Haastattelussa Looking for a new love GIFF-filmin tekijät

  • by

GIFF:ssä nähtiin taas tänä vuonna monia hienoja filmejä ja omasta mielestäni taso oli noussut kaiken kaikkiaan todella hyväksi. Toki varmasti eroavia näkemyksiäkin löytyy. Sen olen miittijärjestäjänä huomannut, että joka vuosi loggauksissa sanotaan tason laskeneen 🙂 Eli mikäli loggauksia uskomme, niin tämä vuosi oli surkein koskaan. Mutta yleisö äänesti tänäkin vuonna suosikkiaan ja People’s choice palkinnon voittajaksi nousi Looking for a new love -elokuva Sveitsistä.

Looking for a new love -elokuvassa jästi etsii uutta rakkautta ja ymmärtää geokätköilyn idean ehkä vähän väärin ja sehän jos joku on hauskaa. Elokuva oli myös hienosti leikattu ja näytelty. Saimme haastatteluun elokuvan tekijät harogsin ja geocachingclownin, joilta kysyimme muutaman kysymyksen elokuvan taustoista. Alta pääset katsomaan myös Looking for a new love -filmin.

Mikä sai teidät tekemään GIFF-filmin? Inspiroiduitteko jostakin edellisten vuosien filmistä vai mistä ajatus lähti?

Kun harogs -nimimerkillä kätköilevä Roland kuuli ensikerran GIFF:stä, hänellä oli varsin pian mielessään oma tarina, jonka halusi kertoa. Muutama vuosi myöhemmin hän tapasi Jolandan ja Martinin (geocachingclown nimimerkki). Jolanda ja Martin olivat intohimoisesti tehneet filmejä jo aiemmin muissa yhteyksissä. Martin toimii myös kameramiehenä kansallisessa TV-yhtiössä, joten kokemusta kuvaamisesta löytyy.

Jotenkin sitten Rolandin keksimä tarina, yhteinen harrastus, erilaiset kiinnostuksen kohteet ja kyvykkyydet kohtasivat ja kaikkien mielestä homma vaikutti täydelliseltä projektilta GIFF:iin lähetettäväksi. Mitään kummempaa motivaattoria ryhmä ei tarvinnut, vaan jotenkin kaikilla syttyi liekki tehdä tämä projekti yhdessä.

Kun päätimme tehdä elokuvan, oli Sveitsissä talvi ja paljon lunta. Auki jäi milloin ehtimisimme kuvaamaan elokuvan. Lopulta kuitenkin kaikki sujui hyvin ja saimme filmin tehtyä ajoissa ennen elokuun deadlinea. Emme olleet ollenkaan varmoja pääsisimmekö finaaliin, joten teimme myös GIFF-miitin heti elokuvan lähettämisen jälkeen, jotta varmasti voisimme näyttää filmimme – edes lämppärielokuvana ennen HQ:n valitsemia finalisteja.

Millainen tiimi teillä oli tekemässä Looking for a new love -elokuvaa? Kuinka monta ihmistä osallistui projektiin?

Meitä oli kaiken kaikkiaan 12 henkilöä tekemässä filmiä – kaikki geokätköilijöitä. Joka elokuvan musiikki oli Commge nimimerkillä kätköilevän Georgin nauhoittama. Yksi sun toinen henkilö ilmottautui mukaan todella nopealla aikataululla: perjantaina ennen kuvausviikonloppua. Roolien jako oli melko spontaani. Jos enemmän väkeä olisi ilmoittautunut mukaan, niin ehkä joku muu olisi ottanut jopa pääroolin. Emme juuri keskustelleet rooleista, vaan kaikki vaan meni omalla painollaan.

Millainen työjako ydinporukalla oli?

Martin (Geocachingclown) keskittyi täysin työskentelyyn kameran takana. Jolanda piti huolta käsikirjoituksesta ja Roland yritti eläytyä hankalaa ja hänelle tuntemattomaan jästin rooliin. Tietenkin ennen kuvauksia ja niiden jälkeen, meillä oli erilaisia rooleja tuotannossa. Martin etukäteen pohti, miten käsikirjoitus voitaisiin toteuttaa elokuvassa ja kirjoitti muistiinpanot minkälaisia kuvia tarvitaan ja miten tarina kerrotaan. Kuvausten jälkeen Martin istui vielä tunteja tietokoneen ääressä editoiden kohtaukset yhteen kokonaiseksi teokseksi.

Oliko teillä kokemusta elokuvan teosta?

Kuten sanottua Martin on töissä kameramiehenä osa-aikaisena. Sen lisäksi tiimissämme oli hyvä kattaus teatteri, lava ja musiikkituotantokokemusta, mikä antoi sopivaa herkkyyttä tiimille kokonaisuutta ajatellen.

Siitä, että pääsimme finaaliin asti ja että yleisö piti filmistämme, saamme varmasti kiittää onnistunutta tiimityötä, hyvällä asialla olemme tuottamaa iloa ja kokemusta muista projekteista.

Elokuvassa kuvattiin kätköilyä jästin silmin ja se on toistaiseksi uniikki katsontakanta GIFF-elokuvassa. Mistä saitte idean käsikirjoitukselle?

Idea Looking for a new love -elokuvalle ei syntynyt kovin harkitusti. Emmekä myöskään tarkoituksella etsineet aihetta, jota ei ole käsitelty aiemmin GIFF-filmeissä. Emme edes tienneet kaikkia edellisten vuosien elokuvia.

Oikestaan koiranulkoilutusta tulee syyttää tarinasta. Roland usein tykkää pyöritellä erilaisia ideoita ulkoiluttaessaan koiraansa. Yksi sun toinen idea valmistuu koiran ulkoilutuksen aikana, niin myös idea käsikirjoitukseksi. Lenkeillä syntyvät ideat ovat jotkut valmiimpia syntyessään, jotkut vähemmän valmiina. Usein koiran ulkoilutuslenkillä syntyneet ideat jäävät vain ideoiksi, sillä aikaa toteuttaa niitä ei ole.

Kun Roland kertoi tästä ideastaan Martinille ja Jolandalle, niin he aloittivat työstämään sitä yhdessä ja siitä elokuva syntyi. Ei ollut mitään tietoista ajatusta, että tarina kuvataan jästin silmin, mutta niin vain kävi. Ei myöskään mitenkään tietoisesti haluttu erottua muista filmeistä, joita GIFF:ssä ollaan nähty aiemmin.

Kuinka kauan elokuvan tekeminen kesti?

Kaikki kohtaukset kuvattiin kahdessa päivässä. Yleisesti ottaen olimme kuitenkin kiireisiä elokuvan parissa useamman kuukauden. Jolanda ja Martin etsivät juuri oikeita kuvauspaikkoja. Kun paikat löytyivät, keskustelimme tarvittavasta tarpeistosta ja miten kuvauspäivinä työt etenevät. Sitten meidän piti löytää kätköilijät eri rooleihin. Ja sitten taas kun kaikki oli kuvattu, piti työskennellä jälkituotannon parissa, kunnes elokuva oli neljäminuuttinen. Lopuksi vielä työstettiin ääniraita ja musiikki elokuvan päälle.

Jos laskemme GIFF-tapahtuman järjestämisen mukaan, niin aikaa meillä meni yhteensä noin vuosi elokuvan tekemiseen.

Mikä oli elokuvan teossa vaikeita?

Meistä ei oikeastaan tuntunut, että mikään olisi ollut vaikeata. Työ oli hauskaa ja iloista. Kaikkein hankalin osuus oli ehkä elokuvan leikkaaminen. Filmin piti kyetä kertomaan tarina ilman puhetta. Tämä vaati Martinilta erityistä taitoa nähdä videokuvan kieli ja löytää hyvä tunnelma kuvatusta materiaalista.

Ehkä voisimme myös sanoa, että elokuvan teon jälkeen aika siihen asti, kun tieto finalisteista tuli, oli myös rankkaa. Nämä pitkältä tuntuneet hetket piti vain kestää. Päivänä, jolloin finalistit luvattiin julkaista keskustelu kävi kuumana tekijäryhmässä. Epäilimme jo, että GIFF:iä järjestävä Lackey Sven ei ollut herännyt herätyskellon soittoon laisinkaan sinä aamuna tai sitten hänen on pitänyt ajaa todella pitkä koukkaus hakeakseen donitseja matkalla töihin. Viesti ei vaan ottanut saapuakseen HQ:sta. Kun finalistit sitten lopulta paljastettiin olimme huojentuneita ja onnellisia.

Sattuiko kuvausten aikana hauskoja sattumuksia?

Oikeastaan koko kuvaus oli yhtä hauskaa sattumusta, kun nauroimme juuri kuvatulle materiaalille. Kyllä, nauroimme siis paljon kuvauspäivinä.

Päätöskohtauksen kuvaamiseen, jossa päähenkilö hieroo mutaa naamaansa, meillä oli oikeastaan vain yksi mahdollisuus. Muutoin Roland olisi joutunut käymään ylimääräisen kierroksen suihkussa. Niinpä hän heittäytyi hommaan oikein kunnolla ja hänen naamansa oli hieman tummempikin kuin oikeastaan tarvitsi. Se oli aika hilpeää.

Entäs sitten geokätköily yleensä, millaisista kätköistä pidätte?

Geocachingclown: PIdämme kätköistä, jotka on suunniteltu huolella yksityiskohtineen ja kertovat jonkin hienon tarinan. Kesällä 2019 teimme matkan Suomen halki. Kätköt, jotka kuuluivat Nothern Lights Geotouriin saivat hymyn huulillemme sillä ne olivat rakkaudella tehtyjä. Sellaiset kätköt ovat aivan mahtavia!

Harogs: Rakastan kätköjä, jotka johdattavat minut vuorille tai kauniisiin paikkoihin maaseudulla. Pääasiassa teen kävelyjä ja reissuja sellaisille kätköille yksin aikaisin aamulla, kun aurinko nousee. Usein matkustan perheeni ja koiran kanssa. Pidän myös kovasti multi- tai yökätköistä kavereiden kanssa. Yleisesti geokätköilyssä minulle on tärkeintä nautinto ja kokemukset, ei niinkään valtava kätkömäärä. Vaikkakin….. pakko myöntää, että silloin tällöin tilastot saavat minut kiinnostumaan jostakin asiasta ja seuraavat kätköreissut suunnittelenkin siltä pohjalta.

 Mikä on ikimuistoisin kätköilyhetkesi?

Geocachingclown: Ensimmäinen geokätkölöytömme oli erityinen meille. Olimme Ruotsissa lomalla ja halusimme kokeilla geokätköilyä. Heti kun olimme löytäneet ensimmäisen geokätkömme Ruotsista piti etsiä perään heti toinen. Yleisesti erittäin muistorikkaita hetkiä liittyy siihen, kun geokätköily vie jännittäviin paikkoihin, joita ei muutoin tulisi koskaan löydettyä. Nautin niistä hetkistä eritoten. En ikinä unohda kokemusta, jonka koin muutama metri ennen löytöä numero 777. Olin Sveitsin vuoristossa ja polku teki mutkan. Välittömästi tämän mutkan jälkeen olin äärimmäisen kauniin alppikauriin edessä. Kun sai kokea tämän majesteettisen eläimen niin läheltä (ehkä 10 metriä), meni iho ihan kananlihalle. En koskaan unohda tuota hetkeä.

Harogs: Muistelen usein geokätköjä, jotka aiheuttivat onnellisuuden tunteen sillä, että veivät minut pois mukavuusalueeltani. Yhä uudestaan koen myös ilon hetkiä auringonnousujen aikaan metsässä tai vuoristossa. Kätkö voi olla vaikka yksinkertainen PET-pötkö, kunhan se on saanut minut liikkeelle. Kolmen vuoden ajan olen geokätköillyt joulun vapaapäivinä ystäväni Commgen kanssa. Nämä viikot ovat olleet jokaisen geokätköilyvuoden kohokohtia.

Minkälaisia terveisiä haluaisitte lähettää suomalaisille geokätköilijöille?

Geocachingclown: Elätte maassa, missä todella kaunis luonto on todelinen voimavara. Nautimme matkastamme Suomeen viime kesänä todella paljon. Löysimme myös muutaman todella erityisen geokätkön mahtavista sijainneista. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään.

Harogs: Ikävä kyllä en ole ikinä päässyt käymään Suomessa, vaikka tunnen maata kohtaan jotain kummallista vetovoimaa. Mielestäni se on mahtavaa, että harrastuksemme on globaali, ja sitä harrastetaan kaikkialla. Tätä ilmaisi hienosti reaktiot, joita filmimme sai Suomesta ja muualta maailmasta: Samat asiat naurattavat. Ja kyllä… teillä on hieno elokuvantekotiimi Suomessa (Weellu & Harjus), joilla on mahtava huumorintaju ja pidän kovasti heidän filmeistään.

Kiitos haastattelusta Geocachingclownille ja Harogsille. Aivan mahtavaa, että he suostuivat hieman avaamaan meille filmin taustoja.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.