Elokuva-arvio: Finding Ohana – saaren aarre

Tammikuun 2021 lopussa Netflix lisäsi valikoimiinsa Finding Ohana – saaren aarre elokuvan. Laitoimme välittömästi popparit mikroon, pimennysverhot kiinni ja elokuvan tulille, sillä kuten monilla foorumeilla ansiokkaasti huomattiin, niin Finding Ohana mainostaa sisältävänsä geokätköilyä. Yritin olla etukäteen lukematta elokuvasta, jotta saisin itse arvioida geokätköilyn osuutta elokuvassa.

Mistä on kyse?

Jos et halua tietää elokuvasta enempää, älä lue tätä kappaletta tämän pidemmälle. Seuraavat kappaleet saattavat sisältää spoilereita.

Elokuva alkaa lupaavasti kohtauksella, jossa päähenkilö Pili (Pea Keahu) on osallistumassa jonkinlaiseen geokätköilykilpailuun ja kisaa toista joukkuetta vastaan. Pili onnistuu ratkaisemaan kenttämysteerin, joka näyttää varsin hauskalta. Hänen joukkueensa ehtii ennen toista joukkuetta ja voittaa matkan geokätköilyleirille.

Tämän jälkeen elokuvan suunta muuttuu täysin ja Pili perheineen matkustaa Hawaiille isoisänsä luokse. Geokätköilyleiri jää välistä. Pili löytää isoisänsä talosta vanhan kirjan, joka paljastuu muistikirjaksi, josta selviää merirosvojen aarteen sijainti. Samaan aikaan maalaillaan tilanne, jossa isoisän tila pitää myydä rahavaikeuksien vuoksi tai sitten perheen pitää luopua New Yorkin kodista, jotta tila saadaan pelastettua. Lopun voikin sitten arvata, sillä aika kliseisesti tarina etenee.

Alun kohtauksen jälkeen geokätköily oikeastaan mainitaan vain pariin kertaan, kun jonkun perheen jäsenen pitäisi lähteä Pilin kanssa kätköilemään, mutta aina tulee jokin este. Seuraavan kerran geokätköilyyn palataan elokuvan lopputeksteissä, joissa on geokätköilysovellukselta näyttävä sovellus osana lopputekstejä. Eli ihan hirmuisesti elokuvalla ei ole geokätköilyn kanssa tekemistä ja ainuttakaan kätköpurkkia tai matkaajaa ei elokuvassa nähdä. Jos vertaa vaikka aiemmin arvioituun Treasure-elokuvaan, niin Ohanassa kätköily on täysin sivuseikka.

Alun kohtauksessa osallistutaan geokätköilykilpailuun

Arkajalat Hawaiilla

Jos katsoja on nähnyt 80-luvun Steven Spielbergin ohjaaman Goonies -klassikon, niin väistämättä Ohanasta tulee mieleen Goonies. Finding Ohana on kokoperheen seikkailuelokuva. Meidän minikätköilijöille Ohana on vielä liian hurja, mutta kohdeyleisö löytyy varmaan jostain 7-12 vuotiaista. Elokuva sopii koko perheelle ja varmasti tarjoaa mukavan yhteisen kokemuksen.

Elokuvan maisemat ovat todella nätit ja mieleen nousee ajatus, että kumpa pääsisi tuonne geokätköilemään. Elokuvan juoni on ennalta-arvattava, eikä tarjoa suuria elämyksiä, mutta toisaalta elokuvan sanoma on kiva ja heijastelee nykypäivän pehmeitä arvoja: omia juuriaan ei pitäisi unohtaa ja toisaalta ympäristöä pitäisi suojella liialta turismilta.

Elokuvassa on jonkin verran erikoistehosteita ja osa valtaosa niistä on kelvollisia. Muutamassa kohdassa ne tosin hyppäävät kökköydessään esiin liiaksi. Mutta isoin ongelma elokuvassa on näyttely. Pääosan näyttelijä Kea Peahu ärsyttää jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, kun ylinäyttelee miltei joka kohtauksessa. Samoin hänen isoveljeään Ioanea näyttelevä Alex Aiono vetää liikaa yli. Muut näyttelijät vaihtelevat keskinkertaisesta mainioon. Parhaan suorituksen vetää Hawaiin naapurin poikaa Casperia näyttelevä Owen Vaccaro. Välillä huomaa toivovansa, että elokuva seuraisi hänen tarinaansa, sillä roolihahmo on porukan kiinnostavin.

Alussa näyttelijäsuoritukset tuntuvat heikoilta, mutta elokuvan edetessä suorituksetkin paranevat ja loppua kohden enää ärsyttää Alex Aionon suoritus. Aivan elokuvan loppupuolella tosin nähdään todella hupaisa kohtaus, jossa kamera pysähtyy sekunneiksi kuvaamaan hidastettuna Pilin isää näyttelevää Brad Kalilimokua. En tiedä ovatko tekijät hakeneet hetkeen koskettavuutta, mutta komedian puolelle se lipsahtaa.

Kääntäjä ei tunnu oikein keskittyneen elokuvaan. Ikävimpänä puhutaan geokätköilijöiden sijasta geokätkijöistä. Kuten aina. Muitakin kuin geokätköilysanastoon liittyviä käännösvirheitä pistää silmään. Ioanen lempinimi on elokuvan alussa E ja loppupuolella I. Samantyyppisiä kummallisuuksia osui silmiin muitakin.

Finding Ohana – juuria etsimässä

Puutteistaan huolimatta elokuvan katsoo loppuun (kunhan antaa elokuvalle armoa aivan alussa, jossa tuntuu, että ohjaustyö on hakusessa). Elokuva tarjoaa mukavan elokuvahetken, joka sopii koko perheelle. Klassikkoainesta elokuva ei ole, mutta jo hienojen maisemien takia elokuvaa katsoo mieluusti.

Geokätköily on harmittavan pienessä osassa, mutta toisaalta aika harvoin geokätköily edes mainitaan elokuvissa, joten siinä mielessä elokuva on kätköilijälle kiintoisa. Lähimmät sukulaiset elokuvalla on Goonies ja Indiana Jones -elokuvissa. Sitten vain jäädään odottelemaan, koska saamme ensimmäisen elokuvaan liittyvän mysteerikätkön.

Mitä mieltä olit itse Finding Ohana -elokuvasta? Kommentoi alle.

2 comments

  1. Samansuuntaiset oli minun kokemukset elokuvasta. Ylinäyttelyä ja aika klisheistä, mutta kyllä tuon katsoi loppuun.

Leave a comment

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: