Näin tehtiin GIFF 2019 finalisti – Being Stealth

  • by

Tämän vuoden GIFF -filmimme Geocaching Documentary from Finland – Being Stealth pääsi 16 finalistin joukkoon ja vielä pärjäsi vallan mainiosti voittaen kätkötarkastajaraadin äänestyksessä Signal Award palkinnon jaetulla ykköstilalla espanjalaisen AlboGIFF_Teamin A Normal GEOday -filmin kanssa. Avaamme Harjuksen kanssa tässä kirjoituksessa hieman taustoja elokuvan teosta eli näin tehtiin GIFF 2019 finalisti – Being stealth.

Tätä kuvakulmaa ei lopulta filmissä nähty.

Braija toimii, mutta ideoita tarvitaan

Alusta asti oli selvää, että teemme uuden Braija -filmin GIFF:iin. Muutama vaihtoehtokin kyllä oli keskusteluissa, mutta silti olimme päättäneet hyödyntää iloista hahmoa uudestaan. Idea vain tarvittiin elokuvalle. Pohdiskelimme, että pitäisikö tuoda Braija kesään vai pitää talviteema. Lopulta vuodenajan suhteen päädyimme talveen, koska se toisi yleisölle tuttuuden tunteen ensimmäiseen elokuvaan. Samalla kyllä tiedostimme riskin, että elokuvasta voi tulla liian samankaltainen ensimmäisen osan kanssa.

Erilaisia teemoja filmille pyöriteltiin ja ainakin itse olen autuaasti unohtanut suurimman osan niistä. Muutamia ideoita saimme heti Tampereen geofilmifestivaaleilla, kun porukka intoutui ideoimaan, että mitä Braija voisi jatko-osassa tehdä tai mitä sen olisi jo ensimmäisessä osassa pitänyt tehdä. Lopulta kätköily auttoi meitä ja idea kirkastui. Huomaamattomana oleminen on osa kätköilyä, eikä sitä ole liiaksi GIFF-elokuvissa nähty. Toisin kuin vaikka FTF-hunttia, mikä takavuosina tuntui olevan teemana joka toisessa elokuvassa.

Nuotioaloitus jäi lopulta melko lyhyeksi kohtaukseksi uudessa filmissä.

Huomaamattomana olemiseen tuli muutama idea ja päällimmäisenä niistä oli mielessä jälkien peittäminen talvella kätköllä käydessä. Eräs mieleentullut tapaus taisi olla sattunut Harjukselle, joka oli käynyt kätköllä saman päivänä jonkun kanssa, mutta tullessaan kätköpaikalle maasto oli kuin kukaan ei olisi paikalla käynytkään. Jäljet oli peitetty taidokkaasti ja jos kaikki toimisivat näin, niin ei talvella syntyisi polkuja kätkölle. Tästä siis idea elokuvan haravointikohtaukseen. Toki elokuvaa varten oikean maailman tapahtumia piti hieman liioitella. Saattoi olla, että joku mainitsi myös jälkien peittämisen edellisen vuoden GIFF:n jatkoilla.

Kohti kuvauksia

Jälkienpeittämisidea ja edellisestä elokuvasta pois leikattu juttu kätkön kaivamisesta jään alta takataskussa lähdimme suunnittelemaan uutta filmiä. Jälkimmäinen ideoista kuvattaisiin uudestaan uuteen filmiin, sillä edellistä filmiä varten kuvattu kohtaus oli huonolaatuinen, eikä sitä voinut käyttää.

Jälkienpeittämiseen sain vision, että se pitää kuvata dronella ja zoomataan ulos, jolloin vielä alleviivataan homman järjettömyyttä näyttämällä, kuinka kaveri haravoi “erämaassa” jälkiä pitkän matkan. Aluksi mietin kuvaavani drone-kuvat itse, mutta onneksi tajusin kysyä vvv:tä mukaan avustamaan. Omat lennätystaidot huomioiden vastaavan tuloksen saaminen olisi kestänyt itseltä huomattavasti kauemmin.

Odotimme sopivaa kuvauskeliä ja lopulta, kun tammikuussa satoi lunta päätimme kuvauspäivän nopeasti ja eräänä lauantaina (vai oliko se sunnuntai?) aamulla kurvasimme kuvauksiin.

Ensimmäinen kuvauspäivä

Katselimme kartalta sopivan metsäistä paikkaa, jossa olisi myös riittävän pieni järvi. Dronekuvausidea oli jalostunut siihen, että pitää olla pieni metsälampi, joka saadaan kokonaisuudeessaan kuviin. Lempäälän Asemakylästä löytyi lupaava paikka ja lopulta sitä käytettiinkin kuvauspaikkana. vvv:n saapumista odotellessa kuvasimme ensimmäisenä kohtauksen, jossa Braija hakkaa jäätä irti. Homma onnistui melko hyvin. Hieman tosin harjuksella oli hakemista roolin kanssa ja monissa kuvissa Braija esiintyi todella vakavana tai väsyneenä.

Pienellä ohjaajan piiskauksella saimme kuitenkin melko hyvät kuvat talteen. Tässä vaiheessa vvv:kin oli jo saapunut paikalle ja siirryimme kuvaamaan drone-kohtausta. Järven jään päälle oli noussut hieman vettä, joka alkuun arvelutti meitä, mutta lopulta osottautui siunaukseksi. Kun harjus käveli jäällä jäi täydelliset tummat jäljet näkyviin, jotka näkyisivät hienosti ilmasta käsin. Etukäteen pelkäsin kuinka kontrasti riittää jälkien näkymiseen, kun vastasatanut lumi on kuitenkin niin valkoista kuvissa. Lopulta kohtauksen kuvausten jälki oli todella hyvää.

Ensimmäisenä kuvauspäivänä kuvasimme vielä lakanan alle piiloutumisen. Idea tuli äkkiseltään juuri ennen kuvauksia ja otin tarvittavan rekvisiitan mukaan. Tässä vaiheessa ei vielä ollut hajua toimiiko idea ollenkaan. Lopulta kuvausten jälkeen tästä tuli melkeinpä oma suosikki dronekuvien lisäksi koko elokuvassa. Yksinkertainen nopea kohtaus. Kuvat onnistuivat varsin hyvin, vaikka melko yksinkertaisella kaavalla tässäkin edettiin.

Lopuksi vielä kuvattiin alku haravointikohtaukselle sekä elokuvan aloittava nuotiokohtaus. Siinä ensimmäinen kuvauspäivä sitten olikin. Jo edellisen filmin ajalta tutulla työskentelytavalla laitoin materiaalin läjään nopeasti kuvausten jälkeen. Valitsin onnistuneimmat kuvat ja yhdistin ne ja tein jonkinnäköisen leikkauksen, josta saa suuntaa mikä on filmin kesto ja miltä se näyttää.

Eka demo

Kun ensimmäinen vedos oli valmis, oli filmillä kestoa vajaa kolme minuuttia. Edellinen elokuva kuvattiin maaliskuussa ja silloin valoa on jo paljon enemmän. Nyt kuvattiin tammikuussa ja vaikka oli kirkas päivä, niin kuvat näyttivät harmailta. Vaikka jälkikäsittelyllä voi jotain tehdä, niin täysin samaa valoista tunnelmaa ei saatu filmille. Myös Braija vaikutti vähän alakuloisemmalta.

Versio kertoi meille, että lisämateriaalia tarvitaan. Samoin olisi hyvä, jos lisämateriaali olisi iloisempaa vielä. Niinpä piti ideoida. Olimme jo pitkään miettineet miten voisimme tuoda erään ikonisen Suomen talven elementin eli avantouinnin elokuvaan. Samoin teemaa (huomaamattomana oleminen) pohtiessamme tulimme tulokseen, että kaupunkikätköily on iso osa huomaamattomuutta. Niinpä sovimme samoin tein toisen kuvauspäivän, jolloin kuvattaisiin urbaanissa ympäristössä. Tämä olisi Braijalle jotain uutta.

Toinen kuvauspäivä

Toinen kuvauspäivä oli helmikuussa, kun saimme sovittua Nokian talviuimareiden kanssa, että kuvaamme avantokohtauksen siellä. Saavuimme aamulla paikalle ja kaikki vaikutti hyvältä. Sauna oli lämpiämässä ihan meitä varten ja päästäisiin laiturin viereen sukeltelemaan jääkylmään veteen. Kun harjus oli menossa saunaan, se ei ollutkaan lämmin. Pienellä selvittelyllä ja puhelinsoittelulla kävi ilmi, että saunassa oli jokin vika ja sitä ei saataisi lämpimäksi. Eli kylmän avannon vastapainoksi harjus pääsi vain lämpimään suihkuun.

Vedessä temppuileminen ei myöskään ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelimme. Kohtauksessa oli ideana vain, että Braija nousee vedestä katsoo vasemmalle ja oikealle ja sukeltaa takaisin veteen. Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä paras idea kuitenkaan. Vedessä näyttely osottautui hankalaksi. Braija ei voinut puhua, koska harjuksen henki salpaantui ja Braijan äänellä iloisesti puhuminen oli mahdotonta. Eli emme oikein voineetkaan kuvata muuta kuin mitä oli ajateltu ennakkoon. Myös sukeltaminen vaikutti hankalalta. Harjus tuli aina pintaan yrittäessään painua pinnan alle.

Kuvasimme 4-5 kertaa vedessä ja harjus kävi välissä kuumassa suihkussa. Toiminnallinen aika veteen menon jälkeen oli noin 30-60 sekunttia ennen kuin harjus ilmoitti, että pakko mennä lämmittelemään. Oli siis suunniteltava jokainen sekuntti huolella etukäteen. Lopulta harjus sanoi, ettei enää pysty ja totesimme, että ehkä meillä on tarvittavat kuvat tallessa. Jäin vielä kuvailemaan action-kameralla vedenalaisia kuvia muutaman, jotta saisin mahdollisuuksia leikkaukseen. Näitä olisi jälkiviisastellen pitänyt ottaa vielä pari lisää.

Kun avannosta oli selvitty, päätimme suunnata kaupunkiin kuvaamaan muutaman urbaaniotoksen. Sovimme kuvauspaikaksi rautatieaseman, koska siellä olisi aina paljon väkeä liikenteessä. Ilman mitään suuria ideoita lampsimme paikalle ja katsoimme mitä keksisimme. Löysimme sopivan paikan kuvata ja kamera käyntiin. Tai ehkä siinä minuutti keskusteltiin etukäteen, että mitä Braija voisi tehdä. Kuvasimme materiaalia ja se onnistui hyvin. Braija oli tänään huomattavasti iloisempi. Löysimme muutaman hyvän kuvakulmankin, joita jälkiviisaana olisi voinut hyödyntää paremminkin, mutta koska tekemisemme on niin ad hoc -henkistä, niin eipä tullut silloin mieleen. Olisi meinaan ollut järkevää elokuvallisesti leikata jästien ihmettelyä kahvilapöydässä siihen väliin, jossa kuvaamme rautatieaseman sisältä Braijan temppuilua.

Toinen versio

Jälleen kuvausten jälkeen tein uuden leikkauksen. Hioin vähän aiempia otoksia ja lisäsin materiaaliin urbaaniotokset. Jo kuvatessa ajattelimme, että otamme kaupunkikohtaukset filmin alkupuolelle ja avanto voisi olla lopussa “loppuvitsinä”. Helmikuussa kuvatut kaupunkikohtaukset toivat vähän valoa harmaaseen yleissävyyn ja Braijakin oli hyväntuulisempi. Elokuva alkoi toimia paljon paremmin. Loppuun lisätty avantokohtaus kyllä hämmensi koeyleisönä toimineita perheenjäseniä. Kuoleeko Braija siinä lopussa? Hautaatteko hahmon? -tyyppisiä kommentteja tuli kohtauksesta.

Mietimme, että pitäisikö kohtaus siirtää elokuvan alkuun. Ehkä veden pinnalle jäävä karvahattu pitäisi leikata pois, koska se aiheuttaa fiiliksiä Braijan kuolemasta. Lähes viisiminuuttiseksi paisunut filmi oli kuitenkin nyt sellainen, että siitä saisi elokuvan eikä lisää tarvitsisi kuvata, joten oli aika siirtyä isommin jälkituotantovaiheeseen.

Alla muutamia poisleikattuja otoksia, mm. yllä mainitun avantokohtauksen raakaversio. Lisäksi mukana on vähän vähemmän iloista Braijaa.

Jälkituotanto

Leikkasin keväällä vielä yhden version elokuvasta, joka oli edelleen liian pitkä. Sitten homma jäi hautumaan. Lopulta kesällä deadlinen lähestyessä taas tartuin toimeen ja rupesin hiomaan leikkauksia ja lopulta filmi oli vain kymmenisen sekuntia liian pitkä. Hain myös drone-kohtaukseen sopivan musiikin ja siitä alkoi muodostua herkkä elokuvan päättävä kliimaksi. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että avantokohtaus, johon oli nähty eniten vaivaa ja harjus laittanut kroppaa likoon kunnolla, sai lähteä koko elokuvasta. Se jäisi käyttämättä. Ehkä sitten seuraavaan filmiin keksisimme toimivan idean.

Tällä kertaa viimeinen kymmenen sekuntia oli haastava leikata pois. Oli se tietysti sitä viimeksikin, mutta tällä kertaa en kokenut yhtä valtaisaa onnistumisen tunnetta kuin viimeksi. Tällä kertaa muutamista kohtauksista oli vain pakko ottaa löysää pois ja muutamaan kohtaukseen jäi tämän seurauksena hieman hätäinen tunnelma. Olisi ehkä pitänyt jättää joku juttu urbaanikohtauksesta kokonaan pois. Mutta lopulta filmi oli valmis ja olimme siihen tyytyväisiä. Sitten vain lähettämään se festareille.

Syyskuussa jännitimme pääseekö filmimme finaaliin. Tiesimme, että filmimme on taas hyvä, joten odotukset olivat korkealla. Olisi ollut pettymys, jos olisimme jääneet pois finaalista. Mutta lopulta viesti tuli, että onneksi olkoon, olette finaalissa. Tämä oli meille riittävä palkinto. Olimme tyytyväisiä tähän saavutuksen. Jos katsojat pitäisivät elokuvastamme olisi se tietysti mukava bonus. Koeyleisömme reaktioista kyllä pystyimme päättelemään, että filmimme ei ehkä ole ihan yhtä hauska kuin se ensimmäinen filmi, mutta tästäkin filmistä pidettiin kovasti.

Filmimme pärjäsi varsin hyvin äänestyksissä ympäri maailmaa ja viestejä tuli viestikeskukseen mukavasti. Lopulta saimme tarkastajien jakaman Signal Awardin, mikä oli kyllä varsin mukava saavutus. Itse ehkä pidän People’s Choice palkintoa tapahtuman päävoittona, mutta signal award maistui myös hyvältä. Viime vuonna kun saimme juurikin sen toisen palkinnon eli nyt on molemmat palkinnot plakkarissa.

Palaako Braija?

Monet ovat kyselleet palaako Braija vielä valkokankaalle GIFF:ssä? Toisen elokuvan jälkituotantovaiheessa sanoin harjukselle, että tämä oli mielestäni viimeinen Braija-filmi, mikä tehdään. Kesällä sitten kuvattiin Adventure Lab-kätköä varten lisää Braija-pätkiä, vaikka olin jo sanonut, ettei hahmoa enää käytetä. Ja mitä lähempänä tämän vuoden GIFF oli sitä paremmalta Braija-hahmo taas tuntui. Mutta se palaako Braija GIFF:iin on täysin auki. Jotain ideoita on kyllä mitä voisi lähteä tekemään, mutta katsotaan nyt sitten mitä keksitään. Braijan uutuusarvo on kyllä käytetty jo ja maailma on täynnä esimerkkejä elokuvasarjoista, joita ei ole tajuttu lopettaa riittävän aikaisin. Sen lisäksi nyt tulee vielä vuoden tauko GIFF-tapahtumiin. Se voi olla myös hyvä asia Braijan kannalta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.