Kokeilimme geokätköilyteemaista Treasure Hunt -lautapeliä

  • weellu 

treasurehuntKun innostuin Cache Me If You Can -pelistä ja arvostelua varten kutsuin kaverit kylään pelaamaan, niin Harjushan sitten innostui ottamaan mukaansa myös toisen geokätköilyaiheisen pelin, Treasure Huntin. Sitähän piti kokeilla samalla istumalla. Toinen pelisessio Treasure Hunt -pelistä järjestettiin puolen vuoden päästä, jolloin mukana oli myös lautapeliharrastaja. Kolmannen kerran peliä pelattiin elokuun lautapelimiitissä. Kun pelikertoja kertyi alle useampi, niin uskaltaudun kirjoittamaan pienen arvostelun pelistä. Treasure Hunt on siis Catch Me Gamesin 2011 julkaisema löyhästi geokätköilyaiheinen lautapeli. Pelin on suunnitellut Rene van den Berg ja pelin taiteen on piirtänyt Addy Corstiaensen.

Mistä saa

Peliä on saatavilla esimerkiksi Hollannista Geocachingshop.nl -kaupasta hintaan 29.95 eur + postikulut. Postikulut nappaavat kuitenkin ison siivun, sillä postikulut ovat 17.50 eur pelille. Kiven Alla otti pelin hiljan valikoimiinsa. Kiven Alla peli maksaa 34.90 eur +postikulut.

Pelin kulku

Kuva 1 - Pelilauta koostuu neljästä osasta ja koordinaattikehikosta. Pelaajilla jokaisella on oma laatta, jonka alle koordinaattikorttien reittejä rakennellaan.

Kuva 1 – Pelilauta koostuu neljästä osasta ja koordinaattikehikosta. Pelaajilla jokaisella on oma laatta, jonka alle koordinaattikorttien reittejä rakennellaan.

Peli tulee tukevassa tavallisessa lautapelilaatikossa. Laatikon grafiikka on hyvää perustasoa. Pelilauta koostuu neljästä maastolaatasta, jotka asetellaan neliöön sattumanvaraiseen järjestykseen. Näin pelilauta vaihtelee pelikerrasta toiseen. Neliön reunoille rakennetaan koordinaattikehikko, josta näkee pelialueen ruutujen koordinaatit (kuva 1). Niin, maastolaatat on jaettu pieniin koordinaattiruutuihin, joissa pelissä liikutaan. Pöytätilaa peli vaatii jonkin verran, mutta ei mahdottomasti. Pelilaudan koko muistuttaa esimerkiksi Menolippu (Ticket to Ride) -pelin kokoa. Pelin maasto jakautuu vesi-, hiekka-, metsä- ja tiealueisiin. Pelaajat käyttävät alueilla liikkumiseen eri noppia – vesialueilla heitetään sinistä neljäsivuista noppaa ja vedessä pääsee liikkumaan 1-4 ruutua kerrallaan. Metsäalueilla liikutaan vihreällä nopalla 4-6 ruutua. Hiekka-alueilla käytetään valkoista noppaa, jossa isoin luku on kahdeksan ja teillä ruskeata suurinumeroisinta noppaa. Kun pelaaja etenee pelilaudan ruuduissa ja maastotyyppi vaihtuu, pelaajan tulee pysähtyä, vaikka noppa olisi antanut suuremman luvun. Seuraavalla vuorolla sitten heitetään uuden maastotyypin mukaista noppaa.

Pelin alussa pelaaja nostaa tehtäväkortin, jossa kerrotaan pelaajan tavoite pelissä (kuva 5). Tehtäväkortissa on määritelty kuinka monta ja minkä väristä jalokiveä pelaajan tulee löytää sekä kuinka monta kätköistä kerättyä pistettä pelaaja tarvitsee voittaakseen pelin. Peli siis päättyy, kun ensimmäinen pelaaja saa kerättyä tehtäväkorttinsa esittämät jalokivet ja tehtäväkortin osoittaman määrän geokätkölaattoja (kuva 4). Geokätkölaattojen määrä on kaikilla pelaajilla yleensä sama. Lisäksi pelin alussa nostetaan kolme koordinaattikorttia ja pelaaja asettaa omat navigaatiomerkkinsä korttien osoittamiin koordinaattiruutuihin.

Kuva 4 - Geokätkölaatat toimivat pelissä pisteinä, joita saa reittien valmistumisesta.

Kuva 4 – Geokätkölaatat toimivat pelissä pisteinä, joita saa reittien valmistumisesta.

Pelaajan on pelin kuluessa tarkoitus vierailla kartalle ilmestyneissä (tai myöhemmin ilmestyvissä) koordinaattipisteissä. Pelaajalla on kaksi kartalla liikuteltavaa seikkailijaa käytettävissään. Pelaajat lähtevät pelilaudan omasta kulmasta liikkeelle. Kun pelaajan jompi kumpi seikkailijoista saavuttaa koordinaattiruudun, nostaa hän toimintokortin. Toimintokortista voi tulla joko apuväline- tai estekortti tai sitten informaatiokortti. Informaatiokortissa voi olla joko avoin, suljettu tai haudattu aarrearkku. Toimintokortin lisäksi nostetaan uusi koordinaattikortti ja se asetetaan edellisen koordinaattikortin päälle. Pelilaudalla oleva navigaatiomerkki siirretään uusiin koordinaatteihin. Mikäli pelaaja nosti jonkin aarrearkkukorteista, nostetaan myös aarrekortti. Aarrearkku -toimintokortti ja aarrearkku kortti asetetaan jonkin pelaajan koordinaattikortin päälle. Ei siis välttämättä siihen mikä juuri nostettiin.

Nyt pelaaja voi päättää reitin kulkemalla seikkailijallaan uusiin koordinaatteihin. Tällöin pelaaja saa arkussa olevan aarteen itselleen ja saa itselleen reitin pituuden verran geokätkömerkkejä. Jos reitissä on kaksi koordinaattikorttia saa hän kaksi geokätkömerkkiä. Geokätkömerkkejä on kahta tyyppiä: Tradi ja multi. Näillä ei ole muuta eroa kuin, että multi on viiden tradin arvoinen. Kun reitti on suoritettu nostetaan taas uusi koordinaattikortti ja uusi reitti alkaa.

Kuva 5 - Tehtäväkortti kertoo pelaajan tavoitteen pelissä. Kuvan kortin tavoite on kerätä sininen jalokivi ja 7 geokätkömerkkiä.

Kuva 5 – Tehtäväkortti kertoo pelaajan tavoitteen pelissä. Kuvan kortin tavoite on kerätä sininen jalokivi ja 7 geokätkömerkkiä.

Aarrearkkujen typpillä on merkitystä (kuva 3). Jos arkku on suljettu, on aarre vain pelaajan itsensä etsittävissä. Jos taas arkku on avoin, niin kuka tahansa pelaaja voi käydä sen etsimässä. Jos arkun paikalla kortissa on rasti, on aarre piilotettu ja sen voi löytää vain lapion avulla (lapion voi saada toimintokorteista). Aarrekorteissa puolestaan on joko jalokivi, kultaharkko tai useampi vaihtoehto. Jos kortissa on useampi aarre, voi pelaaja päättää kumman aarteen valitsee.

Muut toimintokortit jaetaan kahteen ryhmään: apuvälinekortit ja estekortit. Apuvälineitä ovat kumivene, monitoimityökalu, oikotie ja lapio. Kumiveneellä pääsee kulkemaan vesireittejä nelinkertaisella nopeudella, monitoimityökalulla voi poistaa minkä tahansa esteen kartalta. Oikotiekortilla voi muuttaa yhden ruudun maastotyyppiä. Muutettuun ruutuun asetetaan erillinen laatta kertomaan tästä. Näin esimerkiksi tien läpi voi kulkea pysähtymättä siihen. Lapiokortilla voi puolestaan etsiä haudatun aarteen.

Estekortteja puolestaan ovat tukki, rikkoutunut silta, jästi (eng. hiker) ja kenkä (kuva 2). Tukki -kortilla voi maastoon asettaa esteen. Esteen läpi ei voi kulkea vaan se tulee kiertää. Kahta tukkia ei voi asettaa vierekkäin, eikä tukeilla saa tukkia pelaajan reittiä takaisin lähtöruutuun. Rikkoutunut silta puolestaan katkaisee tien joen yli. Näin pelaaja joutuu pysähtymään kulkiessaan tietä tai kiertämään rikkoutuneen sillan. Jästi tai hiker -kortilla voi asettaa pelilaudalle uuden jästin tai siirtää pelilaudalla olevaa jästiä. Ollessaan navigaatiomerkin vieressä, jästi estää navigaatiomerkin loggaamisen. Jästiä voi siirtää käyttäen siihen oman vuoronsa tai sitten tämän estekortin avulla, jolloin pelaaja voi myös siirtää seikkailijaansa. Kenkä -kortin voi puolestaan antaa omalla vuorollaan vastustajalle, jolloin hän menettää seuraavan vuoronsa.

Onko aarrejahti hauskaa?

Ensimmäisellä lukukerralla pelin ohjekirja vaikutti kelvottomalta. Pelin opetteluun kului useampi tovi. Ensimmäinen peli kesti opetteluineen varmasti kolme tuntia. Peli sinänsä on varsin yksinkertainen, kunhan vain hahmottaa mistä on kysymys. Toisellakin pelikerralla kun säännöt olivat jo osin unohtuneet, meni opetteluun aikaa ja peliä tuli pelattua hieman väärin. Ohjekirja on englanniksi, mutta on ilmeisesti käännös alkuperäiskielestä ja siksi laatu on heikohko.

Peli on lopulta aika yksinkertainen. Taktisia elementtejä on jonkin verran, kuten jästin ja muiden esteiden käyttö, mutta ei kovin paljon. Niinpä pelimekaniikka jää hieman ohueksi. Usean nopan käyttö ja kartan eri maastotyypit tuovat kuitenkin mukavaa vaihtelua muista peleistä ja lisäävät taktisia mahdollisuuksia. Lisäksi apuvälineet lisäävät taktikoinnin mahdollisuutta. Esimerkiksi kumivene on käytettävissä niin kauan kuin jompi kumpi seikkailijoista on vedessä, joten kannattaa pyrkiä pitämään aina toinen seikkailija vedessä,

kun kumiveneen on ottanut käyttöön.

Kuva 4 - Pelilaudalla liikutaan neljällä eri maastotyypillä heittäen maastotyyppiä vastaavaa noppaa.

Kuva 4 – Pelilaudalla liikutaan neljällä eri maastotyypillä heittäen maastotyyppiä vastaavaa noppaa.

Pelaajien välistä interaktiota pelissä on aika niukalti. Jonkin verran interaktiota luo se, että kaverin avoimia aarrearkkuja voi käydä etsimässä itsekin. Tällä tavoin voi varastaa toisen pelaajan huolella rakentaman reitin ja lunastaa geokätkömerkit itselleen. Lisäksi jästin liikuttelulla ja esteiden asettelulla voi tehdä kiusaa kaverille. Jästikortteja tulee kuitenkin sen verran harvakseen, ettei jästiä tule liikuteltua kuin pois omien navigaatiomerkkien tieltä. Niinpä tältä osin pelin tasapaino ei ole ihan kunnossa. Muutenkin toimintokortit tuntuvat olevan hieman kortilla. Tätä on helpotettu sillä, että pelin alussa pelaajat saavat yhden jästin ja tukin, jotka voivat asettaa pelilaudalle ilman toimintokorttia.

Peliä pelaa mielellään kunhan säännöt on saanut opeteltua. Joskin yhden pelikerran jälkeen kynnys aloittaa toinen tuntuu hieman korkealta. Niinpä sanoisin, että itsellä peli menee kategoriaan “voisi pelata silloin tällöin”. Jos vertaa vaikka Cache Me If You Can -peliin, niin sitä tekee mieli useasti ottaa useampikin erä kerralla. Vastaavaa tunnetta Treasure Hunt ei onnistu luomaan.

Peliä voi pelata 2-4 pelaajaa. Itse peliä tuli kokeiltua vain täydellä pelaajamäärällä. Uskoisin, että tällöin peli on hauskimmillaan, mutta on varmaan toimiva pienemmälläkin pelaajamäärällä. Pelin kestoksi luvataan 45 minuuttia ja se pitää aika hyvin paikkaansa ainakin helpoimmalla vaikeustasolla (paitsi ensimmäisellä pelikerralla, kun pitää opetella säännöt). Vaikeammilla tehtäväkorteilla voi olla, että peli hieman pitenee. Yksi peli tuntui kyllä hieman lyhyeltä helpoimmalla vaikeustasolla, joten sinänsä ei haittaa, jos peli tuosta pitenee. Peliä suositellaan yli 8 vuotiaille pelaajille. En kyllä näe mitään estettä, miksei hieman nuoremmatkin voisi peliä pelata. Lapselle peliä hankkiessa kannattaa kuitenkin huomata se, että ohjekirja on englanniksi, joten aikuisen apua tarvitaan alkuun pääsemiseksi.

Kuva 5 - Pelin eri elementit nimettynä.

Kuva 5 – Pelin eri elementit nimettynä.

Yhteenveto

Treasure hunt on Cache Me If You Can -peliin verrattuna varsin löyhästi kätköilyyn liittyvä. Toisaalta tämä on varmasti jästiystäville mieluinen juttu. Pelisessiossamme lautapeliharrastaja piti Treasure Hunttia kiinnostavampana kuin Cache Me If You Can -peliä. Ehkä teeman vaikutusta tai sitten ei. Itselleni Treasure Hunt oli miellyttävä kokemus, mutta jotenkin pidemmän päälle hieman puuduttava. Pelilaudalla tulee kuljettua aina mielestään optimireittiä seuraavaan kohteeseen. Aika paljon jää tuurin varaan – mihin omat ja pelikavereiden navigaatiomerkit sattuvat menemään. Onnella on aika paljon vaikutusta. Pelaajien välistä interaktiota on jonkin verran, mutta jotenkin toimintokorttien vähyydestä johtuen se tuntuu jäävän sivurooliin. Toisaalta voi olla, että pelikertoja ei vain kertynyt tarpeeksi eikä meidän peliporukkamme sisäistänyt vielä pelin kaikkia jippoja. Vaikka peli vaikuttaa yksinkertaiselta, niin se on kuitenkin aika monipuolinen.

Pelin grafiikka on huomattavasti miellyttävämpää kuin Cache Me If You Can -pelissä. Huomaa, että asialla on ollut taiteilija, eikä harrastaja. Pelin grafiikka on hyvää keskitasoa, mutta ei yllä hienoimpien lautapelien joukkoon kuitenkaan. Kyllä Treasure Hunttia ihan mielellään ottaa erän silloin tällöin, mutta en usko, että tämä jää peliporukkamme vakiopeliksi.

3gps5sta

 

Lisätietoa pelistä:

Pelin tekijän Catch me gamesin sivut

Treasure Hunt Boardgamegeek-sivulla

Geocachingshop.nl kauppa, jossa peliä on myynnissä.

Video, jossa pelin säännöt selitetään englanniksi: Osa 1, Osa 2, Osa 3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.