Kosinta geokätköillen Muroleen kesäyössä

  • by

Geokätköily on siitä hauska laji, että siihen liittyy monia tarinoita. Näitä tarinoita onkin mukava kokoontua miitteihinkin kertailemaan tuttujen ja tuntemattomien kätköilijöiden kanssa. Eräs tarina kantautui korviimme taannoin, eikä sitä voinut ohittaa. Tarinassa mies kosi naistaan geokätkön avulla ja nykyisin he ovat onnellisesti naimisissa. Tästä oli otettava vähän tarkemmin selvää ja haastattelimme tarinan osapuolia taskinen ja pikku-tirpat nimimerkkejä, jotka halusivat jakaa tämän ihanan tarinan: kosinta geokätköillen.

Tähtiä katsomassa

Tarina alkaa siitä, kun taskinen ja pikku-tirpat olivat suunnittelemassa retkeä katsomaan tähtiä. Taskinen tutki karttaa ja totesi, että Tampereelta pohjoiseen olisi sopiva suunta, sillä siellä ei ole suurempia kaupunkeja aivan lähellä, jolloin tähtiä näkyisi hyvin. Niinpä pariskunta pakkasi eväslaukkunsa ja suuntasi kohti Muroleen kanavaa ajatuksena viettää romanttinen ilta kahdestaan.

Taskinen oli kuitenkin mielessään jo päättänyt, että tämä ilta tulisi olemaan erityisen tärkeä. Hän aikoisi kosia pikku-tirpat nimimerkkiä.

– Suunnittelin homman toki etukäteen. Kävin Kiven Alla -kaupasta ostamassa kätköpurkin ja lokin tätä varten. Paikkaa en suunnitellut mitenkään etukäteen, se valikoitui sattumalta. Mutta hyvä paikkahan tuo oli kosia.

– Eihän heinäkuussa mitään tähtiä näe, kun taivas on valoisa pitkään iltaan asti, pikku-tirpat naurahtaa. Mutta eipä se meitä haitannut.

Läheltä piti -tilanne

Heinäkuun 10. päivä vuonna 2015 pariskunta ajoi Muroleen kanavalle, jossa lavatanssien harrastajina kävivät ensin tanssimassa ihastuttavalla ulkoilmalavalla koivun alla muutaman slovarin Bluetooth -kaiuttimen tahdittaessa tanssia. Tämän jälkeen pariskunta siirtyi Muroleen kanavan laiturille ajatuksena syödä eväitä. Pikku-tirpat kertovat, että taskisen käytös oli hieman epäilyttävää, mutta toisaalta kätköilijälle sopivaa:

– Rupesin laittamaan meille eväitä laiturille. Vaahtokarkkikaakaota kermavaahdolla, muuta makeaa ja pientä suolaista purtavaakin siinä taisi olla. Taskinen hyppi pusikoissa ja kalliolla sekä kierteli ympäri maastoa. Ajattelin, että hän taitaa olla kätköä etsimässä.

Vaan taskinen ei suinkaan ollut etsimässä kätköä, vaan piilottamassa sitä.

– Kun tulimme siihen laiturille, niin ajattelin, että tämä voisi olla se paikka, josta kosintakätkö tultaisiin löytämään. En ollut suunnitellut tätäkään mitenkään etukäteen. Yritin viedä kätköpurkin laiturin alle huomaamattomasti ja kiipesin alas venelaiturin alle, jossa oli sopivaa kivikkoa. Mutta otteeni lipesi ja purkki meinasi karata järveen.

Kylmä hiki varmasti nousi taskisen ohimoille, kun kosintaan tarkoitettu purkki meinasi karata ja lähti kellumaan aaltojen vietävänä. Olisi varmasti harmittanut jos kosintaa ei olisikaan saanut tehtyä, kun kätköpurkkia ei olisi ollutkaan. Mutta taskinen sai purkin pelastettua ja piilotettua. Hän kömpi laiturin alta takaisin ja ryhtyi juomaan kaakaota pikku-tirppojen kanssa. Pikku-tirpoilla kuitenkin pientä epäilystä alkoi nousemaan

– Hieman siinä alkoi kyllä epäilyttämään, että mikähän juttu tämän nyt oikein on, mutta en sanonut asiasta mitään.

Kosinta geokätköillen

Kun eväät oli nautittu oli aika siirtyä illan pääohjelmanumeroon.

– Siinä istuskeltiin laiturilla ja juotiin kaakaot sekä nautimme herkuista. Jossain kohtaa sitten kysyin, että etsittäiskö me se kätkö nyt, että se on jossain aika lähellä, Taskinen kertoo.

Taskinen oli hieman hermostunut ja pyysi pikku-tirppoja etsimään. Pikku-tirpat kuitenkin vielä nautti kaakaosta ja totesi, että “joo joo, kyllä mä kohta tulen, juon ensin tämän kaakaon loppuun.”

– Lopulta sitten menimme etsimään kätköä yhdessä ja löysin kätkön, pikku-tirpat kertoo. Menin sitten purkin kansssa siihen laiturille, missä kaakaotkin olivat, avaamaan purkkia ja kirjaamaan löytöä.

Vaan mitä oli tässä mystisessä kätkössä? Annetaan pikku-tirppojen itse kertoa:

– Kätkössä oli lokivihko, jossa ensimmäisellä sivulla luki “Niina, tuletko vaimokseni?” Vastasin siinä sitten taskiselle ääneen kyllä ja kirjoitin myös kyllä-vastaukseni nimimerkkini kanssa lokivihkoon. Taisin siinä jotain tunnelmaan sopivaa myös vihkoon piirtääkin. Taisi olla kaksi ihmistä laiturilla juomassa kaakaota.

Tämä teksti on lokivihkossa vielä tänä päivänäkin, sillä kätkössä on alkuperäinen lokivihko.

– Mutta se ei ollut FTF, taskinen huomauttaa.

– Niin taisin innostuksissani kirjoittaa lokivihkoon FTF, mutta eihän se tosiaan ollut FTF, kun kätkö ei ollut virallinen kätkö siinä kohtaa.

Kosinnan jälkeen vastaus kirjoitettiin kätkön lokivihkoon.

Kätkön piilotus nykyiselle paikalleen

Kun kosinta oli saatu suoritettua, niin pariskunta etsi kätkölle paremman piilopaikan, jossa kätkö on vieläkin.

– Ei sitä kätköä voinut siihen rantaveteen jättää. Eihän se olisi siinä säilynyt, taskinen huomauttaa.

– No ei olisi, etsittiin parempi paikka ja sellainen löytyi kanavan toiselta puolelta. Siinä oli laiturin lähellä toinen kätkö siihen aikaan, joten siihen ei olisi uutta kätköä voinut piilottaa, pikku-tirpat jatkaa.

– Toivottiin, ettei ole mysteeriä tai muuta moniosaista kätköä lähellä ja piilotettiin kätkö sinne hieman kauemmas. Otettiin koordinaatit talteen ja tein siitä sitten kätkökuvauksen seuraavana päivänä. Ja ei onneksi ollut muita kätköjä liian lähellä.

Kätkö on olemassa edelleenkin ja etsittävissä nimellä Muroleen kesäyö. Pariskunnan tarina jatkui kosinnan jälkeen häillä, jotka järjestettiin kahden kuukauden päästä kosinnasta. Häistä oli ollut puhetta jo aiemmin ja taskinen olikin saanut vinkkiä, että kosinta voisi olla paikallaan. Silti pikku-tirpat ei osannut odottaa kosintaa

– Toki olin odottanut romanttista iltaa yhdessä, mutta en osannut odottaa, että kosinta tulee juuri tänään ja että illasta muodostuisi ihan näin romanttinen.

Jatkotarina

Kätkö on ollut paikallaan Muroleen kanavalla tuosta heinäkuisesta kosintapäivästä alkaen ja on jo ollut piilossa viisi vuotta. Pariskunta on pari kertaa käynyt huoltoreissulla ja kätkö muistuttaa heitä kosinnasta ja romanttisesta illasta, jonka viettivät kanavalla.

Lokki on ottanut asiakseen joka kesä pesiä kätkön lähettyvillä, joten kätkö on jouduttu kesäisin hyllyttämään pesinnän ajaksi, mutta muuten kätkö on pärjännyt valikoituneella paikalla varsin mainiosti.

– Eihän se mikään erityisen hieno piilotus ole, mutta helppo peruskätkö. Ja monet ovat arvostaneet kätköpurkin taustalla olevaa tarinaa. Joillekin kätkö taas on ollut vain yksi nopea löytö muiden joukossa. Mutta meille se on erityisen tärkeä, pariskunta kertoo.

Tarina sai myös jatkoa tänä kesänä, kun taskisen kätköilyä harrastava äiti vieraili kätköllä ja teki pienen päivityksen kätkökuvauksen tarinaan.

Geokätköilyä perheen kanssa

Taskinen on aloittanut kätköilyn vuonna 2011 ja pikku-tirpat 2012. Kätköilyä aloittaessaan he eivät vielä olleet tutustuneet. Mutta ennen kosintaa pariskunta oli käynyt kätköilemässä treffeillään. Lisäksi taskinen oli eräänä jouluna vienyt pikku-tirpat kätköilemään ja kätkökierros oli alkanut Citymarketin parkkipaikan lähimetsässä olleelta “kätköltä”.

– Eihän se mikään oikea kätkö ollut ja vähän epäilytti, kun taskiselta tuli epämääräisiä ohjeita kätkönlähestymistä varten. Mutta purkki löytyi ja siellä oli minun joululahja. Taisi olla suklaata, joulukortti ja villasukat.

– Joo päätin yllättää tälla tavalla ja tehdä vähän toisenlaisen joululahjan. Ei tämäkään mikään erikoinen piilotus ollut, mutta eihän se tässä ollutkaan tarkoitus. Tätä kätköä ei enää maastossa ole, taskinen kertoo.

Nykyisin taskinen ja pikku-tirpat pääasiassa kätköilevät perheen kanssa. Perheessä mukana ovat tarjairmelin mainitsemat pienet kätköilijät mini ja nano. Kätköily on hieman vähentynyt viime vuosina perheenlisäyksen johdosta, mutta edelleen silloin tällöin koko perhe lähtee geokätköilyretkelle.

– Eniten pidän peruskätköistä, jotka esittelee kauniita metsämaisemia. Geokätkö on parhaimmillaan, kun se antaa jonkun kohteen luonnossa liikkumiseen. Kätkö toteutuksen ei tarvitse olla kummoinen, jos kätkö vie johonkin paikkaan, jonne ei olisi muuten tullut lähdettyä, pikku-tirpat kertoo suosikkikätköistään.

– Pidän myös tuollaisista luontokätköistä, mutta tykkään myös erikoisemmista kätköistä, joiden rakentamiseen on nähty vaivaa, mutta toki hienot paikat ovat myös hyvä kätkökohteita, taskinen jatkaa.

Kiitokset pikku-tirpat ja taskinen haastattelusta! Mahtava tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi blogissakin. Ehkäpä tästä joku muukin inspiroituu yllättämään puolisonsa kätköillen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.