Haastattelussa pitkään kätköillyt Vikunja

  • weellu 

Geokätköilyn 15-vuotisjuhlinta jatkuu blogissa koko toukokuun ajan. Parissa aiemmassa postauksessa olemme käsitelleet geokätköilyn historiaa, jottei homma menisi ihan yksi puoliseksi, niin nyt on hyvä ottaa pieni hengähdystauko historiapläjäyksestä. Geokätköilyssä iso osa harrastusta on tietysti toiset kätköilijät. Niinpä haluan nostaa tässä 15-vuotisen geokätköilyn juhlinnassa esille myös pitkään harrastaneita kätköilijöitä, jotka ovat vielä vuosien jälkeenkin aktiivisia ja käyvät kätköillä ainakin silloin tällöin. Ensimmäisenä haastattelusarjassa on vuorossa Vikunja.

Kuva 1 - Vikunja on kätköillyt jo liki kolmetoista vuotta

Kuva 1 – Vikunja on kätköillyt jo liki kolmetoista vuotta

Vikunja on kätköillyt vuodesta 2002, jolloin elokuussa 25. päivä hän löysi ensimmäisen kätkönsä. Kätköilystä Vikunja kuuli ensimmäisen kerran luettuaan jutun IT-viikko lehdestä. Juttu kolahti heti ja sen jälkeen löytöjä on kertynyt vajaa tuhat (tarkalleen 908 tätä kirjoitettaessa) miltei 13 vuotisen kätköilyuran aikana.. Vaikka löytöjä on suhteellisen maltillinen määrä kätköilyuran pituuteen suhteutettuna, on Vikunja etsinyt kätköjä tasaiseen tahtiin (kuva 2).

Kuva 1 - Vikunja on etsinyt kätköjä tasaiseen tahtiin pitkän kätköilyuransa aikana.

Kuva 2 – Vikunja on etsinyt kätköjä tasaiseen tahtiin pitkän kätköilyuransa aikana.

Kun kysyn Vikunjalta millaista kätköily oli silloin kun hän aloitti, hän toteaa, että alkuvuosina kaikki geökätköjen kuvaukset olivat englanniksi ja kaikki logimerkinnätkin pyrittiin tekemään englanniksi. Ensimmäiset kätköt Vikunja etsi kartan avulla. Alkuvuosina kätkösivulla ei suinkaan ollut karttalinkkiä Maanmittauslaitoksen sivulle kuten nykyään, vaan kartat piti itse etsiä koordinaattien avulla Kansalaisen karttapaikasta, josta sai tulostettua 1:40000 kartan. Kätkön paikka oli sitten kartan lävistäjien leikkauspisteessä.

GPS -hankinnoista Vikunja toteaa: “Minulla oli ollut Garminin maasto GPS, mutta se meni rikki, enkä heti ostanut uutta, mutta kätköilyn takia sitten sorruin ostamaan uuden Garminin, vaikka olin vannonut, etten ainakaan kyseistä merkkiä hanki uudelleen.”

Vuodet vierii, mutta into ei laannu

Kolmessatoista kätköilyvuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Eräs suuri muutos on harrastajamäärän kasvu. Vikunja toteaakin, että kätköilyn yleistyessä on tullut paljon kätköjä varsin mitäänsanomattomiin kohteisiin. Tässä mielessä määrä on tupannut korvaamaan laatua, mutta toisaalta on opittu käyttämään parempia rasioita ja sijoittamaan ne paremmin säältä suojaan.  Tietysti myös älypuhelinten käyttö on helpottanut paperitonta kätköilyä ja vain harvat aloittavat harrastuksen paperikarttojen avulla, toisin kuin silloin joskus. Kolmas asia mikä on muuttunut vuosien myötä on kätkön fyysisiin lokivihkoihin kirjoittaminen. Nykyään jaksetaan vihkoon kirjoittaa vain nimmari, mutta alussa oli yleensä tapana kirjoittaa jokin kommentti kätköstä tai kätköretkestä.

Kuva 2 - Vikunja nauttii erityisesti kätköistä, jotka tarjoavat jotakin nähtävää.

Kuva 3 – Vikunja nauttii erityisesti kätköistä, jotka tarjoavat jotakin nähtävää.

Innostus on Vikunjalla säilynyt ja salaisuudekseen hän mainitsee, ettei ole “himokätköilijä” vaan etsii kätköjä kun niitä sopivasti sattuu matkan varrelle. Kätköjen etsiminen ei haittaa muuta elämää. Omia kätköjä Vikunja tekee harvakseltaan, kun tielle osuu jokin hyvä kohde. Kätköjä Vikunja on piilottanut 51 kappaletta, mikä on nykymittapuullakin suhteellisen suuri määrä. Lisäksi Vikunja on myös toisen nimimerkin takana. Nimittäin Vikunja on piilottanut kätköjä myös Suomen Ladun latuneuvojat -nimimerkillä. Latuneuvojilla on muutamia kätköjä Lapissa. Tälle nimimerkille hän ei tietenkään kirjaa löytöjä vaan sitä käytetään vain kätköjen tekoon.

Pitkän kätköilyuran varrelle mahtuu varmasti kaikenlaisia sattumuksia ja päätänkin kysäistä, mikä on ollut mieleenpainuvin kokemus uralla. Vikunjalla onkin vastaus heti mielessä:

“Ehkä mieleenpainuvin kokemus on sellainen kun olin hakemassa Lappeenrannasta “Kaukana kotoa” kätköä. Se on jatkosodan aikaisen neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaan kulmauksessa. Jätin auton Korkeahontien varteen, josta on kätkölle vajaa sata metriä. Kätkö on varmaan hyvin naamioitu, kun en sitä pimenevässä illassa ilman valaisinta löytänyt. Palattuani autolle huomasin, että pienen matkan päähän autostani oli pysähtynyt musta Mersu. Liikkeelle lähdettyäni Mersu lähti myös. Olin päättänyt hakea muutaman kätkön lähempää Lappeenrannan keskustaa. Matkaa jatkaessani Mersu seurasi perässäni. Siinä tuli mieleen jo monenlaista. Jossain vaiheessa onneksi tiemme erosivat. Luultavasti kaikki oli pelkkää sattumaa ja minä vain kuvittelin, että minua seurataan. Kätkö on edelleen paikoillaan. Täytynee käydä ensi kesänä mökkireissulla hakemassa se valoisampana aikana.”

Vikunjan suosikki kätkötyyppi on mielenkiintoisessa paikassa oleva regular -kokoinen tradi. Ylipäätäänkin tämän kokeneen kätköilijän sydän sykkii kätköille, jotka esittelevät jonkin mielenkiintoisen kohteen tai kertovat tarinan, joka liittyy kätkön piilopaikkaan. Myös kätköt, jotka laittavat etsijän tekemään jotain, ovat Vikunjan mieleen. Omaa suosikkikätköä tiedustellessa kaveri vastaa, että Rakokivet on ehkäpä mieluisin kätkö, jonka hän on löytänyt. Hienona kätkötoteutuksena Vikunja mainitsee Haponkestävää kätkön, joka näyttäisi tätä kirjoitettaessa olevan kuitenkin hyllytettynä.

Kuva 3 - Alkuun Vikunja etsi kätköt kartan avulla, mutta lopulta siirtyi käyttämään käsi-GPS laitetta.

Kuva 4 – Alkuun Vikunja etsi kätköt kartan avulla, mutta lopulta siirtyi käyttämään käsi-GPS laitetta.

Juhlavuoden suunnitelmiin Vikunjalla kuuluu toukokuussa siirtyminen Saimaan rannalle kesänviettoon. Vikunja vinkkaa, että suunnitelmissa on siellä päin kätköttää eräs ulkoilureitti ja mahdollisesti järjestää eventti, jolloi lähitienoille muuten osu sopivaa tapahtumaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.