Lähiömysteeri

  • weellu 

Harjus otti minuun muutama viikko sitten yhteyttä, että kiinnostaako lähteä ratkomaan Lähiömysteeriä. Ihmettelin, mitä mies hourii, että kyllähän noita kenttämysteereitä voi lähteä ratkomaan koska vaan. Mutta tämäpä ei ollut geokätkö alkuunkaan, vaan urbaani elämyspeli Tampereen Hervannassa.

copy-of-lahiomysteerilogo_syvaLähiömysteeri

Ensimmäisenä tietenkin Googlasin, että mikä Lähiömysteeri on. Lähiömysteerin kotisivut ovat kuitenkin aika mystiset, eivätkä juuri kerro pelistä mitään. Ne lähinnä mainitsevat, että peli sopii kaveriporukoille, firmojen virkistyspäiviin ja polttareihin. Sivusto myös mainitsee, että osa pelin vihjeistä sijaitsee anniskeluravintoloissa, joten pelaajien tulee olla täysi-ikäisiä. Peliin mahtuu 2-8 henkeä mukaan ja hintaa pelillä on 50 euroa ma-to ja 60 euroa pe-la. Lisäksi on mahdollisuus räätälöidä oma paketti saunakabinetteineen jne. Sivuston perusteella ei kuitenkaan jää oikein mitään kuvaa itse pelistä. Myöskään Facebook ei paljasta mysteeriä. Pitää siis lähteä kokeilemaan peliä itse. Tarjolla on tällä hetkellä kaksi eri seikkailua: Henna tai Hessu, jotka on nimetty selvästi Hervannan innoittamina He-alkuisiksi.

Harjus valmiina salapoliisin työhön.

Harjus valmiina salapoliisin työhön.

Seikkailu lähiössä

Etukäteen saamme sähköpostin, jossa kerrotaan, mistä seikkailu alkaa ja mihin aikaan paikalla olisi suotavaa olla. Ainoana johtolankana pelin sisällöstä on tieto, että sovittuna pelin alkuhetkenä saisimme sähköpostilla lisätietoja. Niinpä Harjuksen kanssa kokoonnuimme hyvissä ajoin lähtöpisteelle ja hörpimme odotellessa kahvit. Kun määräaika koitti, ei sähköpostia kuulunutkaan. Niinpä pirautimme pelinjärjestäjälle, jolle olikin käynyt pieni vahinko, eikä sähköposti ollut lähtenytkään. Ongelma saatiin korjattua nopeasti ja peli pääsi käyntiin.

Saimme sähköpostilla kirjeen, jossa kerrottiin pelin taustatarina. Henna-pelissä opiskelijatyttönen on kadonnut ja pelaajien tehtävä on selvittää, mitä on tapahtunut. Kirjeessä kerrottiin, että kannattaisi kysellä läheisen ravintolan väeltä, onko Hennaa näkynyt. Näin teimme ja saimmekin Hennalta ravintolaan unohtuneen repun, jota rupesimme tutkimaan. Mielenkiintoista.

Harjus tutkii Hennan reppua.

Harjus tutkii Hennan reppua jossakin kierroksen varrella.

Lähiömysteeri muistuttaa paljon Room Escape -pelejä. Erona on se, että pelaaja ei olekaan suljettuna yhteen huoneeseen, vaan pelialueena toimii lähiö. Lähiössä seikkaillaan siellä täällä ja osa pisteistä on anniskeluravintoloissa, joissa pelaaja pääsee olemaan vuorovaikutuksessa henkilökunnan kanssa, jotta pelissä pääsee eteenpäin. Peliä ei ole room escapen tapaan kukaan valvomassa vaan pelaajien on pärjättävä omillaan. Jumitilanteiden varalta aloituskirjeessä on kuitenkin QR-koodeja eri pelin vaiheisiin. QR-koodin lukemalla saa vinkin, jos pelissä on jäänyt jumiin.

Henna ja Heikki

Pelasimme Harjuksen kanssa molemmat pelit peräkkäin. Ensimmäisenä aloitimme Hennasta. Henna-peli lähti todella hienosti liikkeelle, kun saimme Hennan unohtuneet tavarat haltuun. Tutkimme niitä ja melko pian keksimme minne tulisi siirtyä. Tunnelma oli katossa.

Pelissä kuljetaan oikean maailman paikkojen välillä ja se luo aivan erilaista tunnelmaa peliin kuin mitä room escapessa kokee. Oma kuumotuksensa tulee siitä, onko tulkinnut vihjeet oikein ja onko menossa oikeaan paikkaan. Kohteessa kuitenkin mahdollisesti joutuu juttelemaan henkilökunnalle ja voisi syntyä varsin mielenkiintoinen keskustelu, kun etsii kadonnutta henkilöä, eikä henkilökunta olisikaan juonessa mukana. Tietysti jos haluaa olla aivan varma, että on menossa oikeaan paikkaan, voi aina kohteen varmistaa vinkeillä. Vinkkejä on 3 per vaihe ja viimeisessä aina kerrotaan melko suoraan, minne seuraavaksi pitäisi mennä.

Pelissä tuli vastaan geokätköilijälle hyvin tuttuja pulmia. UV-lamppua, aakkosnumeroita, jne. Myös kompassin avulla päästiin yrittämään suunnistusta. Pulmat olivat helpompia kuin room escapessa yleensä on, mutta koska oikeassa maailmassa kohteita on enemmän kuin suljetussa ympäristössä, on virheiden tekeminenkin helpompaa. Paikallistuntemus auttaa ja vaikka itsekin on tullut asuttua Hervannassa, niin siitä on jo sen verran aikaa, että paikat ovat ehtineet muuttua sen verran, ettei aina ollut ihan varma mistä on kyse. Jos taas asuu Hervannassa, ovat pulmat ja navigointi varmasti helpompia.

Koska pelissä pitää lukea kännykän ruudulta QR-koodeja, tulee pelaajilla olla mukana vähintään kaksi älypuhelinta. Ja ainakin toisessa niistä olisi hyvä olla nettiyhteys. Yksi peli kestää n. 1-2 tuntia (riippuen tietysti pelaajien nopeudesta), joten mietin etukäteen ennen peliä mitenkähän jo hieman kulahtanut iPhoneni akku kestää. Otin mukaan varavirtalähteen ja se oli ihan hyvä ratkaisu. Uhkaavasti akku alkoi tyhjentymään toista peliä aloittaessa. Jos olisi ollut kova pakkanen, olisi puhelimen akku voinut hyytyä nopeamminkin ulkona. Toisaalta pelissä ei koko ajan tarvitse kännykkää, joten sitä ei tarvitse koko matkaa pitää kädessä.

Toinen etukäteen mietityttänyt asia oli säätila. Miten pimeässä ja sateisessa film noir -henkisessä marraskuun illassa pelaaminen sujuisi? Huoli sinänsä oli aivan turha, koska jo geokätköilystä tietää, ettei ole huonoa säätä, on vain väärää varustautumista. Peli on siinä mielessä huolella suunniteltu, että mahdollisesti pidempää pähkäilyä tarvitsevat tehtävät on sijoitettu sisätiloihin (ravintoloihin tai liiketiloihin), joten ulkosalla ei tarvitse sormet kohmeessa pulmia ratkoa. Muutenkin tuntui, että aina oli joku sateensuoja tehtävän kohdalla. Tai sitten vain upposi tehtävän ratkomiseen, eikä huomannut sadetta.

Selkeästi pelissä on ollut ajatus, että ravintoloissa voi halutessaan nauttia pulmaa ratkoessaan oluen tai juoda vaikka jouluglögin. Tällä kertaa emme tätä hyödyntäneet, vaikka toisen pelin viimeisillä rasteilla kyllä meinasin ratketa, kun nenään kantautui vastustamaton ruoan tuoksu ja alkoi olla jo nälkä. Lähiömysteerin kautta on mahdollisuus saada myös alennusta ainakin lähtöpaikassa. Tästä emme kyllä tarkemmin kysyneet kierroksellamme.

Kierroksella tarvitaan kahta älypuhelinta.

Kierroksella tarvitaan kahta älypuhelinta.

Kierros ei vaadi pitkää kävelyä, vaan kohteet ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Reitti on laadittu esteettömäksi. Tehtävät ovat pääosin loogisia ja geokätköilijälle melko helppoja. Henna-pelissä oli mielestäni vaikeammat tehtävät kuin Heikissä ja näistä kahdesta pelistä Henna oli suosikkini. Osasyynä voi tosin olla se, että Heikki kierrätti osin samoilla pelipaikoilla ja koska teimme kierrokset putkeen, alkoi samojen paikkojen kiertäminen puuduttaa. Mutta jos suorittaa vain yhden pelin kerrallaan (mikä varmasti on yleisempi tapa), niin ei tätä ongelmaa ole. Hennan etsintä alkoi todella intensiivisesti, mutta matkan varrella peliä alkoi vaivata sama, mikä minua risoo monissa room escape -peleissä: Tarina unohtuu. Jossain vaiheessa sitä vain havahtuu siihen, että ratkoo, jotain tehtävää tai rakentaa palapeliä, eikä oikein tiedä miten se liittyy kadonneen henkilön tarinaan. Ehkä muutama löytötavara matkan varrelle olisi piristänyt tunnelmaa.

Toisaalta ymmärrän, että löytötavaroita oli vain kierroksen alussa, koska pelaajien tulee palauttaa tavarat takaisin paikoilleen. Lähiömysteerissä ei ole henkilökuntaa korjaamassa pelaajien jälkiä, vaan idea on, että kierroksen jälkeen pelaajat asettaisivat tavarat takaisin reppuun kuten ne oli kierroksen alussa. Ikävä kyllä meidän pelivuorollamme kummassakaan pelissä ei näin ollut. Alussa saatavan repun vetoketjujen tulisi olla lukossa ja ne tulisi saada auki vasta pelin edetessä, mutta meillä molemmat repun taskut olivat auki jo lähdössä. Niinpä Henna löytyi ennen kuin aloitimme edes koko kierrosta. Tässä vaiheessa olimme aika hämmentyneitä, kun ensimmäisenä vihjepisteenä pitämämme kohde kehoitti viemään repun lähtöpisteelle. Emme välittäneet tästä ja jatkoimme eteenpäin. Myöhemmin kun eräältä pisteeltä saimme lukon koodin tajusimme, että lukkojen olisi oikeasti pitänyt olla kiinni. Heikki pelissä sama toistui ja repun kaikki osiot olivat auki heti lähdössä. Selkeästi siis se, että pelaajat lopuksi laittaisivat pelin alkutilanteeseen ei oikein toimi.

Tarkkaa aikaa peleistä ei tullut otettua, mutta yhteensä kahteen peliin meiltä kului 2 tuntia. Hennan etsinnässä kului ehkä enemmän aikaa kuin Heikin. Emme pitäneet kiirettä ja välillä kävimme juttelemassa Getaway -pakopelin ständilläkin. Koska reppu oli lähdössä jo pelin alussa, oli meillä myös tarkoitettua enemmän vaihtoehtoja pulmien ratkaisuun ja se hidasti etenemistä. Heikkiä etsiessämme tiesimme jo, että repun ei pitäisi olla auki ja osasimme rajata vaihtoehtoja vain niihin esineisiin, jotka pelissä kuuluisi olla saatavilla, joten eteneminen oli nopeampaa.

Onko se kivaa?

Lähiömysteeri tarjoaa mukavan erilaisen kokemuksen pakopelit jo nähneelle. Lähiömysteeri on helpompi kuin pakopelit yleensä, mutta silti mielenkiintoinen, koska se on niin erilainen. Kierroksella kävi mielessä, että peli voisi toimia lasten ja nuorten kanssa, koska osa tehtävistä sopii myös hieman nuoremmille. Pelin K18 ikäraja tosin estää tämän, mikä tuntuukin vähän hassulta.

Pelasimme peliä kaksin Harjuksen kanssa, mutta isommallakin porukalla peli varmasti toimii, vaikka tekemistä voi olla per pelaaja vähemmän. Kahdelle sitä oli sopivasti. Isommassa porukassa voisin kuvitella, että helposti joku jää ulkopuolelle, koska kännykän ruudun ääreen ei mahdu montaa vihjeitä lukemaan. Tietysti jokainen voi skannata tehtäväpisteiden QR-koodit itse ja pähkäillä tehtävät erikseen. Isommalle porukalle Lähiömysteeri varmasti sopii rennonpaan illanviettoon. Hieman mysteerin ratkontaa ja samalla muutama olut ja siipiä – ei kuulosta ollenkaan pahalta.

Ilmeemme maalissa kahden pelin jälkeen

Ilmeemme kahden pelin jälkeen. Kuvan suttuisuus ei liity tapaukseen.

Leave a Reply

Your e-mail address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.