Tässäkin blogissa testattu Modestone-paperi on vedenkestävää kivipaperia, jota käytetään logivihkoissa ja -liuskoissa. Se on ominaisuuksiltaan varsin toimivaa geokätköilyyn, koska paperi ei muhjuunnu käytössä ja kestää kosteutta sekä siihen pystyy kirjoittamaan millä tahansa kynällä. Eikä se ole hinnallakaan pilattu. Modestone on suomalainen tuotemerkki, mutta kivipaperia kaupitellaan myös tuotemerkeillä. Kaikissa näissä on kuitenkin samasta tuotteesta, joka yleisesti kulkee nimellä kivipaperi. Silloin tällöin näkee arveluja tuotteen väitetystä ympäristöystävällisyydestä. Päätimme hieman perehtyä aiheeseen, että mistä oikeastaan on kyse.
Markkinointitotuus?
Kivipaperia yleisesti markkinoidaan ympäristöystävällisenä. Tonni kivipaperia säästää markkinointiväitteiden perusteella luontoa seuraavasti
- 20 puuta säästyy
- 19,05 kg vesistöihin kulkeutuvia jätteitä jää syntymättä
- 28 314 litraa puhdasta vettä säästyy
- 107 kg ilmastopäästöjä ei pääse ilmakehäämme
- Valmistusprosessissa käytetään vähemmän energiaa ja CO2 päästöt pienenevät
Kuulostaa varsin hyvältä. Monet kaupat ovat tosin poistaneet tämän ympäristöystävällisyyskulman paperin markkinoinnissa. No mutta mitä materiaalia tämä kivipaperi sitten on, jos se kerran on ympäristöystävällisempää kuin puupohjainen paperi.
Kivipaperissa on kaksi ainesosaa; Kalsiumkarbonaatti (CaCO3) ja suuritiheyksinen polyeteeni (HDPE – High density polyethene). Kalsiumkarbonaattia esiintyy luonnossa monessa muodossa, kuten kalkkikivenä, marmorina ja liituna. Kalsiumkarbonaatti liukenee varsin huonosti veteen. Kalsiumkarbonaattia käytetään esimerkiksi elintarviketeollisuudessa paakkuuntumisenestoaineena ja happamuudensäätöaineena E-koodilla E170. Kalsiumkarbonaattia on perinteisesti käytetty myös aikakausilehtipaperin valmistuksessa täyteaineena, joka parantaa mm. paperin optisia ominaisuuksia. Aikakausilehtipaperissa kalsiumkarbonaattia on 10-20% kun taas kivipaperissa se näyttelee pääosaa ja sitä on 80 % paperista. Kalsiumkarbonaattia saadaan marmorinlouhinnan jätemateriaaleista. Louhinnasta tai kiven leikkuusta syntyvät jätepalat jauhetaan hienoksi jauheeksi, jota käytetään mm. paperin valmistuksessa.
Toinen kivipaperin ainesosa puolestaan on polyeteenia eli muovia, jota kivipaperissa on loput 20%. Modestonen valmistajalta kuulin, että heidän tuotteessaan sitä olisi 18%. Se, että kyseessä on muovi unohdetaan monesti kertoa paperin markkinointimateriaalissa, jossa todetaan mystisesti kivipaperin sisältävän 20% HDPE:tä. Kivipaperin valmistuksessa ei käytetä vettä, happoja, valkaisuaineita tai optisia kirkastimia, joten muilta osin kivipaperin ympäristöystävällisyyttä ei tarvitsekaan ruotia, koska muita ympäristölle mahdollisesti vaarallisia valmistusaineita ei ole. Kivipaperin valkoinen väri tulee luonnostaan kalsiumkarbonaatista.
Mutta kierrättyykö se?
Kivipaperi tulisi kierrättää muovina, eikä sitä saisi laittaa paperinkeräykseen. Kivipaperin sisältämä kalsiumkarbonaatti ei sinänsä ole ongelma paperinkierrätysprosessille, koska samaa ainettahan on aikakausilehtipaperissakin. Sen sijaan muoviosuus on ongelmallinen paperinkeräyksen kannalta, joten kivipaperi tulisi kierrättää kategorian 2 HDPE-muovina.
Jos kivipaperia kokeilee polttaa, niin siitä jää jäljelle kalkkinen jäännös, kun muoviosuus palaa pois. Polyeteeni on energiasisällöltään öljyn luokkaa, eikä sen polttaminen ole ympäristölle öljyn polttamista vaarallisempaa. Niinpä jos oman alueen sekajätteet poltetaan, ei se ole iso ongelma, jos käytetyt kivipaperi logivihkot laittaa sekajätteeseen. Sen sijaan jos sekajätteet haudataan maahan tulee ongelmia. Kivipaperin eräs mielenkiintoinen ominaisuus on reagointi auringonvaloon. Jos kivipaperi jätetään aurinkoon, se hajoaa laboratorio-olosuhteissa noin 12-18 kuukauden kuluessa. Tällöin kivipaperissa oleva muovi joidenkin väittämien mukaan haihtuu, mikä kuulostaa hieman erikoiselta. Toisaalta ainakin maailman luotettavin lähde Wikipedia on sitä mieltä, että polymeerit kuten LDPE (Low density polyethene) hajoaa tällä tavoin. Tosin voi olla, että käytännössä hajoamisprosessi on todella hidas, koska tuskin muuten HDPE olisi ympäristön kannalta ongelma. Joka tapauksessa jos ja kun muovia jää tällaisessa valohajoamisessa (photodegrading) jäljelle se saattaa vapautua luontoon. Mutta jos logivihko haudattaisiin perinteiselle kaatopaikalle se ei maadu, koska luonnossa ei ole organismeja, jotka tällaista valmistetta hajottaisivat.
Polyeteeni (jota HDPE on) on juuri se muovimateriaali, joka on suurin syypää roskaantumiseen luonnossa ja eräs isoimmista mikromuovin lähteistä. Mikromuovit ovat ongelmallisia, koska niihin kerääntyy ympäristömyrkkyjä ja linnut, kalat ja muut merieliöt luulevat muovia ruoaksi. Lopulta mikromuovit kulkevat ravintoketjussa ylöspäin aina meidän jokaisen lautaselle saakka. Muovit eivät myöskään häviä luonnosta vaan jauhautuvat aina pienemmiksi, jolloin ne helpommin kulkeutuvat vesistöihin ja meriin.
Käytännössä kätköilykäytössä kivipaperi ei kuitenkaan pääse tällä tavoin hajoamaan, koska useimmiten se on valolta suojattuna jossakin purkissa. Toisaalta teoriassa läpinäkyvässä purkissa, esim. PET-putkilossa voisi käydä niin, että paperi hapertuu ajan saatossa. Tällöinkin kätköilijät varmasti laittaisivat huoltopyyntöä, eikä paperin jäämiä kipattaisi luontoon. Myös toimistokäytössä kivipaperi on riittävän kestävää. Tietysti jos vanhan logivihkon unohtaa auton ikkunalle pariksi vuodeksi, niin voi tulla yllätyksiä.
Voinko jatkossakin käyttää kivipaperia kätköissä?
Haluaako sitten käyttää kivipaperia vai puupohjaista RiTR-paperia, kun haluaa vedenkestävän login kätköönsä, jää jokaisen kätköilijän oman harkinnan varaan. Mielestäni kivipaperia voi huoletta käyttää kätköissä, enkä koe, että kivipaperin muovi kätköilykäytössä aiheuttaa suurta ongelmaa ympäristölle. Ainoa asia, mikä on hyvä muistaa ja mikä ei myyntipuheista usein käy ilmi, on, miten kivipaperi kierrätetään. Laita kivipaperi asianmukaiseen muovinkierrätykseen paperinkierrätyksen sijasta. Tai sitten jos alueellasi sekajätteet poltetaan, voi kivipaperin mielestäni laitaa sinnekin.
Se, että logipaperi sisältää muovia, sai kyllä itseni ajattelemaan enemmän kätköpurkkeja. Nekin ovat muovia ja monesti naarmuuntuvat camojen alla. Joskus näkee kovinkin naarmuilla olevia purkkeja ja siitä tulee mieleen, että onkohan niistä irronnut kuinka paljon mikromuoveja luontoon?