GPS-laite vai älypuhelin: Kumpi on parempi?

Iäisyyskysymys, joka nousee esiin aina aika ajoin, on pitäisikö geokätköilyyn käyttää erillistä GPS-laitetta vai riittääkö älypuhelin. Tähän ei ole oikeaa vastausta, joten TLDR-henkiset (too long didn’t read) voivat lopettaa lukemisen tähän. Jos asia kuitenkin enemmän kiinnostaa, niin olen kerännyt tähän postaukseen erilaisia näkökulmia, joista ehkä voi itse sitten päätellä kumpaa haluaa käyttää. On aika vihdoinkin käydä loppuottelu ja selvittää kumpi on parempi: GPS-laite vai älypuhelin.

Varoituksen sana: Itse olen kätköillyt erillisellä GPS-laitteella vuodesta 2008 alkaen, joten mielipiteeni voivat olla kallellaan siihen suuntaan. Joskin älypuhelin on ollut matkassa myös vähintään yhtä kauan. Ja aloitinpa itsekin kätköilemään “älypuhelimella” eli Nokia 770 tabletilla.

IMG_3176

Kestävyys

Ehkä ylivoimasin etu erillisessä GPS-laitteessa on sen kestävyys. Se on suunniteltu retkeily- ja ulkoilukäyttöön. Se on vesitiivis ja kestää iskuja. Oma GPS:ni on pudonnut useita kertoja suoraan kiveen tai kallioon ja laite toimii edelleen. Näyttö ei ole mennyt säröille (toisin kuin älypuhelimessani) ja laitteen muovikuoreen on tullut vain naarmuja.

Erillislaitteen voi ottaa esiin taskusta säässä kuin säässä. Vaikka taivaalta tulisi vettä kaatamalla, niin laite ei ole moksiskaan. Mitä nyt kosketusnäytölliset laitteet saattavat ottaa vahinkopainalluksia vesipisaroista, mutta ei ole pelkoa, että laite sammuisi kosteuden vuoksi. Älypuhelin on huomattavasti herkempi vedelle ja kosteudelle. Tietysti jotkut älypuhelinmallit ovat tehty pölyn- ja kosteudenkestäviksi, mutta todellisuus niidenkin kanssa on mainoslauseita ihmeellisempää. Esimerkkinä voisi mainita Läskimaijan blogissaankin jakaman tarinan Sony Xperia Z3 Compactin vesitiiviydestä. Myös kosteudenkestäviä pusseja on olemassa älypuhelimille. Ne toimivat muuten ihan hyvin, mutta puhelimen käytettävyys kärsii huomattavasti.

Talvellakin erillislaite toimii älypuhelinta paremmin. Älypuhelimen akku hyytyy pakkasessa hetkessä, jos sitä ei pidä lämpimässä povitaskussa tai lapasen sisässä. Tämä hankaloittaa kätköilyä pakkasessa. Lisätietoa älypuhelimien akkujen käyttäytymisestä saa esim. MikroPC:n testistä tai viihtellisemmin Iltalehdestä. Garminin GPS:n kanssa ei minulla ole ollut ongelmia kovassakaan pakkasessa, vaikka kätköiltyä on tullut jopa -35°C lämpötilassa. Tuossa pakkasessa hyytyi kätköilijä ennen kuin Garminin laite.

Talvella GPS-laite on myös käytettävämpi hanskat kädessä. Käytettävyys tietenkin riippuu vähän siitä millainen GPS -laite on kyseessä, mutta olen kyllä ollut iloisesti yllättynyt, että oman Oregon 650 laitteen käyttö onnistuu myös paksut toppahanskat kädessä. Ihan joka painallus ei tällöin rekisteröidy, mutta vähintään joka toinen. Paksuilla toppahanskoilla älypuhelimen käyttö on hankalaa. Niinpä älypuhelimen kanssa jäätyy näpit.

Erillislaitteessa on myös se etu, että se on erillinen 🙂 Nimittäin jos käy niin onnettomasti, että puhelin hajoaa tai kastuu, niin puhelimen mukana menee paljon muutakin. Erillislaite jos hajoaa, niin se vaikuttaa vain kätköilyyn. Yleensä siellä puhelimessa on viestit, sähköpostit ja muu tarpeellinen säädettynä kuntoon. Jos puhelin hajoaa pitää tiedot palautella uuteen puhelimeen varmuuskopiolta (jos sellainen oli) tai muuten asetella kohdalleen. Ja tietenkin siihen asti kun sen uuden puhelimen saa hankittua ei puhelinta ole käytettävissä.

Tilanne: GPS 1 – Älypuhelin 0

 

Älypuhelimen lasit ovat melko kestäviä, mutta pudotessaan kovalle alustalle, esim. katuun tai kiveen, säröiltä ei voi välttyä.

Älypuhelimen lasit ovat melko kestäviä, mutta pudotessaan kovalle alustalle, esim. katuun tai kiveen, säröiltä ei voi välttyä.

Tarkkuus

Monesti sanotaan, että erillinen GPS-laite on tarkempi kuin älypuhelin. Asia voi hyvinkin olla näin tai sitten ei. En ole nähnyt mitään todistusaineistoa tästä, eikä oma kokemuksenikaan oikein johdata suuntaan tai toiseen. Mielestäni sekä käsi-GPS:llä, että älypuhelimella ovat kätköt löytyneet mukavasti.

Puhdas arvaukseni on, että molemmissa laitteissa on suurin piirtein samat piirit rautatasolla. Nyt varmaan saan palautetulvan ja joku asiasta enemmän tietävä valistaa minua. Ja hyvä jos valistaakin, sillä tämä varmasti kertoisi onko teoriassa mahdollista, että onko toinen laite toista tarkempi vai ei.

Uskoisin kuitenkin, että ajatus siitä, että käsi-GPS on tarkempi tulee siitä, että monesti älypuhelimen ruudun sammuttaa ja sen laittaa taskuun hetkeksi. Sitten kaivaa sen esiin ja kun avaa taas kätköilysoftan, niin GPS näyttää ihan mihin sattuu. Usein kymmeniä metrejä sivuun todellisesta sijainnista. Käsi-GPS taas ei näytä pieleen, vaikka ruudun sammuttaisi ja sen ottaisi taskusta esiin. Toki taskussa käsi-GPS:n tarkkuuskin heikkenee, mutta yleensä se kuitenkin näyttää oikein. Tietysti älypuhelinten sovelluksissakin voi olla eroja ja joku sovellus osaisi näyttää tarkemmin sijainnin taskussa käynnin jälkeenkin. Käyttämäni sovellukset (Cachly, CacheBird ja Geocaching) eivät kuitenkaan näin tee.

Pidän itse älypuhelinten tyylistä näyttää myös metrin desimaalit (tyyliin 6.3 metriä) kun käsi-GPS näyttää vain kokonaiset metrit kätkölle. Tietysti ei GPS:n tarkkuus riitä desimaalien luotettavaan näyttöön, mutta silti se on ollut kiva lisä älypuhelimissa.

Tämä erä on siis tasapeli. Tilanne edelleen GPS 1 – Älypuhelin 0

Akunkesto

Käsi-GPS -laitteet käyttävät pääsääntöisesti AA-pattereita. Patterit kestävät kätköilyä noin 12 tuntia (riippuen vähän käytöstä). Itse käytän Eneloopin akkuja, jolloin akut voi aina ladata kätköilyreissun jälkeen, eikä tarvitse koko ajan olla ostamassa pattereita. Lataamisesta on pieni vaiva, mutta nopeasti siitä syntyy rutiini, että kotiin reissulta palatessa heittää patterit lataukseen. GPS:ää voi myös käyttää USB-virrasta esim. autoillessa, joten siirtymillä akut eivät kulu, joskaan GPS:ssä olevia akkuja ei tällä konstin yleensä voi ladata.

Älypuhelimen akku on nykyään usein kiinteä. Ja vaikka se olisi irrotettavissa, aika harvalla nykyisin on useampaa akkua mukana. Niinpä älypuhelimen akkukapasiteetti on rajoitettu. Aina voi hankkia varavirtapankin ja ladata älypuhelinta siitä tai sitten autoillessa USB-piuha puhelimeen kiinni ja siinä se latautuu samalla.

AA-patterit ovat kuitenkin ylivoimainen vaihtoehto. Niitä saa tarvittaessa mistä tahansa lähikaupasta tai -kioskista. Älypuhelimelle täytyy löytää paikka, jossa sille voi näyttää USB-johtoa tai sitten ladata varavirtapankilla. Lisäksi kännykän sähköstä ovat kilpailemassa muutkin sovellukset. Puhelut, viestit ja sometus kaikki syövät samaa akkua. Pidemmällä reissulla, vaikkapa viikon vaelluksella, olisi kuitenkin kiva välillä soittaa kotiin, että hengissä ollaan ja jos samalla meinaa kätköillä puhelimella, virta voi varavirtapankin kanssakin olla kortilla.

Tilanne: GPS 2 – Älypuhelin 0

Kätköjen lataus

Kätköjen lataus GPS-laitteeseen on sen verran hankalaa, että siitä pitäisi joskus kirjoittaa oma ohjeensa tällekin sivustolle (sitä on useampaan kertaan kyllä pyydetty). GPS pitää liittää USB-johdolla tietokoneeseen ladata kätköt Pocket Querynä tai geocache.fi:stä .GPX -tiedostossa ja siirtää tiedosto laitteeseen oikeaan hakemistoon. Lisäksi pitäisi etukäteen vielä tietää, minkä alueen kätköt haluaa siirtää laitteeseen. Lisäksi GPX-tiedostojen lataaminen käytännössä edellyttää, että on premium-jäsen geocaching.comissa. Uskaltaisin melkein sanoa, että GPS-laitteella ei tee juuri mitään geokätköilyssä, jos ei hanki premium-jäsenyyttä geocaching.comiin.

Älypuhelimella kätköt ilmestyvät ruudulle kun karttaa vierittää, kunhan vain verkkoyhteys on saatavilla. Tietysti jossain syrjemmässä tai ulkomailla verkkoyhteyttä ei välttämättä ole saatavilla. Tässäkin tapauksessa älypuhelin tukee yleensä (hieman sovelluksesta riippuen) offline-tilaa, johon voi ladata kätköt valmiiksi silloin kun verkkoa sattuu olemaan (esim. hotellilla). Älypuhelimeen saa näkyviin kätkökuvaukset usein mukavammassa muodossa kuin käsi-GPS laitteeseen. Parhaat sovellukset osaavat ladata kätköihin lisätyt kuvatkin mukaan myös offline-tilaa varten, jolloin kaikki tarvittava tieto on mukana. Käsi-GPS:ään kuvien lataaminen onnistuu yksittäin käsityönä, mutta ei kyllä rehellisesti tulisi mieleenkään koskaan sitä tehdä.

Myös FTF-valmius on älypuhelimessa parempi. Jos FTF:stä on kiinnostunut, niin tämä on tietysti tärkeää. Käsi-GPS:ään pitäisi joko syöttää koordinaatit reittipisteeksi käsin tai sitten ladata kätkökuvaus USB-kaapelin avulla tietokoneelta. Älypuhelimeen tuore kätkö putkahtaa automaattisesti.

Tilanne: GPS 2 – Älypuhelin 1

Kätköjen kirjaaminen

Kätköjen kirjaaminen suoraan nettiin onnistuu älypuhelimella kätevästi. GPS-laite tukee field noteja, joiden avulla kätkön voi merkata löydetyksi ja myöhemmin siirtää löytötiedot Geocaching.comiin odottamaan lokien kirjaamista. Sama toiminto on usein myös älypuhelinsovelluksissa. Field notet pitää GPS-laitteesta siirtää USB-piuhalla. Langatonta siirtoa suoraan ei ole. Älypuhelimessa taas field notet (kuten löytölogit) siirtyvät suoraan internet-yhteydellä.

Toinen asia kätköjen kirjaamisessa on logitekstien naputtelu. En usko, että kukaan haluaa GPS-laitteella alkaa loggausta kirjoittamaan. Ainakaan jos se on yhtään pidempi kuin KK. Yleensä itse tulee field noteihin ehkä merkattua GC/TB jos tuli jätettyä matkaaja tai jotain muuta vastaavan lyhyttä. Bonuskoordinaattien kirjoittaminen on GPS:llä jo aika tuskaisaa. Älypuhelimessa sen sijaan kirjoittaminen onnistuu kohtalaisesti. Jos käyttää tablettia (tai miksei älypuhelimenkin tapauksessa), niin Bluetooth-näppiksellä onnistuu jo novellin kirjoittaminen kätevästi. Lisäksi älypuhelimella voi sanella loggauksensa, jos ei jaksa kirjoittaa.

Myös matkaajien kirjaaminen ja tietojen tarkastus on älypuhelimella helppoa. GPS-laitteella se ei oikein onnistu. GPS-laitteessa on tieto, että kätkössä on ollut matkaaja silloin kun GPX-tiedosto on ladattu. Älypuhelimella tieto on ajantasaista ja lisätietojen hankkiminen on helppoa, kuten myös matkaajien pudottaminen kätköön.

Kirjaamisen osalta peli on siis selvä älypuhelimen eduksi. Tilanne: GPS 2 – Älypuhelin 2

Kumpi on parempi GPS vai älypuhelin? Tiukalta näyttää..

Kumpi on parempi GPS vai älypuhelin? Tilanne on tasan..

Kartat

Kartat saa nykyisin aika hyvin molempiin älypuhelimeen ja erilliseen GPS-laitteeseen. GPS-laitteeseen on tarjolla ilmaiseksi Suomessa Maanmittauslaitoksen hyvät topokartat ilmaiseksi (lue lisää aiheesta). Lisäksi OpenStreetMapin karttadata on saatavilla GPS:ään. Garminin T-mallit tulevat maailmanlaajuisen pohjakartan kanssa ja sekin on yllättävän hyvä. GPS-laitteeseen saa ladattua etukäteen useammankin kartan ja käytettävää karttaa voi vaihtaa lennosta tarvittaessa.

Älypuhelimissa yleensä on käytössä Googlen ja/tai Applen kartat vakiona. Näissä on etuna se, että karttapohjan voi helposti vaihtaa myös satelliittinäkymään. Usein OpenStreetMap ja muutama muu karttapalvelu ovat myös helposti saatavilla. Offline-tilassa karttoja voi myös tarkastalle ilman internet-yhteyttä, kunhan halutun alueen on ladannut ensin kännykkäänsä. Näin esimerkiksi ulkomailla voi kätköillä ilman, että karttoja tarvitsee ladata koko ajan. Joihinkin sovelluksiin, kuten CacheBirdiin saa myös offline-kartat ladattua käsin, jolloin voi käyttää esim. edellä mainittua Maanmittauslaitoksen topo-karttaa (ohje iOS:lle).

Karttojen osalta tilanne on siis aika tasan. Molempiin laitteisiin saa useamman kartan, jota voi tarvittaessa vaihtaa. Älypuhelimessa saa helposti ilmakuvat käyttöön, kun taas GPS-laitteessa ei tarvitse tehdä mitään ulkomailla kätköillessä, vaan samat konstit toimii kuin Suomessakin. Joten tilanne edelleen GPS 2 – Älypuhelin 2

Ulkomailla kätköily

Edellä jo hieman sivuttiin ulkomailla kätköilyä. Ulkomailla kätköillessä älypuhelimen käyttäjällä on muutama vaihtoehto. Ladata GPS-laitteen käyttäjän tavoin kaiken tarvittavan etukäteen puhelimeen hotellilla tai kotona. Tai sitten hankkia data-prepaid -kortti, jonka hinta vähän vaihtelee maittain. Esim. Portugalissa oli ihan edullinen 12 eur / 10 Gb / viikko. Toisaalta taas Hollannissa hinta oli riistoisa 15 eur / 1 Gb. Kolmas vaihtoehto on käyttää omaa liittymää ja maksaa Roaming-hintaa. Roaming -hinta on halventunut viime aikoina ja piakkoin surffailun muualla Euroopassa pitäisi olla samanhintaista kuin Suomessa. Tietenkin viimeisessä tapauksessa älypuhelin vie voiton ulkomaillakin kätköillessä. Tällä hetkellä tilanne on vielä aika tasan.

Vieläkään ei saada selvyyttä kumpi on parempi. Tilanne edelleen GPS 2 – Älypuhelin 2

Muut sovellukset

Joskus kuulee, että syy käyttää älypuhelinta on se, että siinä on mukana muut sovellukset. Pääsee tarkistamaan asioita netistä, löytyy taskulaskin, jne. Mielestäni tämä ei kuitenkaan käännä tilannetta suuntaan tai toiseen, sillä usein GPS-laitettakin käyttävällä on puhelin mukana. Lisäksi GPS:stä löytyy myös liuta sovelluksia, joita ei välttämättä ole saatavilla (ainakaan ilmaiseksi) älypuhelimelle.

Mysteerit ja reittipisteet

Foorumeita plärätessä aika usein tulee vastaan kysymys, että miten merkitsen multin / mysteerin seuraavan välipisteen sovellukseen X. Tuntuu, että reittipisteiden tekeminen on joissakin älypuhelinsovelluksissa hankalaa. Toisaalta, joissain sovelluksissa se on varsin helppoa ja toimii kuten olettaa saattaa. GPS-laite tukee kätkön koordinaattien vaihtamista, jolloin kätkösymboli siirtyy kartalla uuteen sijaintiin. Lisäksi omia reittipisteitä voi tehdä mielinmäärin tietysti.

Itse talletan ratkaistujen suomalaisten mysteerikätköjen tiedot geocache.fi:hin. Sieltä GPX -tiedoston lataamalla GPS:ssä on sitten mysteeri ratkaistuissa koordinaateissaan. Tiettävästi mikään älypuhelinsovellus ei vielä tue geocache.fi:n ratkaistuja koordinaatteja. Toisaalta Geocaching.com tarjoaa myös ratkaistujen koordinaattien tallennuksen. Ratkaistut koordinaatit tulevat mukaan Pocket Queryyn, joten toiminnallisuus on samankaltainen kuin .fi:n puolella. Tämä on toiminut itselläni ulkomailla kätköillessä. Merkitsen geocaching.comiin ratkaistut koordinaatit ja lataan kätköt GPS-laitteeseen. Ikävä kyllä geocaching.comista puuttuu eräs tärkeä toiminnallisuus: Pocket queryyn ei voi suodattaa mukaan vain sellaisia mysteerikätköjä, joiden koordinaatit on korjattu. Tämän voi tietysti kiertää tekemällä ratkaistuista mysteereistä kirjanmerkkilistan ja lataamalla sen sisällön Pocket Querynä.

Älypuhelinsovelluksissa ratkaistujen koordinaattien tuki riippuu paljon ohjelmasta. Osa tukee niitä ja näyttää ne oikein. Osa ei. Mutta homma toimii siis sielläkin.

Plääh. Ei GPS:n ja älypuhelimen välille taida saada eroa millään. Tilanne edelleen 2-2.

Käytettävyys

No entäpä, jos katsotaan käytettävyyttä. Josko sitten tulisi selvyys tähän skabaan kumpi on parempi?

GPS-laite on paksu ja se pysyy hyvin kädessä. Oma saippupalaa muistuttava iPhone 6:ni sen sijaan ei oikein pysy kädessä. Kuten aiemmin mainittu, niin GPS-laitetta pystyy paremmin käyttämään myös hanskat kädessä. Puhelimen selkeä etu taas on terävä ja suhteessa iso näyttö. Kätkötietojen tarkastus ja kartan ihmettely on isolta näytöltä miellyttävämpää kuin pieneltä GPS:n näytöltä. Älypuhelimeen saa ladattua myös kätkössä olevat kuvat helposti ja niiden katselu onnistuu sujuvasti. Toisaalta suorassa auringonvalossa GPS:n näyttö voi olla luettavampi kuin puhelimen. Ainakin itse olen asian näin kokenut.

GPS-laite on erillinen ja siten matkassa kulkee yksi laite enemmän. Puhelin taas on aina mukana. Se on etu ex tempore -kätköilyssä, koska paras laite on tietenkin se joka on matkassa mukana silloin kun pitää purkilla käydä.

GPS-laite on suunniteltu retkeilyyn ja ulkoiluun. GPS:n mukana tulee peruskiinnitystarpeet, joilla laitteen saa roikkumaan repun olkahihnaan tai vaikkapa vyölle. Puhelin tarvitsee lisävarusteita, jotta sen saa pois käsistä, eikä tunnu oikein luontevalta roikuttaa puhelinta repun olkahihnassa.

Toisaalta GPS-laitteella kestää kauemmin saada GPS-signaali etenkin, jos paikka on siirtynyt radikaalisti sitten viime käyttökerran. Esimerkiksi ensimmäinen käynnistys ulkomailla voi tarkoittaa minuutin kahden odottelua, ennen kuin GPS-signaali on löytynyt. Älypuhelin saa yhteyden huomattavasti nopeammin.

Itse olen käyttänyt Garminin GPS-laitteita. Niiden käyttöliittymän käytettävyys on parantunut paljon vuosien saatossa, mutta ei silti vieläkään päätä huimaa. Mutta kun perus oikotiet opettelee niin kätköily on sujuvaa. Älypuhelimessa käytettävyys riippuu sovelluksesta ja vaihtelee todella kurjasta kohtalaisen hyvään. Hyvällä sovelluksella älypuhelimella kätköilykin on sujuvaa.

Garminin GPS-laitteissa on aina ollut (ja on edelleen) jonkin verran bugeja. Ei ole harvinaista, että patterit pitää ottaa pois ja resetoida GPS. Lisäksi se saattaa silloin tällöin buutata itsensä muutenkin. Älypuhelimessa sovellukset ratkaisevat. Pääsääntöisesti sovellukset ovat laadukkaita, joskin niissäkin on bugeja silloin tällöin tullut vastaan ja kaatuiluakin on havaittu.

Käyttettävyys on aika subjektiivinen asia lopulta. Joku on tottunut tiettyyn älypuhelinsovellukseen, toinen Garminin GPS:n outoihin valikkoihin. Molemmissa vaihtoehdoissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. GPS-laitteessa on erilliset napit, joiden avulla perustoiminnot onnistuvat helposti. Puhelimella pääsääntöisesti hipelöidään näyttöä (ja tietysti myös kosketusnäyttö GPS:llä, joskin niissäkin on muutama nappi aina).

Tasaista on edelleen. Tilanne 2-2.

GPS-laite vai älypuhelin?

Varsinainen peliaika päättyi tasan 2-2. Jatkoaika siis on paikallaan.

Sanoisin, että molempi on parempi tässä tapauksessa. GPS:n ehdoton vahvuus on se, että se kestää iskuja, kosteutta, pölyä, jne. Älypuhelin on huomattavasti herkempi rikkoontumaan ja sille puhelimelle on monesti muutakin käyttöä. Älypuhelimen vahvuus taas on siinä, että melkeinpä kaikilla jo sellainen on, eikä kallista 300-400 euron erillistä laitetta tarvita. Ei olekaan ihme, että monet, jotka aloittavat harrastusta eivät käy kaupan kautta hakemassa gepsiä vaan aloittavat puhelimella. Sitten kun kätköily vie koko vasemman käden ja oikean jalan, niin hankitaan se erillinen GPS-laite. Jos hankitaan. Älypuhelimellakin kun pärjää todella pitkälle.

Ei siis ole vastausta kumpi on parempi. Itselläni on käytössä kaksikin GPS-laitetta ja aina mukana älypuhelin, jossa on asennettuna useampi kätköilysovellus. Lopulta se kumpaa käyttää on pitkälti tottumiskysymys. Joku kokee Garminin GPS:t hankalaksi käyttää ja jatkaa puhelimella. Ja toisin päin. Jos et omista GPS-laitetta kannattaa niitä käydä kokeilemassa kaupassa tai pyytää vaikka kaverilta lainaan ennen kuin tekee ostopäätöstä, niin pääsee kokeilemaan onko laite itseään varten vai ei. Vain kokeilemalla löytää sen mistä pitää.

3 thoughts on “GPS-laite vai älypuhelin: Kumpi on parempi?

  • Tarkkuus-kohtaan itellä pari ajatusta.
    Laitteiden tarkkuus on pöydällä melkoisen tasainen ja siksi niistä ei hyvin eroa saa. Käytettäessa laitteita on tarkkuusongelma todellinen kun ymmärtää radiotekniikkaa ja tuota miten GPS yms paikannus järjestelmät toimivat. Kännyköiden sekä osan GPS paikantimien ongelmana on sisäiset antennit. Näissä tapauksissa käyttäjän käsi on se joka pahiten häiritsee satelliittien sijaintitietoja. Eli kun osassa GPS laitteita on ulkoinen antenniyksikkö on näissä vastaanottimen tarkkuus aina erinomainen. Tarkkuuteen vaikuttaa myös eri paikannusjärjestelmien yhtäaikainen käyttömahdollisuus. Nykyään on useita satelliitteihin perustuvia paikannustekniikoita, joista uusimpana Galileo on vasta tulossa kuluttajalaitteisiin. Euroopassa käytettäviä järjestelmiä siis on pääosin nyt GPS, Glonass sekä Galileo. Käsipaikantimet perustuvat vain näihin ja mitä uudempi laite on niin vastaanotto tekniikat ovat laitteissa lisääntyneet tuossa em. järjestyksessä. Esimerkiksi Garmin GPSMAP 62-sarjan laitteissa on vain GPS mutta 64-sarjassa on jo GPS sekä Glonass. Tulevissa laitteissa siis kaikki kolme.

    Puhelimien tarkkuuteen vaikuttaa parempi kyky käyttää erilaisia paikannustekniikoita tarkkuutta parantamaan. Uusimmissa puhelimissa kun on jo GPS/Glonass tuelliset paikannuspiirit. Laitteissa on myös mahdollista paikantaa laitteen sijainti myös muilla tekniikoilla. Näitä tekniikoita ovat matkapuhelinverkot joissa puhelin pystyy laskemaan sijantinsa 3G/4G-tukiasemasignaalitasojen avulla. Puhelin saa tarkan tiedon tukiaseman sijainnista sekä tehotasoista. Kaupunkialueilla tukiasemien alueet ovat niin pieniä että tarkkuus on aika hyvä. Näiden lisäksi nykyään puhelimet osaavat parantaa sijaintitarkkuuttaan WLAN verkoilla. Osa laittesta kykenee ympäristön magneettikenttien avulla tarkentamaan sijantinsa.

    Nykyään siis kännykkä on monesti urbaanissa ympäristössä se tarkempi paikannin koska paikannus ei perustu pelkkiin satelliitteihin. Mutta urbaanien ympäristöjen ulkopuolella ei ole noita tarkentavia tekniikoita käytössä niin silloin yleensä käsipaikantimet menevän tarkkuudessa reippaasti ohi, koska ne on tehty toimimaan paremmin satelliittien kanssa. Satelliittipaikannus kaupunkien keskustoissa on haasteellista korkeiden rakennuksien takia. Yleensä suora näköyhteys satelliitteihin menetetään ja tällöin laitteet luulevat olevansa eripaikassa kuin todellisuudessa ovat. Paikkaa häiritsevä ongelma on se että satelliiteista lähtevät signaalit kimpoilevat rakennuksista ja aiheuttavat vääriä päätelmiä sijainnista.

    Kannattaa siis mielummin tutustua siihen miten nämä laitteet toimivat kuin vain mutu-fiilikselle hehkuttaa vain yhtä laitetyyppiä. Molemmilla on siis omat käyttötarkoituksensa ja nämä todellakin hyvin täydentävät toisiaan.

    • Kiitos eeos vinkin jakamisesta. GPX-tiedostoja saa kyllä ladattua muihinkin ohjelmiin. Esim. Cachly iOS:llä tukee GPX:iä. Tietysti virallinen sovellus puhuu nykyään listoista, jotka saa suoraan ladattua puhelimeen. Eli käytännössä sama asia. Alunperin tuossa leikkimielisessä skabassa GPS vs. Älypuhelin, älypuhelin vei voiton tuossa kategoriassa, koska live-kartta on kätevämpi kätköjen lataamiseen kuin GPX. Vaikka GPX:ssäkin on puolensa, kuten se, että se on saatavilla myös offline-tilassa. Mutta GPX:ssä on sama vaiva oli sitten kyseessä puhelin tai GPS-laite.

Jätä kommentti