Geokätköilyaiheinen jouluruno #2

Jatketaan vielä Lumikellon kirjoittamalla toisella geojoulurunolla. Huomenna – jouluaattona – on sitten luvassa jotain ihan muuta, joten myös silloin kinkun syönnin lomassa kannattaa visiteerata tällä sivustolla uudemman kerran 😉

Tontun purkki

Hangessa pieni tonttunen tarpoo,
mennessään vielä naatteja arpoo.
Mennäkkö tänne, mennäkkö tuonne?
Missä on länsi, ja missä on luode?

 

Seisahtaa suuren kuusen luo,
voiskohan se olla tuo?
Kurkistaa ylös oksien lomaan,
näkeekin siellä pöntön soman.

 

Kätöset pienet oksaa hakee,
olishan se FTF tosi makee.
Sormet hipoo alinta oksaa,
ongelman tonttu äkkiä hoksaa.

 

Salilla käynti jäänyt taas on,
reppana siis aivan voimaton.
Juurella kuusen itkee ja huutaa,
jos olis noita käyttäisi luutaa.

 

Adrenaliini jyllää ja paukkuu,
tonttunen siinä kuustakin haukkuu.
“Sinäkin siinä niin pitkä ja ylpee,
lämmössäs kohta taidan kylpee!”

 

Potkaisee kuusta kerran kaksi,
tilanne muuttuu ehkä paremmaksi.
Kolisten tippuu pönttö puusta,
kiljunta kuuluu tontun suusta.

 

Päähän osui pönttö soma,
tontulla on nyt sarvi oma.
Pönttöä tonttu kääntelee,
sisällä sen jokin ääntelee.

 

Luukun avaa ja kummastuu,
posket äkkiä punastuu.
Kuvansa riistakameraan sai,
jossakin joku tutkii kai.

 

Pönttönen jää kuusen alle
tonttunen hipsii takavasemalle.
Joulua päättää rauhassa viettää,
ajtuksissaan kätkökavereita kiittää.

 

Kiitos mysteistä ja multeista,
kaikista tradipurkeista.
Rauhallista joulun aikaa,
antakaa joululaulujen raikaa!

                                                 -Lumikello 2016

2 comments

    1. Enpäs tiedä. Ei ole runoilija paljastanut, mutta eihän taide koskaan ole täysin irrallaan todellisuudesta 😀 Mutta samaa mieltä olen, että aivan mahtava runo tämäkin

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.