa sekoittuvat. Geoetsivät ovat kuitenkin täysin fiktiivisiä kirjoja, Johanna korostaa.

Tamperelaiset ainakin hieman pidempään harrastaneet kätköilijät varmasti muistavat Raparperi -nimisen geokätköilijän. Onko hän kirjojen Raparperin oikean elämän esikuva?

– Joo muistan, kun rupesin näitä kirjoja kirjoittamaan, niin katsoin, että tämän niminen kätköilijä on olemassa. Muistaakseni hän ei silloin ollut ihan hirveesti kätköillyt. Asiahan meni niin, että olen aina halunnut kirjoittaa tytöstä, jonka nimi on Raparperi. Jo paljon ennen kuin edes rupesin Geoetsiviä kirjoittamaan. Tämä halu ja kirja sitten yhdistyi, joten Geoetsivien päähenkilön nimeksi tuli Raparperi. Se, että Tampereen suunnalla on saman niminen kätköilijä on täysin sattumaa.

Geoetsivät -kirjojen kannessa on aina jotkin koordinaatit. Kysyimme mikä merkitys niillä on. Johanna vastasi, että koordinaattien osoittama paikka on aina jollakin tavalla kirjan teeman kannalta tärkeä tai keskeinen paikka.

Entäpä sitten kirjan lopussa olevat mysteerikätköt? Jokaisen kirjan lopussa on tehtävä, jonka ratkaisuna saa koordinaatit kätkölle. Ehkäpä joitakin on askarruttanut onko siellä oikeasti geokätkö vai ei.

Hulkko kertoo, että ratkaisun koordinaateista löytyy kätköpurkki. Paitsi kakkoskirjassa ratkaisuna on virtuaalikätkö, eli siellä ei ole purkkia. Johanna ei halua liikaa mysteerikätköistä paljastaa, etteivät ratkaisut ja purkit spoilaannu. Lopulta hän kuitenkin suostuu raottamaan mystisyyden verhoa ja kertoo, että suurimmalta osin kirjojen mysteerikätköt ovat muiden kätköilijöiden kätköjä, jotka sijoittuvat kirjan tapahtumapaikkoihin. Piilottajilta on kysytty lupa kätkön käyttöön. Ja aina on lupa saatu, kun Johanna on sitä kysynyt. Geokätköilijät voivat saada pientä vihjettä ratkaisuun siitä, että Johanna kiittää aina jotakin kätköilijää kirjan alussa ja tämä kätköilijä on piilottanut mysteerikätkön ratkaisuna toimivan purkin.

Mysteeritehtävien kätköpurkit olivat nimittäin pieni ongelma Johannalle ihan oikeasti. Ensimmäisen kirjan kätkö on Johannan itsensä piilottama oikea kätkö, jota ei ole listattu Geocaching.comissa. Johanna ei jaksanut pohtia olisiko kätkö liian kaupallinen vai ei, joten oli helpompi jättää kätkö listaamatta Geocaching.comiin.

Johanna kertoo, että kun mietti sitä, että lastenkirjoilla on yleensä aika pitkä elinaika, eikä hän aloittaessan kirjasarjaa tiennyt, kuinka pitkään Nokialla asuu, niin hän ei halunnut lähteä enempää kätköjä piilottamaan, mutta sitten keksi tällaisen vaihtoehdon, että käyttää muiden piilottajien kätköjä. Ja sitten jossain vaiheessa, jos ja kun kirjassa mainituista kätköistä joku arkistoidaan, niin sitten arkistoidaan. Jokainen lukija varmasti ymmärtää, että jos lukee kirjaa kymmenen vuotta julkaisusta, niin sitä kätköä ei välttämättä enää siellä maastossa ole.

Niin kirjatkin ovat tiukasti ajassa kiinni. Geoetsivät käyttävät ipadia ja muita teknologisia härpättimiä. Mahtavatkohan nämä vanheta seuraavalle lukijasukupolvelle? Johanna vastaa:

– Voi olla, mutta en pohdi tätä millään tasolla. Aina voi ajatella, että joku asia ei ole enää niin. Kyllähän sitä nykyäänkin luetaan jotain 1800-luvun kirjallisuutta ja maailma on ihan toinen. Niin en siis tässä nyt vertaa Geoetsiviä maailman kirjallisuuden klassikoihin vaan yritän vain sanoa sitä, että aika kuluu joka tapauksessa. Viisikoitakin luetaan edelleen, vaikka ne on kirjoitettu 1940-1960-luvuilla, Johanna toteaa.

Ketkä sitten ovat Johanna sinun esikuviasi seikkailukirjojen kirjoittamisessa? Geoetsivissä ollaan retkellä ja syödään ja retkellä syöminen on myös tärkeässä osassa jo edellä maintussa Enid Blytonin Viisikko -sarjassa.

– Kyllä Viisikot varmasti ovat jonkinlainen esikuva, Johanna kertoo. Luulen, ettei voi kirjoittaa mitään lasten seikkailu- tai etsiväkirjaa ilman, että Viisikko siellä taustalla kummittelisi. Ja tietysti Geoetsivissä on tarkoituksellisiakin viitteitä Viisikkoon. Esimerkiksi inkivääriolut, joka on kohtuullisen omituinen juoma nykylapselle. Inkivääriolut mainittiin jo kirjasarjan ykkösosassa, mutta kustantaja halusi sen pois olut-sanan takia, mutta muistaakseni sain sen ujutettua johonkin toiseen kirjaan tai sitten siitä tuli inkiväärijuoma (ainakin Geoetsivät ja Vesiseikkailu -kirjassa se esiintyy, blogistin huomio). Mutta kyllä jos lukee Geoetsiviä ja Viisikkoja rinnakkain, niin kyllähän ne ovat molemmat aikansa lapsia. Viisikot ovat jo vähän vanhoja kirjoja.

Minkä ikäiselle Geoetsivä -kirjat sopii?

Alakouluikäiselle. Ekaluokkalaisille tiedän, että näitä on luettu ääneen ja toisaalta kutosilla alkaa olla jo mieli muualla, Johanna kertoo. Ehkä kolmas-neljäsluokkalainen on se ihan selkein kohderyhmä. Mutta kyllä niitä aikuisetkin lukee – ainakin pakotettuna, Johanna naurahtaa.

– Kyllä se varmasti on niin, että jos tuntee Tampereen ja Nokian alueen geokätköilyä ja kätköiljöitä, niin kirjoista varmasti löytää kaikkea, vaikkei ehkä sen takia kirjoja kannatakaan pelkästään lukea. Kirjoissa esiintyy mm. geokätköilijä nimeltä Hurjus, jolla on varmasti todellisen maailman vastineensa. On siellä Hurjuksen kaksi kätköilykaveriakin Vesiseikkailu -kirjassa.

No millaista palautetta kirjoista Johanna on sitten saanut?

– Kätköilijöiltä en ole kyllä koskaan saanut minkäänlaista palautetta kirjoista (naurua). En tiedä miksi. Aikuiset ehkä harvemmin lukevat lastenkirjoja ja ostavat. Että ehkä siksi palautettakaan ei ole tullut. Kouluilla kun käy, niin se on tavattoman hauskaa, että kun puhuu kätköilystä niin joka luokasta 3/4 luokasta on kuullut aiheesta ja tietää jo kätköilystä ennestään. Aina kuulee n. 17 tarinaa siitä kuinka olin sen ja sen kanssa kätköilemässä tai kuinka löysi purkin vahingossa sieltä ja sieltä. Tarinat on aivan loputtomia. Lapset on aika tietoisia kätköilystä ja se on mukavaa. Eli voisi todeta, että ihan hyvää palautetta on tullut lapsilta.

Nyt elokuussa 2015 ilmestyy (tai ilmestyi) Geoetsivät ja Salaperäinen Sasu. Vieläkö Geoetsivien seikkailut jatkuvat tämänkin osan jälkeen?

– Itse olen ajatellut, että kirjoitan Geoetsiviä niin kauan kuin niitä on mukava kirjoittaa ja toisaalta niin kauan kuin kustantaja on halukas niitä julkaisemaan. Nehän ovat tulleet nyt puolen vuoden välein, joka on ollut aika tiukka tahti. Se on osin selittyneet Johannan muilla töillä, jotka ovat suosineet tällaisen lyhyen muodon, kuten lastenkirjan, tekemistä. Kun nyt syksyllä julkaistaan Geoetsivät ja Salaperäinen Sasu, niin seuraava kirja tuleekin sitten vasta vuoden päästä. -Olen nyt jo kirjoittamassa sitä seitsemättä osaa, joten ainakin vielä yhden osan Geoetsivät -kirjasarja saa, Johanna paljastaa.

Entä sitten tämä uusin kirja, voisitko kertoa jonkin salaisuuden tästä kirjasarjan uusimmasta osasta? Johanna miettii hetken ja suostuu lopulta paljastamaan pienen geokätköilyyn liittyvän knopin: Sasussa käytetään ensimmäistä kertaa kätköilysovellusta älypuhelimella erillisen GPS-laitteen sijasta. Niin se aika muuttuu geoetsivissäkin.

61°23° Tampere kiittää Johanna Hulkkoa haastattelusta. Nyt kaikki kätköilijät kertomaan palautetta kirjoista Johannalle. Kommentoi blogiin ja lupaamme välittää palautteen Johannalle!  Piakkoin blogissa käynnistyy myös kilpailu, jossa voit voittaa Geoetsivät ja Vesiseikkailu -kirjan Johannan nimmaroimana. Pysykää kuulolla!

Kuva 1 – Johannan Hulkko ja team Weellun W aurinkoisissa tunnelmissa Nokialla.
Kuva 1 – Johanna Hulkko ja team Weellun W aurinkoisissa tunnelmissa Nokialla.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.