Kofola on kolajuoma Tsekkoslovakiasta, joka on tehty koville kätköilijöille. Esimerkiksi maailmantilaston kolmospaikkaa pitävä MT-Jonea vannoo juoman nimiin. Kovat kätköilijät varaavat geoauton takapenkin yksinoikeudella Kofola-juomalle, jota on hyvä pitää lukuisia koreja mukana kätköilyreissuilla. Koskaan ei tiedä milloin kiperä tilanne yllättää ja josta sihijuoma voi kätevästi pelastaa kätköilijän.
Esimerkiksi jos olet vierailulla Transnitriassa, koska tottakai jokaisen itseään kunnioittavan kätköilijän tulee etsiä myös Transnitrian ensimmäinen kätkö ja saada väritettyä myös tämä maa-alue maapallolta vihreäksi, niin Kofola niminen juoma voi olla oivallinen valinta matkalle mukaan. Transnitriahan on alue, joka virallisesti kuuluu Moldovalle, mutta eräät muutkin valtiolliset toimijat ovat alueesta olleet kiinnostuneita ja Transnitriaan pääsy ei ole ihan selvä juttu edes Moldovasta käsin. Niinpä rajaviranomaiset saattavat mielivaltaisesti pysäyttää sinut matkalla kätkölle ja mahdollisesti jopa pidättää ilman syytä. Mutta jos matkassa on tätä Tsekkoslovakian herkkua, niin rajaviranomainen saattaa vain pyytää korin pari Kofolaa ja matka jatkuu iloisesti kohti kätköjä. Voit vielä lähtiessä huikata, että tulen takaisin pian jos Kofolat loppuu.
Toki Kofola sisältää myös noin 56% enemmän kofeiinia kuin esimerkiksi Coca-Cola, niin kätköreissuilla, kun alkaa silmäluomet painaa, niin Kofola virittää kätköilijän vielä jatkamaan matkaa. Hyvänä puolena on myös se, että Kofolassa on noin 30 % vähemmän sokeria kuin Coca-Colassa, joten painokin pysyy hieman paremmin kurissa litkimällä mieluummin Kofolaa ja kätköilemällä intensiivisesti.
Mikä ihmeen Kofola?
Kofola ei varmasti ole kovin tuttu juoma suomalaisille kätköilijöille. Kofolaa on pääosin myynnissä vain Tsekeissä ja Slovakiassa, joten varastoja pitää täydentää kätköillessä tuolla alueella. Toki varmasti nykypäivänä jostakin Suomestakin tätä eliksiiriä löytää ja verkkokaupat toki palvelee.
Kofola on siis alunperin Tsekkoslovakialainen hiilihapotettu kolajuoma, jota tuottaa saman niminen yritys. Alunperin Kofola kehitettiin instituutissa, joka tutki erilaisia kasveja lääketieteellisiin tarkoituksiin, Prahassa vuonna 1959. Tutkimuksessa oli tarkoitus löytää uusia käyttötarkoituksia ylijäämäkofeiinille, jota syntyi kahvin paahtamisen prosessissa. Tästä tuloksena saatiin tumman väristä hapanimelää siirappia, joka sai nimen Kofo, josta sitten tuli pääraaka-aine uudelle limpparille, joka nimettiin Kofolaksi. Kauppojen hyllyille juoma saapui 1960.
1960- ja 1970-luvuilla juomasta tuli erittäin suosittu kommunistisessa Tsekkoslovakiassa ja Kofola kilpailikin onnistuneesti läntisten kolajuomien Coca-Colan ja Pepsin kanssa, jotka tulivat Tsekkoslovakian markkinoille 1968 (Coca-Cola) ja 1974 (Pepsi). Nämä läntiset sihijuomat olivat kuitenkin verrattain kalliita ja niitä pidettiinkin yläluokan herkkuina. Niinpä edelleen tänä päivänä Kofola on suosittu vaihtoehto juomaksi Tsekkiläisissä ja Slovakialaisissa ravintoloissa, joissa sitä kaadetaan suoraan hanasta lasiin. Kofola tuodaan ravintoiloihin tyypillisesti tynnyreissä (keg), joista se lasketaan tuoppiin.
Kofo -siirappi on siis Kofolan pääraaka-aine. Sen lisäksi sen maku koostuu 14 erilaisesta yrttisestä ja hedelmäisestä raaka-aineesta kuten omena, kirsikka, mustaherukka, erilaiset yrtit, sokeri ja maissisiirappi sekä karamelli. Tarkka resepti on toki muiden kolajuomien tapaan tarkasti vartioitu salaisuus.
Kolajuomat järjestykseen
Jos Kofolan kittaaminen tekee kovan kätköilijän, joka selviää tiukasta paikasta lahjonnalla, niin pitäähän sitä maistaa ja selvittää miten se istuu suomalaiseen makuun. Niinpä hamstrasimme lähikaupan kolahyllyltä viisi verrokkia ja maistelimme, mikä kolajuomista maistuu mielestämme parhaimmalta.
Erittäin tieteellisin menetelmin pisteytimme juomat neljässä eri kategoriassa: Tuoksu, väri, suutuntuma (onko paljon kuplia, jne) ja maku. Jokaisessa neljässä kategoriassa jokainen juoma arvioitiin asteikolla 0-5 ja tuomareilla oli mahdollisuus antaa myös puolikkaita pisteitä. Mitään tarkempaa ohjetta asteikon käyttöön ei ollut vaan jokainen makutuomari sai itse päättää miten asteikkoa käyttää. Tuomareina toimivat kätköilijänimimerkki Weellun jäsenet A ja W sekä Kisukamu ja Maukisuli. Maistelu ei ollut sokkomaistelu, joten mielikuvat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tosin Maukisuli ja Kisukamu eivät ole juuri kolajuomia ennen testiä juoneet, joten heillä merkin aiheuttama bias on pienempi. Alla kolatestin tulokset.
W:n suosikki oli perinteinen Coca-Cola. A:n lemppari oli niukasti Dr. Pepper. Maukisulin suosikki oli testin yllättäjä Coop Cola, joka oli myös Kisukamun mieleen. Kisukamun ykkössijan tosin jakoi Pepsi Coop Colan kanssa. Alla avaamme hieman perusteluja juomittain.
Yhteispisteissä raadin suosikiksi nousi hieman yllättäen Coop Cola, joka oli kyllä maultaan ja suuntuntumaltaan oikein mainio kolajuoma. Kovien kätköilijöiden kolajuoma Kofola jäi makuun tottumattoman raatimme arvioissa pitämään jumbosijaa. Ehkä meistä ei vain ole koviksi kätköilijöiksi.
Coca-Cola
Coca-cola on tuttu juoma monille. Makutestissä heti Cokista lasiin kaadettaessa todettiin, että väri on juuri oikea kolajuomalle. Kisukamu kyllä totesi, ettei pidä ruskeasta värinä ja lasissa oli ruskeaa väriä, joten antoi väristä nolla pistettä. Tuoksussa oli hyvä kolan raikas tuoksu. Suuntuntumasta raatilaiset totesivat, että kuplat katoavat melko nopeasti suussa, joskin kuplia on paljon. Nuoremmat raatilaiset olivat sitä mieltä, että kuplia on juomassa liikaa. Mausta pidettiin, mutta myös moitittiin liikaa makeutta.
Pepsi
Pepsin väri oli Colan kanssa hyvin samanlainen ja raatilaiset ei saanut eroja tässä Coca-colan kanssa paitsi Kisukamu, joka nuorimpana oli sitä mieltä, että ruskeaa on vähemmän ja antoi merkittävästi enemmän pisteitä väristä. Tuoksu oli miedompi raatilaisten mielestä kuin Cokisessa. Suutuntuma Pepsissä on pehmeämpi kuin Cokiksessa ja kuplat viipyvät suussa pidempään. Kisukamu intoutui sanomaan, että juoma tuntuu hyvältä suussa. Kisukamun mielestä maku oli miedompi kuin Cokiksessa. Jäsen A oli alkuun maistavinaan lievää saippuan makua, mutta uudemmalla siemauksella sitä ei enää ollut havaittavissa.
Kofola
Kofolaa kun kaatoi lasiin, niin huomasi heti, että väri on vähän vaalempi ja enemmän ruskea kuin kahdessa aiemmassa kolajuomassa. Tuoksussa haistettiin kardemummaa ja mausteisuutta sekä yrttisyyttä. Nuorempien kätköilijöiden mielestä tuoksu toi mieleen joulupiparit.
Kofolassa oli selkeästi vähemmän kuplia kuin kahdessa aiemmassa kolajuomassa ja suutuntuma jäi vähän lässyksi. Mausta tulee mieleen hieman Jägermaisterin ja kolan yhdistelmä, ilman tietysti alkoholin pistävyyttä. Selkeästi yrttinen maku. Nuorempien mielestä maku oli liiankin mausteinen, eikä juoma oikein tehnyt kauppaansa.
Coop Cola
Tämä sai spontaanit kannustushuudot heti avatessa, sillä oli ensimmäinen ja ainoa pullo joka piti pienen poksahduksen ja reilun sihinän avatessa. Nuoret kätköilijät iloitsivat! Väri oli taas samankaltainen kuin kahdessa ensimmäisessä testin kolajuomassa – eli hyvin tumma. Maukisulin mielestä tuoksu toi mieleen kirpeän kolapullokarkin irtokarkkihyllyiltä ja koska se oli hänen lempparinami, niin kolajuoma toi hyvin mielleyhtymiä jo ennen maistiaisia. Myös Kisukamu totesi tuoksun olevan “sikahyvä”.
Suutuntuma Coopin colassa on tasapainoinen, eivätkä kuplat hyökkää liiaksi päälle. Maussa enemmän kolamaisuutta toivottiin ja sokeri maistui hieman liikaa.
Pirkka / K-Menu Cola
Tässäkin juomassa oli kiva tumma kolajuoman väri. Tuoksussa oli miedosti saippuainen filis W:n mielestä. A:n mielestä tuoksu oli hyvä. Suutuntumaltaan K-Menu cola vaikutti siltä, että siinä on paljon pieniä kuplia. Raatimme oli tästä yksimielinen Kisukamua lukuunottamatta. Jotenkin suutuntuma jäi vajaaksi, kuten myös makukin. Kolan makua ei ollut riitävästi ja tuntui, että juo hiilihapotettua sokerilientä.
Dr. Pepper
Vähän kuin bonuksena testiin päässyt Dr. Pepper oli odotuksissa varsin eri makuinen kuin muut juomat. Tuoksussa jo oli runsaasti kirsikkaa. Väri oli kolalle tyypillisen tumma – ei huomautettavaa siltä osin. Dr. Pepper on erittäin vaahtoava ja suutuntumakin on sellainen, että kolajuoma miltei vaahtoa suussa (vaikkei sitä oikeasti tee). Maku oli odotetun kirsikkainen kolajuoma. Erittäin makean makuinen juoma. Kisukamu ja Maukisuli olivat samaa mieltä, että juoma tuntuu hieman karhealta suussa. He tuntuivat ymmärtävän hyvin mitä sillä tarkoitetaan, vaikka W:lle tämä ei auennut. Myöskään Dr. Pepperin makua he eivät niin kovasti arvostaneet. A ja W sen sijaan tykkäsivät mausta paljon.
Mistä kyse?
Jos jaksoit lukea tänne asti, niin varmasti ihmettelet onko helle pehmittänyt Weellun pään. Varmasti niin on käynytkin, mutta ehkä tässä enemmän on kyse liian pitkälle viedystä vitsistä 🙂 Ja on siis totta, että kovat geokätköilijät juovat valtavia määriä Kofolaa ja Kofolan avulla on selvitty yllättävistä kiperistä tilanteista geokätköilyn ohessa – eli kyse on tarinoista, joita kuulee miiteissä maailmalla. Ja olihan se hauska pitää pieni makutesti kolajuomista lasten kanssa, vaikkei se oikeasti mitenkään liity kätköilyyn. Kiitokset Harjukselle, kun jaksoit tuoda pullon Kofolaa testiin Prahasta. Ehkä ensi postauksessa taas palaamme blogin viralliseen aiheeseen.