Tampereella Pyhäjärvessä on Pirkkalan alueella järven pohjassa kaksi tradikätköä Tarttuuko Teuvo ja Nappaako olli, jotka molemmat on piilottanut haatsu -nimimerkki. Nämä kätköt voi toki sukeltaa, mutta ne on tarkoitettu magneettikalastettavan. Tässä epäonnisia kokemuksia niiden etsimisestä 🙂
Ensimmäinen yritys
tputkonen viestitteli, että kiinnostaisiko lähteä katsomaan tarttuuko Teuvo? Ja kiinnostihan se. Sovimme retkipäivän, mutta lopulta tuolloin oli liian kova tuuli, jotta järvellä olisi ollut mukavaa ja leppoisaa magneettikalastella. Kalenterointi uuteen ajankohtaan ja matkaan.
Lähdimme Turrin satamasta liikenteeseen ja puoli tuntia myöhemmin magneetti plumpsahti veteen Pereellä. Lähistölllä oli vanha poiju, joka toimi merkkinä ja vihje kertoi kätkön olevan veneenmitan verran kohti Viikinsaaren laituria. Vaikka nyt tässä vihjeen kerron, niin en usko, että se kovin paljon kätköä spoilaa. Veneitä on eri mittaisia ja arvuuttelimmekin, mikähän on oikea mitta poijulta.
Hyvin nopeasti kävi ilmi, että homma tulisi olemaan neula heinäsuovassa -tyyppistä hakuammuntaa. Mitään tuntumaa siihen, mitkä kohdat vedenpohjasta oli magneetilla koluttu, ei saatu. Mukana ei ollut ankkuria niin vene lipui aaltojen viemänä ja paikkaa vaihdettiin tiheään. Jossakin logissa mainittu konsti virittää kahdesta pullosta merkkinaru voisi auttaa vähän hahmottamaan mistä olisi katsottu, mutta ei sekään kyllä hirmuisesti auttaisi.
Pari tuntia kalasteltiin Teuvoa pilkkimällä ja naaraamalla magneettia veneen perässä tuloksetta. Siinä oli samalla aikaa suunnitella, mikä voisi olla toimivampi tapa etsiä kätkö. Toki vedenalainen kuvausdrone olisi ehkä paras, mutta sellaista ei ollut saatavilla ja hankintakustannus tuntui kohtuuttomalta kahta kätköä varten. Toki siitä varmasti muutakin iloa olisi ollut.
Päätimme lähteä katsomaan nappaisiko Olli paremmin kuin Teuvo. Siinä missä Teuvo oli lähellä rantaa ja uitavissa rannasta, niin Olli oli sitten kauempana. Täällä pohja oli selkeästi kivikkoisempi ja magneetti äkkiä tarttui kivenkoloon ja sitä sai irrotella. Hetki ongittiin ja sitten jotain nappasi magneettiin. Tunnelma veneessä nousi mutta voih. Kun magneetti tuli pinnalle oli siihen tarttunut pohjaan joltakin jäänyt uistin. CITOsimme tämän toki pois järvestä, mutta mieluusti olisimme myös kätkön napanneet. Kun kätköä ei hyvästä yrityksestä huolimatta löytynyt, päätimme heittää oikean uistimen veteen ja siirtyä kalastamaan toisella tapaa. Mutta Teuvolle ja Ollille palaisimme vielä.
Toinen yritys
Ensimmäisen kerran jälkeen tputkonen päätti hankkia endoskooppikameran ja testata, miten sillä saisi kuvattua järven pohjaa. Viikon odottamisen jälkeen kamera saapui ja ensimmäiset testit tehtiin Pirkkalan Vähäjärvessä. Harjanvarteen kiinnitettiin kamera ja vesitiivis otsalamppu. Sitten vain mukava asento ja ihmettelemään padista vedenalaista elämää. Näkymä oli hyvä ja homma toimi hienosti.
Niinpä pakattiin tavarat toiselle yritykselle ja mukaamme liittyi maripa, joka toi myös oman magneettinsa, niin syöttejä oli enemmän. Tällä kertaa otimme myös ankkurin, niin pystyi keskittymään yhteen alueeseen kerrallaan veneen reunoilta ja sitten ottaa pieni siirtymä. Odotukset olivat korkealla, vaikka kapteeni tputkonen kyllä muistutti, että pessimisti ei pety.
Tunnin ajan kuvailimme järven pohjaa ja ongimme. Saaliksi saimme veneemme ankkurin, jonka palautimme takaisin pohjaan. Näimme myös viemäriputken pätkän pohjassa ja tiilen. Kätköstä ei nähty vilaustakaan. Kameran kuvassa oli yllättävän paljon kuplia, mutta kun lopulta osasi katsoa kuvaa oikein, sillä näki kyllä pohjan kohtuu hyvin.
Tunnin käytön jälkeen kamera sitten pimeni. IP67 luokiteltu kamera lupaa kestää metrin upotusta 30 minuuttia. Eli kamera tuplasi keston ja syvyyden. Pimennyttyään se ei toennut ennen kuin seuraavana päivänä kuivuttuaan riittävästi. Kun kamera pimeni, alkoi tunnelma vähän laskea, eikä Teuvosta nähty jälkeäkään tälläkään kertaa.
Päätimme käydä kuitenkin kokeilemassa nappaako Olli paremmin. Mutta eipä sekään napannut. Surmasan seikkailusta Ollin kanssa lukiessa tuli selväksi, kuinka haastavassa paikassa kätkö voisi olla. Tälläkin kertaa siis palasimme rantaan vain kahden sininaaman kera ilman löytöjä. Alla vielä video Vähäjärveltä kameran testaamisesta.
Magneettikalastusta uudestaan?
Sen verran tupladenareista jäi hampaankoloon, että tänne pitänee palata. Mutta ehkä sen jälkeen, kun joku on taas löytänyt kätkön ja varmistunut, että ne on magneetilla ongittavissa. Ilmeisesti kätköjä ei ole mitenkään ankkuroitu paikalleen, jolloin vesi voi kuljettaa niitä jonkin verran ja etenkin Olli voi jumiutua kiven koloon, josta sitä ei magneetilla saa.
Onkiessa tuli myös tputkosen kanssa pohdittua, miten tällaisen kätkön voisi toteuttaa niin, ettei se ole liian vaikea ongittava. Sekin voisi kuitenkin olla hauska kätkö ja ei olisi liian vaikea löytää. Magneeteissa kuitenkin nostovoimaa riittää ankkuriinkin, joten ehkä kätkössä voisi olla kiinni jokin metallilevy tai kiekko, johon olisi tarkoitus magneetilla osua ja nostaa se ja purkki tulisi mukana. Siltikin kätkö pitäisi kyllä jotenkin ankkuroida, jottei se siirry kävijöiden välillä eri paikkaan. Vesillä on kuitenkin hankala ilman tarkkaa merkkiä tietää mikä on juuri se oikea kohta, missä kätkö oli.
Mutta katsotaan paluuta Teuvolle ja Ollille ja keksimmekö lisäapuvälineitä kätkön löytämiseen. Vinkkejä otetaan vastaan kommenteisssa 🙂