Pelasimme: Cache Me If You Can! -korttipeli

Tällä sivustolla olemme testanneet aiemmin geokätköilyaiheisen lautapelin Cache Me If You Can. Pelin tekijöiden saman nimisestä korttipelistä oli hiljan Kick Starter -kampanja, josta myös 6123Tampere kertoi Facebook -sivun puolella. Toki kampanjaan tuli otettua osaa ja tuettua pelin valmistumista. Posti toikin jouluksi kivan paketin kotiin, josta paljastui tuo DHP Gamesin uusi korttipeli. Sitähän piti kokeilla heti ja tässä on testiraportti.

Nyt on Keijolla kova käsi

Peli tulee hieman vaatimattoman näköisessä ja huteran tuntuisessa korttipakan sisältävässä pahvilaatikossa. Pelissä on 52 pelikorttia + 2 kaksipuoleista sääntökorttia. Sääntökortteihin on saatu uskomattoman pieneen tilaan ahdettua kaikki tarvittava tieto. Olin itse nähnyt videon pelin pelaamisesta (kuukausia sitten) ja nyt sääntökorttien avulla opin pelin hetkessä.

Peli on nopea oppia ja säännöt ovat melko yksinkertaiset. Sääntökortissa ei mainittu pelaajien määrää ollenkaan, mutta pelin paketti sanoo pelaajien määräksi 2-4. Yksi peli kestää ehkä noin 10-15 minuuttia. Peli on suhteellisen nopea, sillä pitkiä miettimistaukoja ei pelissä tarvita. Pelin ikäsuositukseksi paketti ilmoittaa 6 vuotta ja siitä ylöspäin. Pelin tekijöiden kotisivulla sen sijaan alaikäraja on 8 vuotta. Uskoisin, että peli sopii lapsillekin hyvin, sillä korttien kuvien perusteella lapset oppivat nopeasti päättelemään mitä pitää tehdä, vaikka pelin tekstit ovatkin korteissa englanniksi.

Peli kulkee vai kulkeeko?

Pelin kulku on yksinkertainen. Kaikki kortit sekoitetaan ja pakka asetetaan pyödälle. Ensimmäinen pelaaja alkaa nostaa kortteja pöydälle riviin. Kortteja on pakassa muutamaa eri pääkategoriaa: koordinaattikortti, kätkökortti, varustekortti ja hasardi. Lisäksi mukana on muutamia yksittäisiä kategorioiden ulkopuolisia kortteja tuomassa vaihtelua. Vuorollaan pelaaja kääntää kortteja pyödälle näkyviin yksi kerrallaan niin monta kuin haluaa tai kunnes pöydällä on kaksi hasardikorttia. Tällöin pöydällä olevat kortit laitetaan poistopakkaan.

Varustekortti

Jos pöydälle tulee näkyviin varustekortti, voi pelaaja ottaa sen itselleen ja vuoro päättyy tähän. Pöydälle esiin käännetyt kortit, joita pelaaja ei saanut itselleen, jäävät pöydälle seuraavaa pelaajaa varten. Varustekorteilla voi poistaa esiin käännettyjä hasardikortteja. Esimerkiksi suojahanskoilla voi poistaa piikkipensaan pelistä jne. Varustekortit eivät poistu pelistä (pl. ratkaise mysteeri -kortti), joten pelaaja saa pitää varusteensa kun ne on kerran itselleen saanut.

Pelitilanne kun kuusi korttia on käännetty pöydälle. Pelaajalle olisi tulossa tästä yksi piste, jos hän ottaa tradikätkön.

Pelaaja voi kääntää pöydälle myös kätkökortin. Kätköjäkin on muutamaa eri tyyppiä: Tradi, multi, mysteeri, yökätkö, lukkokätkö, jne. Pelin tavoitteena on kerätä kätkökorttien antamia pisteitä ja eri kätkötyypit antavat eri pistemäärän riippuen siitä, kuinka vaikea kätkö on itselleen hankkia. Jos pöydälle on kätkökortin lisäksi käännetty koordinaattikortti, voi pelaaja ottaa riviin kertyneet kaikki kätköt itselleen (mikäli täyttää kätkön ehdot). Tällöin pelaajan vuoro päättyy. Multikätkön ottaminen vaatii, että pöydälle on kääntynyt kaksi multikätkökorttia. Tradiin riittää pelkkä koordinaattikortti. Muut kätkötyypit vaativat erilaisia varusteita, kuten yökätkö taskulampun.

Lisäksi pakassa on muutamia erilaisia “sattuma”kortteja. Esimerkiksi jästikortti vaatii jästikortin kääntäneen pelaajan luovuttamaan yhden löydetyistä kätkökorteistaan pois. Tai jos pelaaja kääntää No GPS signal -kortin, poistetaan kaikki pöydällä olevat koordinaattikortit poistopakkaan. Jos pelaaja puolestaan kääntää esiin karhu-kortin pelaajan vuoro päättyy ja pöydällä olevat kortit poistetaan.

Peli päättyy, kun pakka on pelattu kahdesti läpi ja kun kolmannella pakan kierroksella tulee vastaan karhu. Tällöin peli päättyy välittömästi ja se pelaaja kenellä on eniten kätköistä kertyneitä pisteitä voittaa pelin.

Laadukasta menoa?

Painojälki on huonoa. Pelikortin kuva ei ole keskitetty keskelle korttia.

Pelin grafiikka ei ole kovin hääviä, vaan jatkaa edelleen Cache Me If You Can -lautapelin viitoittamalla tiellä. Joissakin korteissa näkee pikselit, joten kuvien laatu ei ole painoon mennessä ollut täysin riittävä. Lisäksi kortteihin toivoisi jotenkin iloisempaa ilmettä – geokätköily on kuitenkin iloinen asia. Nyt ne vaikuttavat vähän synkiltä. Painojäljessä on muutenkin toivomisen varaa ja jotkut pakan korteista ei ole keskitetty oikein kortteihin, vaan kuva on hieman sivussa. Tämä ei lisää laatuvaikutelmaa. Lisäksi myös yhden kortin nimi on typotetty ja Poison Ivy onkin suomalaisesta vinkkelistä hauskempi Posion Ivy.

Kaikkien kuvien resoluutio ei ole riittävä. Tästä kortista on erotettavissa kuvan pikselöitymistä.

Peli itsessään on hauska ja nopeatempoinen. Turhia miettimistaukoja ei pelaajien tarvitse pitää ja peli etenee koko ajan. Erä on lyhyt ja sen jälkeen tulee helposti tunne, että otetaas vielä yksi erä, kun meni niin nopeasti – ehkä tällä kertaa voitan. Mistään raskaasta taktikointipelistä ei ole kyse. Cache Me If You Can -korttipeli jatkaa tässäkin suhteessa lautapeli isoveljensä linjoilla. Tuurilla on paljon merkitystä pelissä. Jonkin verran pelitapahtumiin kuitenkin voi vaikuttaa taktikoimalla ottaako enempää kortteja vai ei (vaikuttaa seuraavan pelaajan peliin) tai sitten ottamalla varusteita, joilla pääsee etsimään kätköjä, joita muut eivät saa etsittyä tai raivattua esteitä.

Kaksin- ja nelinpeliä

Peli toimii kivasti kahdellakin pelaajalla, eikä peli ole tylsä ja ennalta arvattava toisin kuin monet muut pelit kaksin pelattuna. Kaksinkin pelatessa ongelmaksi muodostuu se, että korttien tekstit olisi kiva pystyä lukemaan riippumatta siitä istuuko eri puolella pöytää. Tietysti tämä ongelma on vain alkuun ennen kuin muistaa korttien vaikutuksen ulkoa. Neljällä pelaajalla miltei väkisinkin joidenkin tarvitsee istua siten, että tekstien lukeminen on hankalaa. Neljän hengen peli on myös hauskaa, mutta pakka tuntuu hieman pieneltä neljälle pelaajalle. Pakassa on esimerkiksi vain yksi taskulamppu- ja yksi avainkortti. Jos yksi pelaaja saa tämän varusteen, niin sen jälkeen käytännössä hän on ainoa, jolla on mahdollisuus saada varustekorttia vastaava kätkö. Strategiseksi elementiksi muille pelaajille jää estää tämän kätkön saaminen. Tuntuu, että nelinpelissä varusteiden käyttö on hankalampaa kuin kaksin pelissä. Ja ainakin testiryhmämme pelissä tradikätköjen merkitys kasvoi suuremmaksi nelinpelissä. Ehkä jos nelinpeliin ostaisi kaksi pakkaa, niin homma voisi olla hieman erilaista.

Tiukka testiryhmämme: assankassa, Trixxia, taskinen ja weellu (jäsen w). Pelatessa yleisöä kertyi seuraamaan ja kommentoimaan.

Mikä tärkeintä, peliä on mukava pelata muutama erä. Pelistä tulee hieman mieleen Port Royal -korttipeli, joten jos siitä pitää saattaa pitää hyvinkin myös Cache Me If You Canin -korttipeliversiosta. Testiryhmämme sanoi myös, että peli muistuttaa hieman Exploding Kittens -korttipeliä. Ideana onnen koettelu korttien kääntämisessä ja korttien kerääminen ei ole kovin omaperäinen, mutta kyllä tämä kevyenä välipelinä tai matkalla ajan tappamiseen toimii melko hyvin. Mukavana plussana myös kaksinpeli on kivaa. Aikuisille peli on hieman turhan yksinkertainen ja strategiaelementtiä saisi olla enemmän.

Jätä kommentti