Haastattelussa: Harjus

Tällä kertaa saimme kätköilijähaastatteluumme 15 vuotta kätköilleen Harjuksen. Harjus on rekisteröitynyt geocaching.comiin 11.5. 2003, mutta kätköilyn hän katsoo alkaneen 15.5 2003, kun hän löysi ensimmäisen kätkönsä Pyynikki Ridge. Harjushan tunnetaan myös kätkötarkastaja Thymallus Thymalluksena ja Kiven Alla -verkkokaupan vetäjänä.

Miten aloitit kätköilyn?

Muistaakseni näin vuonna 2002 Itä-Savo -lehdessä tai jossain vastaavassa lehdessä jutun konfluenssipisteiden etsimisestä. Konfluenssipisteissähän ei ole mitään kätköä, vaan idea oli, että GPS-vastaanottimen avulla navigoidaan konfluenssipisteeseen ja otetaan kuva paikasta. Oli olemassa sivusto confluence.org, johon lähetettiin kuva GPS:stä, jossa oli näkyvillä konfluenssipiste. Muistaakseni näin tuolla sivustolla joskus myös PekkaR:n ottaman kuvan konfluenssipisteestä. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että konfluenssipiste on “tasa-asteluvut koordinaateissa”. Esimerkiksi tämän sivuston nimessä esiintyvä 61, 23 olisi konfluenssipiste, joka sijaitsee Punkalaitumelta lounaaseen. Tässä samaisessa jutussa oli myös infolaatikko, jossa mainittiin geokätköily ja geocaching.com. Tällöin kävin katsomassa sivustoa ekan kerran, mutta en oikein päässyt asiasta kärryille.

Tuolloin kätköjä oli Suomessa ehkä noin sata ja Tampereen alueelta en löytänyt tai osannut etsiä kätköjä, joten asia jäi. Myöhemmin siivosin selaimen bookmarkkeja, johon kuitenkin olin tallentanut linkin geocaching.comiin. Siivotessa päätin vilkaista sivua uudelleen ja huomasin geocaching.com etusivulle ilmaantuneen kentän, joka näytti uusimmat kätköt ja siinä oli sattumalta Pyynikki Ridge kätkö, joka oli vielä lähellä sen aikaista asuinpaikkaani.

Minulla oli Garmin GPS12, jonka oli saanut joululahjaksi kalastus- ja eräkäyttöön. Niinpä päätin kätkön nähdessäni lähteä etsimään kätköä. Ensimmäisenä tietenkin tulostin kätkökuvauksen, kuten tuohon aikaan oli tapana. GPS:n koordinaatit ja kohti Pyynikinharjua. Loppupisteelle pääsin heti ensimmäisellä yrittämällä, mutta kätköä ei löytynyt. Etsin kätköä kaksi kertaa, enkä vieläkään sitä löytänyt, joten laitoin kätkönomistaja Divinelle sähköpostia, että missähän kätkö mahtaa olla. Divine antoi hieman vinkkiä ja vihdoin löysin ensimmäisen kätköni.

Kun kätkön oli löytänyt, tuli olo, että seurataankohan minua. Tuli sellainen salapoliisifiilis. Jäi mietityttämään, että keitä ovat nämä muut mystiset henkilöt, jotka ovat kirjoittaneet nimensä logivihkoon. Minulle tuli vaikutelma, että pääsin jäseneksi tähän mystiseen salaseuraan. Aloin myös miettiä, että missähän kaikkialla näitä purkkeja on. Tuolloin kätköily oli todellakin vain harvojen juttu.

Mielestäni hauska yksityiskohta on myös se, että muutama ensimmäinen kätköni, jotka löysin, olivat filmipurkkeja, joten myös ensimmäinen oma kätköni oli filmipurkki, koska kuvittelin, että tällaisia niiden kätköjen tulee olla.

Kuvassa vasemmalla Garmin GPS 12

Millaista oli kätköilijän arkipäivä vuonna 2003?

Tosiaan silloin tulostettiin kätkökuvaukset. Suomessa oli noin 200 kätköä. Meillä oli kansio, johon kätkökuvaukset laitettiin talteen. Välilehdellä erotettiin löytämättömät ja löydetyt kätköt. Kuvauksia ei heitetty pois vaan ne säilyivät kätevästi kansiossa mukana, jos halusi palata jo löydetylle kätkölle.

Ei ollut älypuhelimia, eikä GPS-laitteessa ollut karttoja eikä kätkökuvauksia. GPS:ssä oli vielä sellainen “hauska” ominaisuus, että etäisyys päivittyi 10 metrin välein ruudulle. Niinpä piti aina kulkea vähintään kymmenen metriä, että näki uuden lukeman. Keksin kuitenkin, että on helpompi katsoa koordinaattilukemaa, joka päivittyi reaaliajassa.

Eka miitti, johon osallistuin, oli Suomen toinen miitti Hauholla. Jos tätä hakee geocaching.comista, niin miittiä ei löydy, koska siihen aikaan miitti muutettiin kätköksi tapahtuman jälkeen, kun miitissä piilotettiin muistokätkö. En tiedä mikä tässä oli idea, mutta niin vain tehtiin. Tuo miittipäivä on jäänyt mieleen, koska silloin tuli etsittyä 7 kätköä saman päivän aikana. Tätä pidin aivan mahtavana suorituksena ja monet ihmettelivätkin, miten noin monta kätköä voi etsiä päivässä. Myös Divine teki tuohon aikaan Helsinki Expedition -reissuja (Divinen reissuille antama nimi), joilla hän etsi 20-30 kätköä päivässä. Tuo tuntui tuohon aikaan aivan mielipuoliselta määrältä, että miten on mahdollista.

Tietysti myös kaikki loggaukset kirjotettiin tuohon aikaan englanniksi ja myös kätköjen logivihkoihin kirjoitettiin viestejä toisin kuin nykyään.

Tiekartat olivat myös kovassa käytössä, koska navigaattoreita ei ollut. Merkitsin tiekarttaan merkinnän, että missä kätkö suurinpiirtein on, jotta osasin ajaa paikalle. Kun karttoja alkoi tulla Garminiin, niin ne olivat aika huonoja ja ilman etukäteisvalmisteluja ei kyllä osannut sanoa, että missä ojat ja muut vesistöt menee ja miten kätkölle pääsee.

Miten kätköily on muuttunut vuosien varrella? 

Oslon reissulle vuonna 2005 hankittiin Pocket PC. Muistaakseni GSAK oli tuolloin jo olemassa ja GPX tiedostosta sai tehtyä HTML offline listauksen, josta näki kaikki kätköt. Vitsit tämä tuntui nykyaikaiselta, kun Pocket PC:ltä katseltiin kätkölistaa, että mitä voisi hakea. Ei tarvinnut enää paperia kantaa mukana!

Alkuaikoina oli harvinaista, että joku oli kuullut kätköilystä. Nykyään on melko harvinaista, että joku ei ole kuullut kätköilystä. Se on aika suuri ero. Tietysti teknologia on kehittynyt myös 15 vuoden aikana huimasti.

Kätkö- ja harrastajamäärät ovat kasvaneet paljon vuosien mittaan ja vaikka se on mukavaa, niin lajin suosion kasvun myötä on myös tullut negatiivisia seurauksia.

Alkuaikoina kätköt esittelivät enemmän jotakin paikkaa, joka tarjosi jotakin nähtävää. Nykyään kätköjä on joka paikassa, eikä ne välttämättä esittele mitään.  Suomessa ehkä ensimmäisenä haksu10 alkoi panostamaan myös itse kätköpurkin tekniseen toteutukseen ja nykyään vastaan tuleekin mitä kekseliäimpiä toteutuksia. Niitä ei alkuaikoina näkynyt laisinkaan.

Suomen kaikkien aikojen toinen miitti Hauholla.

Oliko 15 vuotta sitten jo matkalaisia liikenteessä?

Eka matkalainen löytyi Windy peak -nimiseltä kätköltä Kittilästä. Ihmettelin, että mikähän tämä matkalainen on ja miten sen kanssa toimitaan. Muistaakseni matkalaisen oli tuonut Suomeen joku saksalainen pariskunta. Menimme Muonion kirjastoon ja tutkimaan netistä, että mitenköhän tämä matkalainen saataisiin napattua kätköstä mukaamme. Tunsimme, että olemme ihan toopeja, kun emme osannut matkalaista kirjata. Lopulta homma ei onnistunut siellä. Myöhemmin, kun palasimme vaellusreissulta, niin lopulta tajusimme, mitä matkalaiselle piti tehdä. Katsoin myös pariskunnan profiilia ja huomasin siellä kuvan heidän kätköilyautostaan. Sen katolla oli suksiboksi ja pariskunnan oman väitteen mukaan suksiboksi sisälsi tulostettuna kaikkien maailman kätköjen kätkökuvaukset (tuohon mennessä).

Mitkä kätköt on jäänyt mieleen?

Pirunlinna Geochallenge Lempäälässä tulee ekana mieleen. Siellä muuten käytiin uudestaan HQ:n perustajien Jeremy Irishin, Bryan Rothin ja Elias Alvordin kanssa. Olen kuullut, että Bryan pitää Pirunlinna Geochallengea edelleen parhaana kätkönä ikinä.

Jyrki&Sari nimimerkin Voima Helsingin suunnalla on myös jäänyt mieleen. Kätkö oli aivan näkösällä ja lukolla suojattu. Tämä jäi mieleen, koska tuohon aikaan kätköjä ei juuri ollut piilotettu näkösälle ja ihmettelin, että jaa näinkin kätkön voi piilottaa. Kätkö on sittemmin jo arkistoitu. Ja pakkohan se on mainita myös Kauhua karkussa: Pahaa sutta ken pelkäisi -kätkö. Sen tekninen toteutus jäi aikoinaan mieleen.

Myös jautlandia ja etenkin Karhunpalvelus, Tervajorkin Firewood mystery, Tenukon kätköt ja haksun kätköt ovat ylipäätään jääneet mieleen hienoina.

Millaisista kätköistä pidät?

Nykyään jos menen uudelle paikkakunnalle kätköilemään, niin melkein menen suosikkipisteiden perusteella kätköille. Kätköjä on niin paljon, että pakko vähän valita. Luontokätköt, vaikka harvemmin tulee nykyisin niillä käytyä, ovat mieluisia. Luontokohteet ja hilavitkutinkätköt on molemmat mieluisia. Kätkötyypeistä tradi on oma suosikkini. Mysteereitäkin on kyllä kiva joskus ratkoa.

Miten päädyit geokätköilytavaroiden verkkokauppiaaksi?

Vuonna 2006 olin työttömänä ja tutustuin TeamEimi nimimerkkiin. Eimin pariskunta otti elämäntehtäväkseen työllistää minut. Hekin harrastivat kätköilyä ja rupesimme miettimään, että pitäisikö geocaching.comin tarjoamia tarroja, paitoja, matkalaisia ja muuta tavaraa ruveta tuomaan Suomeen ja myymään. Siitä se sitten oikeastaan lähti.

Hessut -nimimerkin miittiin Nuuksiossa saimme ekan kerran tavaraa myyntiin. Tavarat olivat juuri tulleet ja myimme niitä suoraan pahvilaatikoista. Kävin myös markkinointikurssilla ja siellä oli jonkinlainen lopputyö, joka piti tehdä. Ohjelmoin verkkokaupan lopputyönä itse, vaikken ollut aiemmin koskaan mitään ohjelmoinut. Siitä se verkkokauppa sitten lähti. Ensimmäinen puoli vuotta hommaa tehtiin palkatta. Ihan startup -henkistä hommaa siis.

Entä miten päädyit kätkötarkastajaksi?

Se taisi olla vuonna 2006, kun Captain Morgan soitti ja kysyi haluaisitko tarkastajaksi. Vastasin, että tämäpä tuli yllättäen, enkä ekassa puhelussa suoraan suostunut. Homma toki kiinnosti, mutta halusin tietää, mitä homma pitää sisällään. Lopulta suostuin, koska tuntui kiinnostavalta nähdä, miltä homma toiselta puolen näyttää.

Tuohon aikaan kätköilin paljon ja minulla taisi olla eniten löytöjä Suomessa. Kätköilin illat ja viikonloput ja kotio tullessa aloin tarkastaa kätköjä.

Nykyisin olen tarkastajana erikoistunut käymään läpi kätköjä, jotka ovat unohtuneet hyllylle tai joihin on laitettu “needs archived” -loggaus. Lisäksi käyn läpi kätköjä, joita on siirretty ja tarkistan onko kätkö siirretty liian lähelle jotakin toista kätköä. Nykyisin en juuri julkaise kätköjä, mutta käyn kyllä keskustelua muiden tarkastajien kanssa kätköistä, pitäisikö joku julkaista vai ei. Vastuualueellani on myös käsitellä valituksia, joita tulee kätköistä, jotka joku kokee häiritseväksi.

Vieläkö 15 vuoden jälkeen kätköily innostaa?

Kyllähän innostus on hieman hiipunut, kun katsoo löydettyjen kätköjen määrää. Jonain viikkona tulee etsittyä ihan vaan muutama kätkö, kun aiemmin tuli haettua paljon enemmän. Kätköily on kuitenkin joka päivä mielessä kaupan kautta ja tarkastajahommista. Ajatusmaailma on ehkä muuttunut siihen suuntaan, ettei kaikkia ole pakko etsiä, vaan etsii vaan ne parhaat, vaikka jo aiemmin mainitun suosikkipistemäärän perusteella.

Enää geokätköilystä ei ole sellaista pakkomiellettä kuin joskus oli. Esimerkiksi kun teki kätköilyputkea, oli pakko lähteä ulos kätkölle. Nykyisin kätköilyni on rennompaa, eikä väkinäistä hampaat irvessä vääntämistä.

Onko vielä saavuttamattomia geokätköilytavotteita?

Jasmer challenge on ollut työn alla jo jonkin aikaa ja se olisi kiva saada joskus suoritettua. Tiesitkö muuten, että olen ainoa kätköilijä, joka on etsinyt kaikki Suomen web-kamerakätköt? Myös siis ne, jotka on nykyisin arkistoitu.

Mikä on parasta kätköilyssä?

Alkuaikoina parasta oli salaseurameininki. Sai olla mukana uudessa jutussa, alkuvaiheessa, josta vain harvat tiesivät. Näki paljon uusia paikkoja. Tietysti edelleen, etenkin ulkomailla, kätköt vievät mielenkiintoisiin kohteisiin. Geokätköily antaa toki myös hyvän syyn lähteä ulkoilemaan.

Minulla on kätköjä Pirkanmaalla, Kiteellä, Kerimäellä ja Lapissa. Alusta asti on tullut reissattua paljon Suomessa, kun sukulaiset ovat pitkin Suomea. Niinpä geokätköily oli mukava harrastus, kun näki uusia paikkoja ympäri Suomea. Ja tietysti geokätköily sopii hyvin reissaamisen kaveriksi.

3 thoughts on “Haastattelussa: Harjus

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.