Onko Silikasta oikeasti hyötyä?

Kätköilijät ovat vuosien ajan, ainakin Suomessa, käyttäneet Silikageeliä (Silica gel) kätköissään pitämään kosteutta loitolla ja logivihkon kuivana. Välillä kun kosteita purkkeja tulee vastaan, niin käy mielessä, että onkohan tuosta Silikasta lopulta mitään hyötyä. Tätä siis täytyy testata pienellä kokeella.

Mitä Silikageeli on?

Silikageeli on nimestään huolimatta kovaa ja kiinteää ainetta. Kemistit tuntevat aineen nimellä amorfinen piioksidi. Silikageeliä löytyy elektroniikan ja kenkien, yms pakkauksissa, jossa sitä käytetään poistamassa kosteutta. Yleensä paketissa on pieni pussi, jonka sisällä itse silika on läpinäkyvinä pyöreähköinä rakeina. Rakeet eivät ole vesiliukoisia ja ovat yleensä hajuttomia, mauttomia sekä myrkyttömiä. Aine kuitenkin on vaarallinen nieltynä tai joutuessaan silmiin. Joskus suurissa määrin silikapöly voi olla myös ärsyttävä joutuessaan iholle. Aineelle on ominaista, että se absorboi kosteutta suoraan ilmasta ja yleensä rakeet onkin käsitelty vesipitoisuutta ilmentävillä aineilla. Nämä aineet muuttavat väriään kosteuspitoisuuden mukaan ja ovat myös usein haitallisia tai myrkyllisiä. Tällaiset lisäaineet saattavat myös olla karsinogeenisia. Kostuneet silikarakeet voidaan aktivoida uudelleen kosteutta sitoviksi lämmittämällä niitä muutama tunti 120 asteen lämpötilassa. Muista kuitenkin, ettei Silican ympärillä oleva paperipussi välttämättä ole tarkoitettu tällaisiin lämpötiloihin, joten varovainen kuumennuksen kanssa kannattaa olla. Lisäksi silika ei kestä loputonta määrää kuivatuksia, vaan aikaa myöden se murenee ja jossain kohtaa se kuitenkin on syytä vaihtaa uuteen.

Kannattaa huomata, että silika imee kosteutta jopa huoneilmasta. Sen vuoksi silikapussit tulisi varastoida suljetuissa muovipusseissa, jolloin ne eivät pääse huoneilman kosteuden kanssa tekemisiin ja säilyvät imukykyisinä.

Silikageeliä kannattaa kysellä esimerkiksi lähialueen kenkäkaupoista, jos kauppiaat laittaisivat sivuun silikapakkaukset sinulle. Monesti he hyvin ystävällisesti tällaiseen järjestelyyn suostuvatkin. Silika ei kuitenkaan välttämättä heille ole nimenä tuttu, joten kannattaa ottaa malli mukaan. Silika tunnetaan kätköilijöidenkin piirissä myös donotiittina, joka ei suinkaan tarkoita mitään mineraalia vaan tulee sanoista “do not eat”, joita monesti pakkausten päällä näkee (kuva 1).

Kuva 1 - Monenlaisia pieniä Silikapusseja. Joskus kätköissä näkee huomattavasti isompiakin kosteudenpoistajia.

Kuva 1 – Monenlaisia pieniä Silikapusseja. Joskus kätköissä näkee huomattavasti isompiakin kosteudenpoistajia.

Kissanhiekka

Entäs sitten kissanhiekka, onko se samaa ainetta? Vastaus on, että riippuu hieman hiekasta. Paakkuntuvassa kissanhiekassa usein on bentoniittia, joka on eräänlaista luonnonsavea. Sen ominaisuuksiin kuuluu kyky sitoa suuria määriä vettä. Vedenimukyky paakkuntuvassa kissanhiekassa on parempi kuin pelkässä silikassa. Paakkuuntuva kissanhiekka kuitenkin muuttuu liejuksi ennen kuin paakkuuntuu. Niinpä tällainen kissan hiekka sotkee ja tuhoaa kätkön sisällön, eikä siksi sovellu geokätköilykäyttöön. Samoin sahajauhopelletit hajoavat, jonka seurauksena kätkö olisi täynnä sahanpurua kastuttuaan. Myös ei-paakkuuntuvat kissanhiekat sisältävät bentoniittia, eivätkä siksi sovi geokätköilykäyttöön.

Kissanhiekoissa kuitenkin löytyy silikaattipohjaisia vaihtoehtoja, jotka vastaavat elektroniikkatuotteiden, yms. pakkauksista löytyviä kosteudenpoistajia. Esimerkiksi Kissanhiekka Rainbow vaaleat rakeet on Silikapohjaista. Tällaisesta hiekasta saa kätevästi itse tehtyä kosteudenpoistajan laittamalla kissanhiekkaa esimerkiksi sukkahousun pätkän sisään ja solmimalla päät. Myös muut huokoiset kankaat varmasti soveltuvat tarkoitukseen ja ompelukonetta käyttämällä saa askarreltua silikalle kivan pussin. Tällä kertaa kuitenkaan lähipiirin kissanomistajilta, ei tätä tuotetta liiennyt testattavaksi asti.

Kuva 2 - Logivihkon seurana minigripissä on hyvä olla silikapussi - ainakin mielikuvan mukaan.

Kuva 2 – Logivihkon seurana minigripissä on hyvä olla silikapussi – ainakin mielikuvan mukaan.

Mitä testasimme?

Testasimme kuinka silika auttaa purkin kuivana pitämisessä. Monesti mielikuva kätköilijällä saattaa olla se, että kun silikaa laittaa kätköön se pysyy varmasti kuivana – tapahtui mitä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan ole vaan käytännössä silika imee suhteellisen vähän kosteutta purkista ja parhaiten silica soveltuu logivihkon kaveriksi ehjään minigrip-pussiin, jossa silicapussi poistaa ylimääräisen kosteuden (kuva 2). Jos pussi on rikki tai pääsee kastumaan kunnolla, ei silikastakaan ole apua.

Testasimme asiaa kolmella erilaisella silikapussilla. Laitoimme kolmeen rasiaan 10 millilitraa vettä (kuvat 3 ja 4). Teippasimme silikapussin purkkiin siten, ettei se ole suoraan veden kanssa kosketuksissa ja pussi poistaisi vain purkin ilmassa olevaa kosteutta (kuva 5). Suljimme rasiat ilmatiiviiksi kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen mittasimme purkissa olevan veden määrän. Rasiat oli sijoitettu niin, etteivät ne altistuneet suoralle auringonpaisteelle. Usein se kätköpurkkikin on piilossa kiven alla, johon ei aurinko välttämättä paista.

Testiin valikoitui kolme erilaista silikapussia: Tavallinen pieni silikapussi (kuvassa 6 vasemmalla) ja hieman isompi vihreätekstinen silikapussi (kuva 6 oikealla. Lisäksi vertailuun otimme mukaan Biodry -nimistä ainetta sisältävän kuivainpussin (kuva 5). Sitä, onko tuolla Biodry:lla suurta eroa silikaan, ei ole tiedossamme.

Vertailun vuoksi testasimme minigrippiä, johon on joutunut vettä ja jossa on kaksi silikapussia (kuva 7). Tässä testissä silikapussit joutuisivat suoraan veden kanssa tekemisiin. Tämä testi paljastaisi imisikö silikapussit nesteen sisälleen vai ei.

Kuva 6 - Testissä olleet silica-pussit: Vasemmalla tavallinen pikku-silica ja oikealla isompi pussi. Kolmas testattu pussi oli biodry -nimistä ainetta.

Kuva 6 – Testissä olleet silica-pussit: Vasemmalla tavallinen pikku-silica ja oikealla isompi pussi. Kolmas testattu pussi oli biodry -nimistä ainetta.

Kuva 7 - Minigrip, jossa veden joukossa oli kaksi silika-pussia ja logivihko. Kuva otettu testin jälkeen.

Kuva 7 – Minigrip, jossa veden joukossa oli kaksi silika-pussia ja logivihko. Kuva otettu testin jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tulokset

Omat odotukseni tulosten suhteen eivät olleet suoraan sanottuna kovin kummoset. Kun muutama viikko oli kulunut, ei purkkien vedenpinnoissa ollut tapahtunut muutosta. Tässä vaiheessa ikään kun unohdin testin puoleksitoista kuukaudeksi ennen kuin päätin päättää kokeen. Yllättäen kuitenkin aika oli tehnyt tehtävänsä ja tuloksissa alkoi jo silmämääräisestikin hahmottua eroja.

Kuva 8 - Jäljelle jäänyt vesi mitattiin.

Kuva 8 – Jäljelle jäänyt vesi mitattiin.

Jotta arvio, ei jäisi ihan silmämääräiseksi, niin jokainen purkki kaadettiin mitta-astiaan ja jäljelle jäänyt vesi mitattiin. Vaikka on pieni mahdollisuus, että osa vedestä on haitunut ja mahdollisesti karannutkin purkista, niin se ei suurta vaikutusta tee tuloksiin, koska todennäköisesti näin kävisi maastossakin. Joskin testissä käytetyt purkit eivät tiiveydeltään vastaan lähellekään parhaita kätköpurkkeja.

Tulokset on esitetty taulukossa 1, pl. vertailukohteena ollut minigrip -pussi. Iso silikapussi siis poisti hieman vähemmän yllättäen  enemmän kosteutta. Yllättävää oli kuitenkin se, kuinka pieni ero pienen ja ison silikan välillä oli. Biodry -pussi sen sijaan tuntui enemmän turhakkeelta ja vettä oli jäljellä n. 2 kertaa silikapussien määrä testin lopussa.

Taulukko 1 – Veden määrä 2kk testin jälkeen
Pieni silika Iso silika Biodry
4 ml 3 ml 7 ml

Eli itse yllätyin testistä positiivisesti siitä, että silika tosiaan poisti purkista vettä (tai kosteutta) pidemmällä välillä. Joskin tässä täytyy nyt muistaa, että 10 ml vettä on todella vähän ja tuollainen määrä vettä saattaa joutua purkkiin jo ihan sen takia, että joku loggaa purkin kovassa sateessa. Tai sitten purkkiin joutuu hieman lunta, joka sulaa keväällä. Eikä silika pystynyt kovin hyvin poistamaan tuota pientäkään määrää.

Verrokkina toiminut suljettu minigrip, jossa kaksi silikapussia ja logikirja oli upotettu samaan määrään eli 10 ml vettä, näyttää toteen aika hyvin millaista jälkeä kätkössä todennäköisesti syntyy jo näin pienestä vesimäärästä (kuvat 9 ja 10). Toinen silikapussi oli saanut vihertävän värityksen ja molemmat silikat olivat oikeastaan läpimärkiä. Logivihko oli myös märkä ja sivut liimaantuneet toisiinsa. Niitit olivat ruostuneet hieman ja sivut värjäytyneet. Eli voidaan todeta, että jos minigrippiin pääsee vettä on peli menetetty, vaikka siellä olisikin silika-pussi kosteutta torjumassa. Minigripin jäljellä olevaa vesimäärää on erittäin hankala arvioida, koska osa siitä on imeytynyt logikirjan sivuihin ja silikapussien papereihin.

Kuva 9 - Märät silicapussit testin jälkeen.

Kuva 9 – Märät silicapussit testin jälkeen.

Kuva 10 - Märkä logikirja testin jälkeen oli värjäytynyt ja haisi pahalle sekä oli hankala ja inhottava käsitellä.

Kuva 10 – Märkä logikirja testin jälkeen oli värjäytynyt ja haisi pahalle sekä oli hankala ja inhottava käsitellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tärkein huomio tässä ehkä onkin se, että silika ei ole mikään ihmekeino poistaa vettä purkista kokonaan. Tietysti jos silikageeliä on purkin täydeltä, niin kyllähän se vettä imee paljon. Mutta yleisesti käytössä olevat pienet pussit eivät riitä veden poistamiseen purkista. Sen sijaan ne pitävät logivihkon kuivana kosteutta vastaan. Eli jos purkkiin vaikka hieman kondesoituu kosteutta, ei logivihko ehkä heti ala tuntua nahkealta, jos purkissa tai minigripissä on logikirjan kaverina silikapussi.  Testin perusteella olisin siis valmis väittämään, että silikasta ei juuri ole hyötyä kätköpurkissa, ellei silikaa käytä siellä paljon.

Testin rajoitukset

Kuten jokaisessa tieteellisessä artikkelissa, niin tässäkin kirjoituksessa arvioidaan tulosten luotettavuutta 😉 Muutama eliminoimaton muuttuja, jotka vaikuttavat testin lopputulokseen on vielä olemassa. Silikapussien lähtökuivuusasteesta ei ole mitään takeita. Silikapussit ovat tulleet jonkin tuotteen mukana, eikä minulla ole tietoa kauanko pussi on paketissa minua odotellut. Lisäksi tuon jälkeen testattuja silicapusseja on säilytetty pöytälaatikossa aika X. Vaikka pöytälaatikkoni on keskimäärin varsin kuiva paikka ja säilytän silikani suljetussa purkissa, niin silikat ovat voineet silti imeä itseensä ilman kosteutta varastoitaessa. Joten silikoiden alkukuivuuden asteessa voi olla eroja. Silikaa ei kuivatettu ennen testiä mitenkään. Uskoisin, että tämä vastaa tapaa miten monet geokätköilijät silikageelia käyttävät.

Toinen rajoitus testissä on, ettei tilanne vastaa ihan täysin maasto-olosuhteita. Maastossa purkilla vieraillaan silloin tällöin ja sitä avataan ja suljetaan. Testissä purkkia ei avattu ennen kuin testin lopuksi. Tällä voi olla vaikutusta etenkin jos nesteen katoaminen johtuu haihtumisesta purkin ilmaan enemmän kuin veden silikaan imeytymisestä. Lopputulokseen tällä ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta. Maastossa myös purkkiin voi kondensoitua vettä, joten sinänsä silikapussilla saattaa olla maastossa enemmän kosteutta poistettavanaan.

Loppukaneetti

Toivottavasti sait jotain irti tästä pienestä kokeesta. Jäikö joku seikkaa vaivaamaan mieltä tai oliko testi joiltakin osin puuttellinen? Entä haluaisitko aihetta käsiteltävän joltain toiselta kantilta? Mikäli näin on, niin kommentoi postaukseen tai jatka keskustelua Facebookissa.

2 thoughts on “Onko Silikasta oikeasti hyötyä?

  • Käsittääkseni silika ei kylläkään ole kovin vaarallista nieltynä. Toki riippuu määristä, mutta ainakaan tuollainen normi pikkupussillinen tuskin on vaarallista kertaalleen huiviin heitettynä.

    • Kiitos Teppo42 kommentista. Olet oikeassa, että silikan päämateriaali piidioksidi ei ole sinänsä vaarallista nieltynä. Monesti kuivaimissa on kuitenkin mukana lisäaineita, kuten kobalttikloridia, joka on karsinogeeni. Lisäaineita käytetään esim. indikoimaan sitä milloin silika on kostunut ja lisäaineet saavat materiaalin vaihtamaan väriä.

      Oli silikassa lisäaineita mukana tai ei, niin en nyt välttämättä lähtisi näitä herkkuja nieleskelemään kätköllä poiketessani

Jätä kommentti